Oon ollut aika kipeä viikon verran, joten en ole oikein jaksanut kirjotella teille. Tosiaan tossa torstai-iltana aloin kauheesti kakomaan ja oksentamaan. Äiti soitti päivystykseen ja sieltä ne käski syöttää jotain karkeeta, kuten näkkileipää, jos mun kurkkuun olisi jäänyt vaikka hius tai ruohoa. Mikään ei auttanut ja aloin sitten oksentaan jo vaaleeta limaa. Ne käski viedä mut lääkäriin ja niin me sitten mentiin puoli kahdentoista aikaan Tuhatjalkaan. Olin ihan hämilläni ja väsynyt, mutta kun päästiin sinne klinikalle ja tajusin kaikki hajut niin vähän reipastuin kyllä!
Lääkäri antoi mulle kennelyskädiagnoosin, juu... Täältä voitte lukea siitä lisää. Kaikki mun oireet tietysti sopii siihen. Sain sitten antibioottikuurin ja monta muuta valmistetta, että ei vatsa mee sitten sekasin niistä. Ja mitä vielä... Päästiin sieltä sitten myöhään kotiin enkä ollenkaan saanut nukuttua yöllä, kun tunnin välein ainakin heräilin kakomiskohtauksiin. Äitikin vaan tuijotteli mua koko yön eikä sekään lainkaan saanut nukuttua, kun sen täytyi tarkkailla, että mä hengitän!
Iskä onneks pystyi oleen perjantaina sitten töistä pois, että mun ei tarvinnut yksin kotona sairastaa. Eikä siitä tietysti mitään olsi tullut, kun äiti olis töissä kuollut huoleen, että miten mulla yksin kotona menee. Me miehet sitten nukuttiin yhdessä ja kateltiin vähän telkkua. Söin reippaasti ja tein tarpeenikin hyvin. Kerran vaan puklasin sellasta vaaleeta limaa taas. Yskin ja kaoin kylläkin jonkun verran.
Viikonlopun äiti ja iskä oli onneks molemmat kotona. Sunnuntaina tosin lähdettiin Vammalassa käymään, koska iskän täytyi vaihtaa auto omaansa. Samalla äiti sai kameransa, jonka mummu oli sille tilannu! Se on sitten niin perinpohjin hieno, että äiti ei osaa sitä käyttää vielä ja käski kaikille blogia lukeville ammattilaisvalokuvaajille välittää pahoittelut (toistaiseksi) epätarkoista valokuvista... En tietenkään voinut Vammalassa mennä katsomaan Kaapoa ja Hilmaa, että niillekin ei tää mun kamala tauti tarttuisi, jotenkiin pääsin mun toiselle mummulle ja pappalle päiväksi hoitoon. Meillä meni siellä vallan hyvin!
Maanantaina äitillä alkoi sitten ihka oikeat kesätyöt ja iskänkin työt jatkui, joten kummitäti tuli hoitaan mua tänne meille päiväksi. En tietenkään halunnut vielä olla yksin, kun kaoin niin paljon. Tiistaina olin jo pari tuntia yksin, mutta sitten, kun kummitäti vaan ehti niin heti se tuli tänne mua hoitaan. Kateltiin yhdessä elokuvia ja levättiin, kun aina innostuessa mun köhiminen yltyy kamalaksi. Keskiviikkona pääsinkin kummitätille hoitoon, juu! Iskä vei mut sinne aamulla, kun meni töihin. Me tietty kummitätin kanssa nukuttiin pitkään, käytiin piknikillä pihassa ja tehtiin koulutehtäviä, heh!
Äitillä on tänään ja huomenna vapaapäivä, joten me saadaan nyt viettää laatuaikaa. Alan jo oleen jonkin verran parempi, oon kuitenkin syönyt jo perjantaista asti antibioottiakin. Jonkin verran saan sellaisia reverse sneezing - kohtauksia ja välillä yskäisen. Oon myös koko ajan syönyt tosi hyvin, mutta äitin mielestä voisin enemmän juoda. Äiti on ihan tyhmä huolehtija ja se ei usko, kun kaikki sanoo, että mun olo on jo selvästi parempi! Mua itseeni vähän harmittaa, kun ilmeisesti oon tartuttanut tän mun siskolle ja leikkitäti-Lyylillekin... Oltiin sillon sunnuntaina, josta jo kirjottelinkin, niin kasvattajalla niitä katsomassa ja nyt tossa maanantaina äiti kuuli, että Wilmalla ja Lyylilläkin on kennelyskän oireita. Ihan tosi kurjaa! Toivottavasti Pimu, Bruno, Kaapo ja Hilma tältä säästyi. Ainakaan vielä ei oireita oo onneks!
Ollaan yhdessä mietitty, että mistä tää mulle on voinut tarttua, mutta oon niin paljon koirien kanssa tekemisissä, että ei sitä voi tietää. Toivottavasti äiti ei pelästy tätä ja estä multa koirien kanssa leikkimistä, apua!
