Merenkävijä

Toivottavasti kaikkien juhannus meni hyvin! Nyt kääntykin kesä sitten kohti loppuaan. Tää oli siis lainausta äitin yltiöpositiivisesta näkemyksestä. Mutta aika parastaan on tää kesä nyt viime päivät näyttänyt ja se on suoraa verrannollista mun lenkkikilometrien määrään. Aamulla on jo ollut niin lämmin, että ei voi tehdä kuin pientä lenkkiä ja illalla en pysy (äiti ei pysy) niin myöhään hereillä, että olis viilentynyt. Mutta mä tiedän, että kauan tätä ei kestä ja kohta ne koirallekin sopivat lenkkisäät tulee!

Äiti oli juhannuksen töissä niin mulla ei sitten ollut mitään mökkijuhannusta tai festarijuhannusta. Että mäkin olin ihan vaan kotona. Rentouduin vallan. Sunnuntaina me kuitenkin mentiin äitin töiden jälkeen uimaan! Huhhuh, äiti ja iskä ei suostunut itsekään pulahtaan siihen 16 asteiseen meriveteen, mutta mä jouduin. Hei oikeesti!

No, äiti halusi ensin ilmoittaa pettymyksensä Turun Ruissaloon. Ajateltiin mennä tän kaupungin ainoalle koirauimarannalle. No, ei menty. Se on niin syvälle ängetty ja piilotettu ja infotiskin opastyttökin neuvo meitä ihan miten sattuu. Äiti oli niin kärttynen, kun lopulta löydettiin se ranta eikä tosiaan lähdetty mitään kaislikkoja sinne ohittelemaan vaan lähdettiin pois. Olin jo hetken ihan varma, että en pääse lainkaan uimaan.

Lintuja ehdittiin Ruissalossa näkeen...

Äiti ja iskä vei mut kuitenkin aina niin luotettavaan Uittamon rantaan. Se ei siis ole mikään meille haukuille tehty ranta, mutta sieltä venesataman vierestä löytyy sellainen hyvä ranta, jossa uitetaan paljon koiria. Äiti ensin laittoi iskän etsiin rantahiekasta pullonsirpaleet (ei löytynyt) ja kahlaamaan rannan, ettei mikään satuta mua (ei satuttanut). No, äiti oli vähän ylihysteerinen, koska sillon, kun me päästiin paikan päälle, siellä oli neljä muutakin koiraa ehjin tassuin...

Heh, mä uimamaisterina, voi juku... Äiti luuli, että mä menisin jonkun lelun perässä siihen hyytävään mereen. Vähän panosta nyt! Oli ne sitten varautunut herkuillakin, joiden perässä suostuinkin sitten kastautumaan. Ihan hyvin se meni alkuarastelun jälkeen. Lopulta meille kehkeytyi iskän kanssa hauska leikki: Iskä kantoi mut mereen ja mä uin rantaan. Jäin odottaan, että iskä vie mut uudestaan veteen, että pääsen taas kahlaan rantaan. Se oli hauskaa, en millään olis malttanut lopettaa. Siinä tuli myös hyvää uintia ja kahlausta tälle mun tassulle. Nyt kuvia:

Kuvista huomaatte, että äiti ja iskä pelkäs mun uivan niin kovaa, että ne ei saa mua kiinni, jos en oo hihnan päässä! Kyllä sietääkin olla varuillaan...

Tätä tietoa mun kasvattaja varmasti odottaa: Mun tassu kesti uimisen hyvin ja sitä ennen vielä käveltiinkin varmaan joku kilometri siellä Ruissalossa. Onnuin vähän illalla levon jälkeen, mutta muuten ei ollut mitään. Peukut ja tassut ja kaikki pystyyn ja ristiin, että tästä on suunta vain parempaan päin!

Ps. Rannalla oli joku kahden karvaturrin omistaja, joka tervehti meitä näin: "Heh, pakko sanoo, että en oo kyllä ikinä nähnyt mopsin uivan..."! Just joo! Kyllä mä sille sitten näytin, nii!

548. päivä

Heippa!

Ja ihan ensiksi koko meidän pentueelle makoisat Onnittelut puolitoistavuotispäivän kunniaksi! Ollaan herkkumme ansattu, nii! Äitin kanssa laskettiin ihan päivätkin meinaan.

Mä 1,5v.

No, ensin kerron torstain viimeisestä fysioterapiareissusta. Olin tietysti reipas, mutta olisin ollut vielä reippaampi kuin juoksumatto. En tykännyt sitten yhtään taas, kun en päässyt juoksemaan omaan tahtiin. Vähän levottomaksi heittäydyin välillä siellä altaassa, mutta koittakaapa itse juosta akvaariossa 12 minuutia, kun maisematkaan ei vaihdu!

Fysioterapeutti näytti mulle peukkua kuitenkin. Kävelin hyvin, astuin oikein, lihakset on kasvanut, ei ole lihasjumeja ja ontuminen on erittäin vähäistä. Nyt pidän kesän vesijuoksustakin taukoa, tai allasvesijuoksusta, ja käydään luonnonvesissä kahlaamassa. Mähän en päässyt viime kesänä lainkaan uimaan, kun on oli se leikkaus. Saa nähdä, kuinka nyt suostun sinne meneen. Ainakin äitin täytyy mennä edeltä varmistaa, että mikään ei pure mua.

Syksyllä jatketaan vesiallasterapiaa harrastusmielessä, koska vesi tekee niin hyvää mun nivelille. Odotan kyllä innolla, koska onhan toi nyt hauska harrastus. Sähköimpulssirentoutusta en kuulemma syksyllä enää saa...

Perjantaina äiti ja iskä kävi shoppailemassa taas Kuralan eläinasemalla. Saldona oli mun naksupussi, raakaruokaa, perunatärkkelysluita ja nameja. On muuten tähän väliin pakko sanoa, että mun närästys on käytännössä täysin poissa. Satunnaisia kertoja tulee lipomista yöllä, mutta aniharvoin. Tilanne on ratkennut hotkimiskipolla, korokkeelta syömisellä, 1/4 Pepcidillä aamuisin ja nahkaluiden poisjättämisellä. Tilalla on nyt tosiaan sata kertaa herkummat naudan sääriluusta putkiluut, naudan mahalaukku, kanafileet, 100% lihasta tehdyt herkut sekä perunatärkkelysluut. Niitä on monia makuja, mutta mulle ei maistu kuin kanan makuinen. Lisäksi sain perjantaina Eläinasemalta maistiaiseksi kanamakuista kasvispohjaista luuta eikä närästänyt. Oli aika herkkua, tietty, kanan makua.

Noiden lisäksi äiti ja iskä osti tietysti mulle lahjan täksi päiväksi! Nina Ottossonin älypelin. Oli ollut äitillä ja iskällä valitsemista, että olisi löytäneet pelin, jota en heti ratkaise. Arvaatteko, miten kävi? Oli ihan pirun helppo! Ton vaikeampia ei sitten olekaan. Mitäs näin älykkäälle koiralle voi tehdä?

Tänään kävin suihkussa, kun olin kirjaimellisesti uitettu koira aamulenkin jäljiltä. Kiva kesäsade. Äiti pesi mut hajusaippualla, että punkit pysyy poissa. Äiti käyttää piparmintun ja teepuun tuoksuista shampoota, koska on  kuullut, että hajukin estää punkkeja tarttumasta. Sen lisäksi mun niskaan valellaan Spot On -ampullit. Äitillä on myös punkkilasso iskuvalmiina, jos ällöt ötökät ei tajua pysyä poissa! 

Alla olevien kuvien myötä toivotan teille rentouttavaa sadepäivän jatkoa. Tässä mun suihkuhepulin jäljet:

PS. Eilen äiti siivos, meidän apu ei kelvannut:

Sisustaja ja uimamaisteri

Heippa vaan!

Täällä mä taas olen. Viime viikko meni ihan hujauksessa, kun oltiin taas iskän kanssa kahden keskiviikosta perjantaihin. Ehdittiin jopa herkutteleenkin taas. No, torstaina kuitenkin jälleen urheiltiin. Oli nimittäin fysioterapia ja siellä kävi pikkuinen haaveri. Menin niin kovaa taas maton kanssa kilpaa, että ilmeisesti jotenkin reväytin tassuni ja onnuin muutaman päivän. Äiti haluaa, että kerron tän jutun mun oveluudesta. Kun lähdettiin iskän kanssa iltapissalle ja hihnasta tiesin, että ei ole tulossa kunnon iltalenkkiä ontumisen takia, minä poika päätin etsiä kakkapaikkaa puoli tuntia. Ottakaa kaikki koirakaverit tästä oppia! Asiat on kuitenkin hoidettava ennen yöunia. Ja niin mä sain iltalenkkini.

Revähdyksestä huolimatta fysioterapeutin mielipide mun tassusta oli erittäin positiivinen. Lihasmassaa on tullut, ontuminen on lähes kokonaan poissa (raskasta rasitusta ja sen jälkeiseltä levolta nousemista lukuunottamatta) sekä kehityn koko ajan vesijuoksussa. Jos olis jotkut koirien vesijuoksun olympialaiset niin saisitte lukea olympiavoittajan blogia täällä! 

Meillä on torstaina tällä erää viiminen fysioterapiakäynti ja koska mun tassu on näin hyvä, pidetään varmaan kesä taas taukoa. Äiti aloittaa vuorotyöt niin klinikalle meno aiheuttaa hieman järjestelyjä kesän aikana. Vesijuoksusta ei kyllä ole ikinä haittaa ja äiti sanoi, että voisin syksyllä vielä mennä sinne! Jos fyssari ottaa mut vaan vastaan. Voi olla, että oon liian hyvä?

Muuten selvittiin kolme päivää kommelluksitta ilman äitiä. Sain tuliaisenkin! Vihreän pallon, jolla en kuitenkaan saa yksin leikkiä, kun siitä voi purra palasia. Äiti meinasi viedä mut uimaan niin voi heittää sitä mulle. Se on kyllä tyhmä, jos luulee, että mopsi juoksee (saati ui) jonkun pallon perässä! No, tuleepa sen nyt sekin sitten kokeiltua...

Mulla on muuten uus harrastus! Sisustaminen! Oon todennut, että äitin ja iskän järjestelytyyli on so last season. Oon aina yksin ollessani alkanut vähän järjestelemään paikkoja. Mun mielestä äitin ja iskän kengät muun muassa sopivat huomattavasti paremmin sohvalle kuin kenkähyllylle. Eteisen matto koristaisi paljon paremmin olohuonetta. Lisäksi keittiön matto on paljon kivempi, kun se on uitettu mun vesikipossa. Sohvatyynyjä äiti ja iskä ei myöskään osaa järjestää. Tässä vain muutama kuvaesimerkki mun harrastuksesta:

Viikonloppuna me käytiin mummunmummulla taas. Voi että, tällä kertaa voitte osoittaa äitiä mun herkkuannoksesta. Se oli varmaan saanut auringonpistoksen. No, mä tykkään autolla ajelusta niin paljon, että tyytyväisenä reissaan suuntaan jos toiseenkin. Nyt oon kyllä ihan tyytyväinen, että ens viikonloppu vietetään ihan vaan kotona! Ehdittiin jo innostua iskän kanssa, kuinka ei tehdä viikonloppuna yhtään mitään. No, suora lainaus äitiltä: "Hei, meillä on aikaa! Lauantaina muuten siivotaan! Ja vaihdetaan petivaatteet. Tuuletetaan matot!" Me sitten katottiin iskän kanssa toisiamme vähän sillain...

No, hyviä viikonjatkoja teille kaikille! Mä meen iskän seuraks grillaan makkaraa!

Onni potkii!

Heippa pitkästä aikaa!

Äiti oli viime viikon lomalla niin mekin oltiin iskän kanssa. Ei kuvattu ei blogattu, tuotiin untuvapeitto ja punainen xbox olohuoneeseen ja syötiin mäkkimättöä. Mä en kyllä sitä saanut lainkaan maistaa. Äiti oli siis viime viikon Berliinissä, tässä teille terveiset sieltä:

Yllä on erittäin huonot kuvat äitin Saksan ostoksista. Nää löytyi siis Urban Outfittersista. T-paita iskälle, hehe. Pugs, not drugs! Äiti anto nootin, että iskän on pidettävä sitä. Lisäksi äiti oli löytänyt ihan hirveen hyvän mopsikirjan, jossa meitä mopseja neuvotaan käyttäytymään lajille tyypillisesti... Istuma-asennoista vesilätäkköjen väistelyyn. Kirja on siis Gemma Correllin A Pug's guide to etiquette ja äitillä on ollut sen kanssa niin hauskaa, että se suosittelee sitä kaikille mopsirakkaille!

The Golden Rule: Lick. Lick often; Lick thoroughly. Lick until you can lick no more. Lick the air if necessary.

Fetch: Never play "Fetch" - this evinces lack of proper manners and is better left to creatures of a lower social standing, such as labradors and humans. 

- Gemma Correll

Torstaina oltiin iskän kanssa taas fysioterapiassa ja sain luvan oikein korostaa, kuinka superreipas poika olinkaan! Odotellessa meidän vuoroa, istuin rauhallisesti iskän vierellä penkillä ja katselin ympärilleni. Sellainen oon aina lääkärissä, vaikka jaloissa pyörisi kuinka monta haukkua. Siitä mentiin sitten fyssarin huoneeseen ja tiesin jo jutun juonen. Hyppäsin saman tien omatoimisesti altaaseen ja kävelin vedessä 12 minuuttia. Mulla on vaan sellainen taipumus, että yritän koko ajan voittaa sen maton. Ihan tylsää, että aina tulee seinä vastaan mun edessä! En saa mennä, vaikka vauhtia riittäisi. Keräsin ison määrän kehuja fysioterapeutilta, sillä kävelin hyvin ja toimin yhä muutenkin vedessä oikein.

Kun pääsin altaasta pois, iskä kuivasi mut ja jälleen tiesin ilman erillistä käskyä, että paikka on seuraavaksi iskän syli. Ensimmäisen ja toisen kerran jännityksen jälkeen, oon oppinut nauttiin siitä tens-hoidosta. Ihan kuin hierontaa! Voisin olla siinä enemmänkin aikaa.

Äiti ja iskä on tosi onnellisia, että fysioterapia on selvästi hyödyttänyt mua. Mun tassuun on alkanut tulee lihasta, mun ontuminen on täysin satunnaista, isomman rasituksen tuomaa. Peruslenkin meen jo ilman mitään niiauksia! Äiti on vaan semmonen, ettei se uskalla vielä hengähtää, ettei sitten heti tuu pettymystä. Oon sille yrittänyt näyttää, että mun menoa ei enää mikään pysäytä!

Fysioterapia on aina viikon kohokohta, kunnon treeni! Viime viikolla oli (äitin kotiin tulon lisäksi) toinenkin kohokohta. Käytiin sunnuntaina moikkaamassa molempien mummuloiden väkeä sekä kasvattajaa! No, äitin kotona osoitin taas sen mun villiyteni. En vaan malta lopettaa ajoissa ja tässä kuumuudessa multa menee taju ennen kuin maltan stopata Kaapon ja Hilman kiusaamisen. Samoin kasvattajalla en oikein tajunnut, kuinka ne muut viisi mopsia malttoi levätä. Mä joudun taas häkin taakse. Tai siis jäähylle, että vähän rauhottuisin. Kukin voi sitten miettiä, kuinka jäähy muhun vaikuttaa...

Niin kovaa menin sunnuntaipäivän, että rupesin illalla ontuun. Sain yötä vasten kipulääkkeen ja aamukävelyllä olin jo ihan kunnossa. Varmaan siinä kovassa ravissa vaan rasittui tassu. Mähän en semmosta huomaa. Kipulääkkeeseen palaan vielä sen verran, että Tramalia ei tosiaan ottanut. Otin vaan vanhaa Norocarppia, jota äiti vähän pelkää. Se on vatsalle huonoa, mutta nyt ei ainakaan tullut mitään oireita. Pepcidin takia ehkä? Äiti ja iskä on nyt kaikki konstit yrittänyt, mutta mä en vaan suostu kamalan hajuista Tramalia syömään. Maistaisitte itse sitä! Hyi!

Mä jäähyl...

No, siinä viime viikko pähkinänkuoressa. Tällä viikolla jäädään TAAS loppuviikoksi iskän kanssa kaksin, koska äitillä on joku työhön liittyvä juttu Helsingissä. Oon ihan tosi kärttynen äitille eikä niin isoa lahjaa olekaan, millä ihan heti leppyisin. Äiti lupaili mulle pehmeetä "koirankoppia", semmosta omaa pesää, koska viihdyn vallan pöytien alla. No, siitä en kuitenkaan lepy. Äiti on näköjään unohtanut, että toissa viikonloppuna se oli liian kauan kotoa pois, joten söin eteisen maton... No, nyt on uusi matto...

PS. 

Iskä: Vitsi, että onni potkas tänään!

Äiti: Ai, vaan tänään, mua kumminkin potkii aamuin ja illoin. Mustelmat ja raapaleetkin löytyy.

Iskä: Häh?

Äiti: Niin, Onni potkii, ainahan se potkii, kun se riehuu sängyssä.

Iskä: Ai... Mä tarkotin, että sain automaatista kaks limsapulloo, vaikka maksoin vaan yhden...