Vihdoinkin blogi muuttaa!

Olkaa hyvät ja klikkaamalla alla olevaa linkkiä siirtykää osoitteeseen

http://onneajailoa.blogspot.fi/

Siellä teille kirjoittelevat Onni ja Ilo. Tarina siis jatkuu... Tervetuloa!

t. Me söpöläiset

Onnea ja Iloa, monta sataa kiloa!

Terkkuja täältä äitin sylistä!

Pahoittelen hiljaisuutta! Paljon olis kuvia ja kuulumisia kerrottavana, mutta äiti tekee meille tällä hetkellä uutta blogia ja samalla sen kone lähti huoltoon. Sinne sitten tulee mun ja pikkusisko-Ilon kuulumisia, kun päästään kirjoitteleen. Täällä on kuitenkin kaikki hyvin! Palataan pikimmiten!

Ilon pesä on rakennettu!

Oon järkyttynyt ja vihainen. Tollanen erehdyttävästi mun pentuhäkkiä muistuttava (joskin pinkimpi) häkkyrä ilmestyi mun pedin paikalle tänään. Mun peti sen sijaan on siirtynyt ton viereen. Jos luulevat, et mä olen täällä joku lapsenvahti niin mitään hyvää en ainakaan Ilolle opeta!

Arvatkaa muuten mitä tein ensimmäisenä tolle häkille? Tän mä pentuajoista muistan: kalusin tietty kaltereita! Toivottavasti siitä tulee meidän yhteinen harrastus Ilon kanssa.

Äiti myös on päättänyt, että mun ikioma blogi tulee nyt tiensä päähän ja aloitetaab Ilon kanssa yhteinen blogi... Nimellä Onnea ja Iloa. Mutta sen osoite kerrotaan kyllä teille pian!

Nautin viimeisistä rauhallisist hetkistä...

Rentoutumista

Voi viikonloppu... Äiti ja iskä lähti kylpylään kylpemään ja kummitäti tuli tänne kotiin mun kans viettään viikonloppua. Meillä oli hirveen rentouttava viikonloppu kyllä. Me levättiin ja kateltiin telkkaria. Täytyi tietysti lenkkeillä siinä kurjassa kelissä. Äitillä ja iskällä oli varmaan hirveen kurjaa ja inhottavaa. Kylpylä, spa-hoidot ja hyvä ruoka ei tunnu miltään ilman mun märkiä pusuja ja iloisia leikkejä!

Sain Sokoksen Onni-oravan tuliaisiks!

Tuliaiseks sain tosiaan ton Onni-oravan ja siitä on nyt tullut mulle tosi rakas ystävä. Harmi vaan, että purin sen heti rikki. Oon sellanen raju rakastaja, heh. No, nyt se on Poron ja Angry birdin rinnalla aina mun kaverina yöunilla.

No, nyt ollaan sitten aika lähellä sitä päivää, että Ilo tulee kotiin. Mä en kestä, kun äiti koko ajan puhuu mulle, että "te sitä... te tätä...". Siis se ei ymmärrä, että mitään MEitä ei vielä ole eikä tuuka! Mä oon ONNI ja Ilo on sit vaan Ilo. Nyt äiti ja iskä kävi ostamassa Ilolle pentuhäkin, jossa se saa mun puolesta olla vaikka aina! Sitten ostivat pentupannan ja -hihnan. Lelujakin tietysti.

Mutta äiti kyllä on ihan pöpi. Viime yönä se näki painajaista siitä, että oltiin jo Huittisissa hakemassa Iloa kotiin, kun se muisti, ettei oltu otettu Ilon pinkkiä peittoa mukaan.  Sitten äiti heräsi ja oli hirveen huojentunut, kun se ymmärsi, että se on vaan pahaa unta. Nyt äiti vei sen peiton keittiön pöydälle, josta se varmasti muistaa sen perjantaina ottaa... Huhhuh.

No, me jatketaan täällä Ilon odottamista... Tai siis äiti jatkaa, iskä murehtii ja mä yritän unohtaa, että mun ainoana lapsena olon päivät alkaa olla luetut. Toivottavasti me vielä Ilon tulonkin jälkeen jatketaan meijän yhteistä leipomisharrastusta äitin kanssa. Meijän työnjako on sellanen, että äiti leipoo ja mä häiritsen parhaani mukaan.

Lahjomista

Äitillä oli maanantaina vapaapäivä eikä sillä ollut muuta tekemistä kuin shoppailla. Mä ja Ilo saatiin sitten uusia asioita. Ilo sai Flexin ja talutushihnan. Äiti sai Ilolle haluamansa Flexin viidennestä eläinkaupasta! Kyllä on vaatimustaso kunnossa prinsessan kohdalla, nii. Mutta nyt meillä on samanlaiset Flexit, mulla turkoosi ja Ilolla tietty vaaleanpunainen. 

Mulle äiti osti hupparin. Ensin, kun näin sen, olin vähän sillain, että mä en tommosta päälleni laita. Mutta annoin kuitenkin äitin sovittaa sitä mulle ja se oli kyllä tosi pehmee ja lämmin. Nyt, kun ulkona ei oo kauheen kylmä, voin pitää huppari ja kun takatalvi tulee, käytän taas villapaitaa. Oon kyllä ihan sinut vaatteiden kanssa, mutta toivon, ettei äiti mulle toisi mitään nallepukua esimerkiksi... Mutta nyt mä olen kyllä aika katu-uskottava!

Vapaapäivän ja muutenkin hyvän päivän kunniaksi me leivottiin iskälle suklaakakku. Oon suurena apuna äitille enkä vie lainkaan sen huomiota esimerkiks kakun pois ottamisesta uunista. Oon tosi hyvä apuleipuri, uskokaa vaan! Tässä kakku:

Tässä mun panos:

Onnen etsintää

Aamun pähkinä: Etsi Onni!

Toisin sanoen mä mun lempipaikassa!

Ilon odotusta

Heippa vaan!

Mä alan hiljakseltaan kypsyyn tähän hommaan... Te tiedätte, että te tuutte tänne aina lukeen MUN blogia ja juttuja MUN elämästä. No, nyt äiti on päättänyt, että mun pitää täällä kuitenkin esitellä Ilon tavaroita! Äiti on käynyt ostoksilla iskältä vähän salaa, koska iskä osaa ajatella järkevästi, että tavaroiden hamstraaminen on ihan tyhmää (kaikille muille paitsi mulle). Äiti on nyt ostanut esimerkiksi pinkin vesikulhon, pinkin nallen, pinkin huovan... 

Angry Birds -viltin sisällä äiti aikoo sitten kuljettaa vauvansa kotiin. Iskää vähän jännittää, että mimmonen rasavilli sieltä tulee. Kasvattaja on vähän varoitellut, että hulluutta ja vauhtia ja vipinää riittää. Mun mielestä ihan oikee kosto äitille, kun kerran tuo tänne toisen karvatassun, mun kotiini.

Koska Ilolla on niin tyhmä nimi, sille ei tietysti löydy lukuisia pyyheklipsuja tänne kotiin niin kun mulle. Mutta äiti sovelsi ja nyt Ilollakin on kuratassupyyhekoukku eteisessä...

Vielä ostoslistalla on (kuvat linkkien takana):

• Puna-musta Ratian talutin
• Pentupanta ja pissatuspanta (arvatkaa tuleeko oleen pinkkejä?)
• Vaaleanpunainen Funtime Flexi 
• Pinkit Ratian valjaat (tietty sitten, kun Ilo on kasvanu...)

Mutta kyllä äiti vielä mustakin huolehtii! Oltiin keskiviikkona siellä silmätarkastuksessa ja mun haava silmästä on täysin poissa nyt. Ei jäänyt arpea mun hölmöilyistä. Samalla katsottiin korvat ja niitä vielä putsaillaan pari kertaa viikossa, mutta koska en oo niitä rapsuttanut tai pudistellut päätäni, niin mua ei rauhotettu korvahuuhtelun takia. Mun korviinhan ei todellakaan saa kukaan katsoa niin että olisin selvinpäin! Nyt jos kovasti alan vielä krahnutella niin sitten ne täytyy puhdistaa... Nyt mua yritti hoitajakin pidellä, mutta ei siitä vaan tullut mitään.

Meillä on iskän kanssa huomenna vapaapäivä ja me vaan levätään. Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille (ja myös Ilo-siskolle sinne kenneliin)!

Onnellista arkea ja Ilon odotusta

Aika vaan vierähtää eteenpäin ja kohta meillä on täällä kotona kahdeksan karvatassua yhteensä. Eikä mulle kuulu niistä kuin neljä. Jos kerron ensin Ilon kuulumiset niin päästään sitten siitäkin. Eli Ilo kasvaa hirveetä vauhtia. Nykyään se on jo niin iso, että se kävelee ja karkailee. Se syö kiinteää ruokaa ja luulee varmaan olevansa hirveen iso tyttö. Tervetuloa vaan kotiin niin näkee, kuinka pieni rääpäle on muhun verrattuna. No, muutama kuva, koska "hellanlettaskunhänonniinsöpöläinen" (lainattu äitiltä).

Äiti pussaa Iloa...

Ilo syö...

Ilo nukkuu äitin käsissä...

Ilo nukkuu iskän sylissä...

Ilo nukkuu kummitätinsä sylissä...

Ilo kerran hereillä...

No, siinä oli nyt sitten Ilo. Entä MÄ? Oon parannellut mun silmääni tässä. Ensimmäisen viikon silmätippakuuri ei tehonnut. Haava parani, mutta ei kokonaan, joten kuuria jatkettiin. Nyt tänään me mennään vielä kontrolliin näyttään mun silmä uudestaan. Kyllä se jo hyvä vaan on, nii. Korvatkin on kunnossa, kun on niin huolellisesti pesty. Vähän toisenlaista takapakkia tuli, kun oltiin Vammalassa ja jouduin pitään yön pissapöksyjä, etten merkkaile mummun ja pappan sänkyyn. Se ei ollut hyvä juttu, koska mun pippeli ärtyi siitä sitten. Hirvee määrä pesua ja Bepanthenia, että se tuli kuntoon. Mutta sekään ei mua enää vaivaa. Kevät tulee ja mua ei pysäytä mikään!

Osaan riisua villapaidan ite! Osaatko sä, Ilo??

Ollaan siis hirveesti tässä tehty. Käyty Vammalassa, Huittisissa, lenkillä kurasäässä, ollaan äitin kanssa treenattu ja pidetty bulkkipäivää. Kaikkea tällasta! Kyllä mä voisin enemmänkin nukkua, mutta ei mulle anneta aikaa. Sen sijaan öisin... Arvatkaa, kuinka hyvä poika mä olen? Mä olen alkanut jakamaan mun yöunet niin, että tasan puolet yöstä nukun iskän kainalossa ja toisen puolen äitin kainalossa. Ei tuu sitten kummallekkaan paha mieli! Kyse ei oo siitä, että yrittäisin mitenkään pedata kainalopaikkojani ennen Ilon tuloa...

No, kaikki on täällä hyvin. Pikkusisko kasvaa ja tulee kolmen viikon päästä kotiin. Saa nähdä, koska tänne alkaa ilmestyyn pentuhäkkiä ja vaaleenpunasta nuttua. Niin... Toivottavasti äiti vaan ymmärtää, että mun täytyy saada samaa vauhtia lahjoja, kun Ilokin saa, etten vaan tuu mustasukkaseks.

Tavattiin Ilon kanssa ekaa kertaa... Myöhemmin se tuli läpi tosta portista.

Muuttohommia ja lääkäriterveisiä

No, nyt on sattunut ja tapahtunut! Lauantaina ensin äiti ja iskä heräs aamuyöllä siihen, kun mä nuolin ja kalusin tassujani ihan taukoamatta. Äiti meni heti tietysti ihan hysteeriseksi ja soitti lääkäriin. Saatiin aika tiistaiksi ja ne epäili hiivaa, koska mä myös krahnutin kovasti korvia. Äiti putsasi mun korvat erittäin huolellisesti, pesi mun tassut rauhoittavalla shampoolla ja vielä pyyhi wet wipeseilla, joiden piti poistaa hiivaa. Siltikään se ei rauhoittunut ja lähtenyt töihin vaan soitti kummitädin mun hoitajaksi, siksi aikaa, että iskä tuli töistä. Mulla ei tietysti oo mitään sitä vastaan, että ei tarvitse olla yksin. En kuitenkaan krahnuttanut enkä nuollut tassujani enää lainkaan sitten. 

Äitin piti perua se lääkäriaikakin jo, mutta onneks ei perunut. Tiistaiaamuna nimittäin olin iskän kanssa aamulenkillä, sukelsin puskaan enkä enää sen jälkeen avannut mun vasenta silmää. Käytettiin siis lääkäriaika. Mun tassut oli siistit ja puhtaat eikä niissä ainakaan ollut hiivaa. Korvia en todellakaan antanut tutkia! Lääkäri epäili hajusta ja mustasta töhnästä, että niissä voisi olla hiivaa, joten nyt mun korvia pestään Otoactilla kahdesti päivässä. Hitto, että oon vähän kärttynen siitä. Silmässä oli 3mm x 4mm naarmu sarveiskalvossa. Ilmeisesti se ei ole syvä. Nyt mulle laitetaan Oftan Akvakol -silmätippoja viisi kertaa päivässä ja kostutustipat vielä siihen päälle. Kipulääkityksenkin sain, koska onhan tommonen silmä kipeä. Tippojen jälkeen en enää juuri oo siristellyt, mutta uskollisesti silmätippakuuri vaan pitää hoitaa ja mennä kontrolliin ensi viikolla...

Oon siis ollut vähän epäonninen tässä, mutta on tässä tapahtunut muutakin. Me muutettiin sunnuntaina ja mun meni ihan tassut solmuun, kun ensin katselin vanhassa kodissa, kun tavarat (ja jopa mun peti!) vaan katosi ja sitten menin uuteen kotiin katsomaan, kun ne tavarat vaan ilmestyi sinne. Mun pedillä on kyllä aika hyvä paikka, josta näen kaikki. Ainoa pelko tässä on, että Ilo varastaa sen... Kotiuduin uuteen kotiin pian. Nukuin ensimmäisen yön ihan äitin kainalossa, koska vähän arastelin, että mitä esim. sängyn alla vielä on. Nyt meijän koti on aikalailla valmis ja saan mun ensimmäiset vieraatkin tänään. Kyllä jännittää, että mitä mieltä ne on mun pedin uudesta paikasta...

Tässä kuvia mun panoksesta muuttoon:

Vanhassa kodissa

Uudessa kodissa

Oman pedin sisustamista.

Ja kun muutto oli valmis, niin huhhuh, että olin kyllä väsynyt:

Vaikka mä oon äitille sanonut, että tää on MUN eikä Ilon blogi niin se nyt ihan välttämättä haluaa, että mä kerron teille, kuinka se oli "hellanlettas sentään" katsomassa Ilo-"prinsessaa" keskiviikkona Huittisissa. Mä en siis ollut, mä sain onneksi olla mummunmummulla sen aikaa. Eihän sitä äitin "tuitui"-vaihdetta kestä kukaan. Ilo siis on kasvanut (pah) hyvin ja siitä tulee äitin mielestä iso tyttö. Sillä oli vähän samaa vaivaa, kun mulla, että sen silmä rähmii ja nyt siihenkin laitetaan tippoja. Muuten se syö ja voi hyvin. Äiti laskee päiviä, että Ilo tulee tänne mun kotiin. Kovasti se on jo pentuhäkin paikkaa suunnitellut. Saakin olla häkissä, ettei mun petiä vaan tarvi jakaa...

Ilo ja MUN äiti

"Herranjestas, mikä söpöliini"

Pikkusisko rentoutuu niinku mä!

No, mä olin siis mummunmummulla keskiviikkona enkä valita yhtään. Pääsin taas muistuttaan sitä seutua, että kukas se onkaan kulmien kingi. Se ei ole Ilo, sehän on tyttökin...

Loman muistelua

Alla olis vielä muutama kuva mun lomalta mummunmummulta! Lempiharrastuksia pöydällä istuminen ja pedin petaaminen. Mitä muutakaan?

Myöhemmin on tulossa mun fiiliksiä muutosta, uudesta kodista ja mun panoksesta muuttoavussa!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille tän äitin ja iskän lomakuvan myötä:

Ilo(?)-uutisia

Onkohan mun kaikki lukijat vielä näin pitkän tauon jälkeen tallella? Toivottavasti teidän kaikkien vuosi on alkanut tosi hyvin ja olis erittäin mopsirikas ja ruokaisa jatkossakin. 

Mun vuosi alkoi tosi lungisti. Olin mummunmummulla kaksi viikkoa hoidossa, kun äiti ja iskä oli Thaimaan auringon alla. En voi mitenkään ymmärtää, että ne lähtee tolla tavalla ja jättää mut kahdeks viikkoa. Niille se oli kyllä taas kovempi pala kuin mulle, koska - no, vaatimattomasti - mulla oli aika kuninkaalliset oltavat. Mulla oli niin mulle omistautuneet hoitajat, että kyllä mun kelpasi. Nukuin lämpimässä kainalossa ja vahdin liikennettä olohuoneen pöydältä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paijaajiakin löytyi. Mitä muuta mopsi lomaltaan kaipaa? Äitikin oli tosi iloinen, miten hyvin kaksi viikkoa meni. Mähän olen aika reipas koira. Olin sitten hoidossa taikka kotona, niin musta ei kyllä tarvi huolehtia. Mä en paljon äitin perään itke (vaikka kaipaan kyllä).

No, äiti ja iskä tuli Suomeen ja laittoivat mun elämän heti mullin mallin. Ensiks ne kertoi, että Ilo on syntynyt. Mä mietin, että mikä hiton Ilo? No, maanantaina me käytiin sitten kasvattajalla ja kyllä mua otti mun karvaseen ohimoon, kun tajusin, ettei siellä tällä kertaa käytykään mun takia vaan mun PIKKUSISKON. Pikkusisko. Pikkusisko. Musta tulee isoveli Ilo-prinsessalle, lässynlässyn. Tästä ei voi mitenkään päätellä mun pientä mustasukkasuutta.

Jäätiin kennelin ulkopuolelle...

Ilo syntyi siis perjantaina 10.1. klo 18:12 ja täyttääkin nyt huomenna viikon (rääpäle). Ilo oli 131 grammaa syntyessään (rääpäle). Pikkusisko kotiutuu sitten maaliskuun 8. päivän kieppeillä. Vielä mulla on siis aikaa olla yksinvaltias. Äiti ja iskä on nyt sen kerran nähnyt Ilon eikä äiti meinaa pysyä pöksyissään katsellessaan pinkkejä koiranleluja. No, siinäpäs kattelee, mutta jos unohtaa mun lelut niin...

"Äitin prinsessa"

Ei vaan, oon saanut hirveesti rakkautta tässä, oikein ylimalkasen paljon. Niin paljon, ettei nyt ihan aina jaksais ottaa vastaankaan. Äiti ja iskä yrittää varmaan jollain lailla hyvittää sitä reissuaan (tai sitä, että joudun jakaan ne tulevaisuudessa). Ja mä kyllä ihan innoissani otan leikkikaverin, kunhan se ei koske mun herkkulaatikkoon tai poroon. Olin vähän mustasukkanen siitäkin, että Ilo sai jo mummulta ekan lelun... Pinkin lohikäärmeen. Tietty, pinkki, pyh.

Toinenkin mullistus oli. Mun peti vaihtaa paikkaa, siis toiseen asuntoon. Me häärätään nyt hirveesti ja pakkaillaan hiki hatussa. Mä en millään haluai mun petipaikkaa vaihtaa, kun nyt on niin hyvä löytynyt, mutta tämmösessä ei taas karvatassun ajatuksia kuultu. 

No, tämmösiä juttuja... Katotaan nyt kuinka kauan mun blogi vielä jatkaa tassutteluaan, koska äiti vähän uhkaili, että tulee Onnin ja Ilon yhteinen blogi. Emmä sit tiä, tuleeko siitä sen rääpäleen kanssa mitään? No, siitä myöhemmin! Nyt, yöunille!

Pojat jäähyllä!