Viikonloppu-Onsku

Mä sain vähän leikkiä kummisedän iPadilla... Tässä on tulos! Hyvää viikonloppua kaiken karvaisille bloginseuraajille!

Uusia puruleluja...

Kyllä tätä arkea onkin taas tassuteltu ja tänään äiti tuli töistä kivojen uutisten kanssa! Ne ei kyllä liity äitin töihin vaan siihen, että mun kummisetä tulee tyttöystävänsä kanssa viikonlopuksi meille. Mä pääsen taas vähän purkaan energiaani ja saan vähän eri makuisia varpaita purtavaksi.

On ollut nenänpää vähän kuiva... Bepanthen ei oo kyl mun lempiherkkuu!

Äiti on nyt muutamana päivänä kokenut pikkuyllätyksen tullessaan töistä. En ymmärrä sen yllättyneisyyttä, sillä on kuitenkin koira eli mut. Oon alkanu kuljetteleen äitin kenkiä eteisestä petiini! Saappaita ei oo vielä selättänyt, mutta kaikki muut esillä olevat tossut on kyllä saanut kyytiä. Äiti on toistaiseksi ollut aika iloinen, kun oon tyytynyt syömään vaan tennareiden nauhoja... Huomenna kaluan ehkä jo joitan muuta. Iskä olis vaan iloinen, kun äiti siirtäisi kaikki kenkänsä johonkin piiloon tosta!

Äiti uskoo, että oon tonkin tavan oppinu Kaapolta. Miten se pitää mua sellasena vauvana, ettenkö mä keksisi ite näitä jäyniä! Okei, kattelin kyllä viikon, kun Kaapo kuljetteli mummun tossuja petiinsä, mutta ei tää nyt mitenkään liity siihen!!

Mulla on uusi lemmikkiystävä! Äiti ei pidä siitä kyllä. Se pelkää, että se levittää jotain tauteja. Meijän patiolla on alkanut käymään orava ja se käyttää pöytää kakkapaikkanaan! Ihan hyvin mäkin voin siis kakkata pehmeelle matolle...

Oon ollut vähän hassu... Oon ihmetellyt, että eikö kenelläkään oo mitään sanottavaa näihin mun jutteluihin, mutta eihän tänne oo voinut kommentoida kun kirjautuneet. Ohhoh...

Nyt tämä haukku lähtee katseleen unenkuvia maukkaista luunpaloista!

Kesälaitumilta

Noh, nyt ollaan tassuteltu arkeen täälläkin. Viikko suhahti tälläsen vikkelän koirulin edestä melko nopeasti. Maanantaina siis lähdettiin äiskän kanssa kohti Huittista. Siellä meitä jo odotti äitin mummu aamupalan kanssa. Siellä sain sitten vähän joka lajia herkkua, vaikka äiti koko ajan yrittää olla poikkiteloin mun herkuttelun edessä! No, äitin mummun kanssa me sitten pistettiin leikiks ihan. Sain kaivella ja kuolata lasten leluja. Melkosen hauskasti äänteleviä kitaroita ja kirjoja sieltä löytyi. Mä vaan pyörittelin päätäni ja ihmettelin ääniä. Vihreä auto oli muuten vähän pelottava... Se liikkui eikä kukaan koskenut siihen. En mäkään sitten uskaltanut...

Kun oltiin aikamme syöty ja leikitty, kiirehdittiin kasvattajalle! Huhhuh, että riitti taas menoa ja meininkiä, sillä mukana oli tietysti äiti-Pimu, leikkitäti-Lyyli ja pikkusisko-Wilma. Leikittiin ja painittiin, käytiin kävelylläkin mopsiporukalla. Mulle myös näytettiin, että keneltä olen mun kynsienleikkuukammon perinyt... Äitihaukulta tietty! Kyllä sitä energiaa vaan kului ja lopulta olin ihan simahtanut autossa, kun lähdettiin äitin kanssa kohti Vammalaa... Tiesin kyllä, mikä siellä odotti.

Kaapo ja Hilma tietysti siellä odotti! Laitoin heti ranttaliksi ja meni mulla vähän puurot ja vellit sekaisin, kun aloin nylkyttään Kaapoa... Äiti ei tykännyt yhtään. Mutta tässä mitä ihanin kolmikko:

Hilma

Kaapo

Mä!

Tässä kuvasarja siitä, kun pappa tulee kotiin! Odotusta ja jalkoihin tallaamista! Kuka saa eniten huomiota pappalta?

Tiistaina oli äitin vauvalle vähän kova paikka, kun äiti otti vaan Kaapon valjaisiin ja lähti lenkille. Hilman kanssa oltiin niin kauan loukkaantuneita, kun nähtiin, että Kaapo oli joutunut kynsienleikkuuseen... Kaapo ei tykkää manikyyreista yhtään sen enempää kuin minä tai äiti-Pimu! 

Äkkiä totuin muuten Kaapon ja Hilman tavoille taas pitkästä aikaa. Mummua ja pappaa odotetaan pesuhuoneen oven takana, kun ne on saunassa.

Aamuisin mennään kummisetän sänkyyn jatkaan unia, kun mummu lähtee töihin.

 Ja tässä vähän sadepäivän viettoa...

Ainiin... Mun oma älypeli jäi tietysti kotiin. Pääsin kuitenkin Hilman oppiin, mutta en ihan täysin oppinut tota Kaapon ja Hilman peliä. VIELÄ!

Niin... Äiti lähti sitten keskiviikkona kohti Turkua, koska sillä jatkui tietysti työt juhannuksena. Näytin kyllä kaikista loukkaantuneimman naaman, mitä osasin, kun näin, että äiti lähtee. Äiti olikin tosi surullinen, kun joutui musta eroon. Näinhän mä sen... Mulla kuitenkin oli melkoisen hupaisa ensimmäinen juhannus mummun, papan, Kaapon ja Hilman kanssa. Perjantaina paistateltiin aurinkoa pihalla! Mummu lähetti mun juhannuksen vietosta kuviakin äitille, mutta uskokaa vaan, äitin tekniset taidot ei riittänyt laittamaan niitä tänne... Noloo.

Sunnuntaina äiti pisti tassua tassun eteen, kun pääsi töistä, jotta ne on mahdollisimman nopeasti Vammalassa mun luona. Ai, että kyllä mä vaan melkosen iloinen olin, kun näin äitin ja iskän, vaikka kovin hyvin olin viihtynytkin. Käytiinkin vielä toisessa mummulassa ennen Turkuun menoa ja huh, Turkuun saavuttaessa olin kyllä ihan sippi. Vähän vieläkin keräilen univelkoja...

Vaikka tää on jo tosi pitkä juttu, niin laitan vielä pari kuvaa, koska niitä nyt on mun tassuteluita kertynyt!

Mun oma paras sänky kotona!

Tätin grilliherkut...

Kaapon ja Hilman lelulaatikko....

 Ja kaiken kruununa... Kaapo opetti viikon aikana, kuinka isot pojat pissaa! Tässä se nyt on!

Kesäloma

Heippa! Tulin kertomaan teille, että nyt on tän haukun kesäloman aika! Lähdetään äitin kanssa kohta Vammalaa kohden. Poiketaan matkalla kasvattajaa ja äitin mummua katsomassa. Määränpää on tietysti mummula, jossa mua jo kovasti odotetaan (paitsi ehkä Kaapo ei odota mua reppuselkäänsä).

Vähän mua jännittää, kun äiti on Vammalassa vaan keskiviikkoiltaan asti, jonka jälkeen jään vielä mummulaan juhannushoitoon. Äiti on töissä koko juhannuksen niin mä saan nauttia mummun ja papan kanssa eikä tarvi olla yksin. Mummulassa on tietty aidattua pihaa, jossa temmeltääkin! Huh!

Eilen äiti tuli töistä ja se oli salaa tavannu kummitädin jossain! Mää en nähnyt! Pääasia, että puolivuotisherkut tuli perille: herkkupussukka. Pikkuluut meni jo kurkusta alas!

Oon pelannut nyt paljon tota uutta peliä ja alan oleen aika haka siinä. Vähän noi punasen pökkelöt tuottaa mulle ongelmia, koska ne on tiukemmassa tossa laudassa kuin keltaiset. Välillä lentää koko lauta ympäriinsä...

Nyt mä meen!

Puolivuotispäivä!

Nyt täällä kirjoittelee virallisesti iso haukku! Tänään täytin puoli vuotta ja haluankin hei Onnitella kaikkia mun sisaruksia myös:

maukasta synttäriä mulle, Candylle, Wilmalle, Hugolle ja Aadalle!

Tää juhlapäivä alkoi niin, että en saanut äitiä sängystä ylös, joten pissasin iskän untuvapeiton. Sitten varmaan arvaatte niin äitin päivä ei alkanut kauhean hyvin... Mutta anteekspyynnön eleenä autoin tietysti lakanoiden vaihdossa!

No, herkkujuhlapäiväaamiaisen jälkeen äitikin oli jo leppynyt ja sain mun puolivuotisluun. Valtavan kokoisen kenkäluun! Huh, nyt on solmuja avattavana.

Sitten mun ihan varsinainen puolivuotislahja löytyi tietysti Mustin ja Mirrin paketista. Sieltä kuoriutui Trixien aktivointipeli! Ensin olin ihan ihmeissäni, että hei äiti, mikä tää nyt on! Ei tätä voi syödä!

Äitin kanssa sitten tehtiin vähän tuttavuutta siihen peliin. Äiti laittoi noiden pökkelöiden alle uusia kanansydänherkkuja, joita mun sitten olis täytynyt saada ulos. Haukuin, murisin, pussasin äitiä avunpyyntönä, menin maahan ja istuin, eikä ne pökkelöt vaan kaatunut.

Äiti yritti parhaansa mukaan vähän avittaa, mutta kun mun on tarkoitus keksiä juju itse. Tylsää! Herkut tänne vaan!

Lopulta aikani istuskelin pökkelöiden vieressä ja kyllästyin. Huitasin yhtä keltaista ja se kaatui! Palkinto odotti. Nyt uusi pökkelö kumoon, jihaa! Ei kyllä ihan noin helposti käy näköjään koko ajan...

Eilen tipahti postilaatikosta vihdoinkin vahvistus, että äiti on nyt mopsikerhon jäsen. Se on sitä puolivuotta odotellutkin!

Onnen päivä!

Lähdettiin äitin ja iskän kanssa ajelulle niitten töiden jälkeen. Määränpäänä oli Turun Lemmikkiasema tuossa Kuralassa. Pääsin tietysti mukaan valitsemaan mun herkkuja ja juttuja. Ostettiin iso ruokasäkki meille kotiin ja pieni ruokasäkki Vammalaan mummulaan, koska äiti on kyllästynyt raahaamaan naksuja ees taas.

Sain vaik kui pal kivaa:

Ruoka-/juomakulhoja, erilaisia luita, shampoo, lohiöljyä kuivalle iholle, punkkikarkoite ja röhkivä MAJAVA. Äiti on nyt näköjään päättänyt, että mua pestäänkin. Monta aikaa ne valitsi myyjän kanssa mulle sopivaa pesuainetta. Saa nähdä koska mut liotetaan ensimmäisen kerran!

Äiti ja eläinlääkäri totesi, ettämulla on vähän kuiva iho, hilseilee jonkin verran. Myyjä suositteli lohiöljyä, joka on kuulemma todella hyvää. Toivottavasti! Lisäksi äitin pelkäämät punkkikarkoitteet tarttui mukaan. Äiti on pelännyt niitä, koska apteekin karkotteet on kamalia myrkkyjä. Tuolta löytyi kuitenkin Orme Naturalin täysin luonnontuotepohjainen Spot on - suoja. Eipä ainakaan oo lisää myrkkyä muhun...

Äiti on vihdoinkin ymmärtänyt, että haluan luita, joissa on jotain haastetta. En jaksa jyrsiä mitään luupökkelöö tai -levyä vaan solmiluut, tossuluut, rengasluut yms. on ehdottomasti mielenkiintoisempia. Solmuluista täytyy saada solmut auki, tossuluista nauhat ja rengasluut avattua. Nyt oon sitten koko päivän taistellu rengasluuta rikki ja kyllähän se jo on onnistunut!

Majava on kyllä vähän sellanen, mitä äiti pelkää. Se pitää niin kamalaa ääntä, että äiti hyppää aina kattoon, kun saan sopivasta röhäytettyä majavaa sen selän takana. Parasta on, että majava myös rapisee ja on käytännössä mun kokoinen! HEHE!

Nyt loppuun pari poseerauskuvaa, tietty...

Vuf taas!

Nyt on Onni ollut kurjan huono blogin kirjoittaja, mutta nyt pläjähtää päivitystä menneistä päivistä. Ne päivät oon lähinnä purkanut energiaani kotona kaikkeen, mihin ei saisi (äidin sormiin, kenkäkaappiin, mattoihin, varpaisiin, sukkiin...). Äiti ei siis vieläkään ole kunnolla uskaltanut mua lenkittää, koska pelkää kaikkia jälkitauteja, mitä tästä kennelyskästä voi tulla. Se haluaa olla ihan varma, että olen terve ennen kuin saan taas rauhassa lenkkeillä. Huoh!

No, kyllä tässä sattuikin... Olin nimittäin juur saanut teille edellisessä päivityksessä hehkutettua, kuinka oon jo melkein terve. Nuolasin ennen kuin tipahti ja tiistaina sain kaksi ihan ihme kohtausta, jonka seurauksena äiti tietysti vei mut taas päivystykseen. Ensin kaoin vähän aikaa ja se meni ohi. Lähdettiin äitin kanssa ulos ja yhtäkkiä multa alko tuleen vaaleeta nestettä suusta ja nenästä. Menin tietty itekin ihan hämilleni ja äiti vei mut äkkiä sisälle. Siellä se sama tuli jo toisen kerran. Sitten äiti jo soitti lääkärille ja lähdettiin. Lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on kaiken päälle taas nenäpunkki eikä se oikein ottanut noita mun kohtauksia kuuleviin korviinsa. Määräsi kolme ampullia Strongholdia, jotka äiti nyt päätti jättää mulle antamatta. Mulla ei ole niitä kohtauksia enää tullut eikä mulla mitään nenäpunkin oireita ole. Oon syönyt juuri kymmenen päivän antibiottikuurin... Sitten vielä kolme loislääkettä, hmmm. Todennäköisesti turhaan. Äiti seurailee tilannetta, juu!

Nyt tilanne on siis se, että mitään oireita ei oikeastaan enää ole. Satunnaisesti yskähdän vähän, mutta siihen se sitten aina jää. Hirveesti olisi nyt energiaa purettavana, mutta eiköhän sen purkuun maanantaina pääse... Äiti haluaa muuten kiittää mun ihan parasta kasvattajaa, koska siitä on ollut nyt, kun oon ollut kipeä ja muutenkin ihan hirvittävän paljon tukea. Mun kasvattaja onkin sellainen, että sille voi laittaa vaikka yhdeltä yöllä viestin ja se vastaa! Oon tietysti itsekin ylpeä, että oon peräsin Ronflerenin kennelistä!

Oon kyllä tosi iso poika jo, mutta järkytyin vähän, kun äiti siivosi mun pentuhäkin pois. Se ei oo pitkään aikaan enää ollut kiinni, että oon ihan vapaasti saanut mennä ja tulla ees taas. Se oli mun turvapaikka, kun olin itekseni. Äiti oli sen sitten jo siivonnut ja vienyt kaikki pedit pesuhuoneen lattialle odottaan pyykkikoneeseen pääsyä. Kun sain sen mun toisen kohtauksen niin menin vähän paniikkiin, kun en löytänyt mun turvaa mistään. Lopulta löysin sen pesuhuoneen lattialta ja siellä mä sitten nukuin pari tuntia pesukoneen rauhallisessa hurinassa. Äiti oli vähän nolona mun puolesta ja siirsi pedin takaisin olohuoneen lattialle. Kuten allaolevasta kuvasta näette, pentupeti on yhä mulle vallan passelin kokoinen. Pylly vielä mahtuu siihen, nii!

Me ollaan äitin kanssa muutenkin oltu kovia siivoojia. Me on vähän tehty kesäsiivousta. Kaapit ja laatikot ollaan levitelty lattioille ja siivottu ja tutkittu ja kaivettu vanhoja juttuja. Aina musta ei oo ehkä ihan parasta apua ollut, kun tykkään kuljetella kaikkia tavaroita. Välillä ihan piiloon asti... Kaikki ollaan kuitenkin siistiksi saatu, eikä äiti ilman mua olisi onnistunut! Koen myös olevani tosi iso apu äitille, että sillä riittää siivottavaa. Sillä ei olis mitään hyvää syytä pestä lattioita kahdesti viikossa, jos mua ja mun rähmäsiä luita sekä vettä tippuvia lörppähuulia ei olisi!

Mä ja äitin toinen rakas (imuri)...

... jonka sittemmin selätin.

Perjantaina äiti kävi taas ostoksilla ja sainkin ison kasan luita, mutta myös jotakin, mistä en pidä. Se on nimeltään Bio-Groom Sure Clot Styptic Powder - tyrehdytyspulveri. Nyt kaikki arvaa, että äiti ei tosiaan oo luovuttanut mun kynsienleikkuun suhteen vaan ottaa entistä järeemmät keinot käyttöön. Mä en alistu! Mun kynnet on hyvät näin! Nyt, kun mun kynsiä ei oo saatu leikattua, suonet on kasvanut niin pitkiksi, että aina tulee verta. Hirveetä! Äitiäkin hirvittää, vaikka se ei tietysti näytä sitä mulle.

Viikonloppuna mulla oli taas kunniavieraita! Iskän vanhemmat oli meillä yötä! En vaan päässyt herättämään niitä mieluisalla tyylilläni, jolla herätän äitinkin aina sen vapaa päivinä. Kuka ei haluaisi heräti siihen, kun puren ja revin hiuksia? Joka tapauksessa, pappa oli hyvä ulkoilija mun kanssa. Toivottavasti ne sitten taas pian tulee.

Muuten tässä äiti ja iskä onkin vähän vuorotellen sattunut oleen töissä, joten en oo paljon ollut yksinkään. Maanantaina me nyt sitten tosiaan äitin kanssa ampaistaan Vammalan valloitukselle kasvattajan  ja äitin mummulan kautta. Äiti on siellä keskiviikkoon asti ja mä saan viettää Vammalassa koko juhannuksen! Siellä mulla on leikkikavereina mummu, pappa, Kaapo ja Hilma! Toivottavasti Kaapokin on tervehtynyt jo siihen mennessä. Kurjasti tää mun tauti vaan tarttui kaikille, jotka näin sinä yhtenä viikonloppuna. Kenellekään ei onneksi oo noussut kuumetta tai mitään. Nyt lääkäri sanoi, että saa vuoden immuniteetin tähän tautiin, kun sen sairastaa! Sopii pitää paikkansa, murrr!

Tänään me nukuttiin äitin kanssa melkoisen pitkään! Herättiin vasta puolenpäivän jälkeen ja ihmettelin itsekin, että miten oon äitin antanut nukkua. Aamupalakin venyi tosi pitkälle. Pitkien yöunien jälkeen uskotte varmasti, että ei oo päiväunet maittanut vaan oon herkutellu esimerkiksi tossuluulla ja äitin sormilla. Tässä tulee kuvasarjaa siitä, kun mulle antaa uuden luun. Odotan sitä nätisti maassa ja kun saan sen eteeni, juoksen kauheeta vauhtia viemään sen turvaan olohuoneen matolle ja sitten pari minuuttia ja kengännauhat on auki!

Nyt suuntaan ilta-kermaviilille, iltakävelylle ja unten maille. Huomenna on aikainen aamu, kun täytyy taas herätä saattaan äiti töihin varttia vaille kuusi. Lauantaina täytän muuten puoli vuotta! Muistaahan kaikki lahjoa mua! Äiti kuulemma tietää jo, mitä ostaa mulle, mutta ei kerro! Höh!