Terve Onni

Tänään oli sitten se lääkärireissu. Äiti on helpottunut, koska mitään vakavaa ei löytynyt. Tosin se hieman myös pahastui, kun vähän vähäteltiin, että onko mulla sittenkään mikään. Mutta ei äiti ole kuvitellut, kyllä oon sillä tavalla kakonut. Sain nyt sitten lääkityksen nenäpunkkiin, joka lääkärin mukaan on todennäköisin syy mun kohtauksille. Kuumetta ei ole ja hengitysäänet kuulosti hyviltä. Olin myös reipas ja hurmaava, sillä sekä lääkäri että hoitaja oli sulaa vahaa mun edessä! Mun kynnet myös leikattiin, mikä äitiä hieman harmitti, kun äiti on sitä itse yrittänyt kovasti mun kanssa harjoitella. Se ei vain uskalla ikinä ottaa paljoa kerralla ja nyt sille jäi olo, että se hoitaa mua huonosti. Sanokaa sille, että se on tyhmä!

No, sitten äitin oli turhaan käsketty pitää mua nälässä! Pentuja ei kuulemma paastoteta (niin tiesin sen kyllä varsin hyvin!), mitä äiti itekin vähän epäili. Mutta sille sanottiin eilen puhelimessa, että on oltava syömättä, mutta hoitajatäti ei huomannut kysyä mun ikää. Olinkin koko aamun ihan kärttyinen äitille ja iskälle, kun en saanut ruokaa, vaikka tiesin, että on ruoka-aika! Istua tönötin keittiön lattialla ruokakaapin edessä. Äiti sai kyllä osansa nälän näkemisestä, sillä se poti niin huonoa omaatuntoa, kun ei voinut antaa mulle ruokaa, että se ei syöny itekään aamupalaa, he he.

Ollaan äitin kanssa opeteltu päänkääntelyääntä!

Iskä ja äiti oli sitten omien sanojensa mukaan kaksi tuntia koulussa, mutta jälleen kerran koiramainen ajantaju on vähän realistisempi eli olin yksin ainakin kuukauden. Sen jälkeen suunnattiin ihan uusille huudeille ja vähän mua siellä eläinlääkärissä pelotti. Siellä oli jotain nelijalkasia, joilla oli PITKÄ KUONO! KUONO! Siis mitä ne on! Äiti väitti, että ne on koiria niinkun minäkin, mutta höpölöpö sanon minä. Oon lyhyen elämäni aikana nähnyt nyt ainakin kymmenen KOIRAA eikä niistä vielä kenelläkään ole ollut PITKÄÄ KUONOA. Mitä lienee mutaatiota... Kyllä mun sietääkin vähän pitää varani!

Lääkärissä olin reipas aina silloin, kun sain namia. En malttanut olla paikallani, kun mua tutkittiin tai kynsiä leikattiin. Kaikki kuitenkin meni hyvin, koska sain paljon palkkionaksuja eikä mua sitten onneksi tarvinnutkaan rauhoittaa. Punnittuakin tuli ihan tarkka paino ja painan nyt 2,7 kiloa eli aika vähän mun omasta mielestäni. Äiti, lisää ruokaaaa-aaa-aaaaaaa!

Ja kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ollaan muutenkin tänään äitin kanssa ahkeroitu. Ollaan yhdessä luettu vähän sosiaalisesta pääomasta ja yhteisöhoidosta. Musta tulee kyllä sellainen sosiaalialan asiantuntija tässä vähitellen, että taidan viedä vallan äitin tulevaisuuden työt. Suuntautumisvaihtoehtoja pohtiessa! Äitin mielestä olin tossa välillä tiellä, kun se yritti tehdä merkintöjä, mutta tiesin paremmin, mikä on olennaista (siis minä tietty).

Kyllä on tän Ontulan päivään taas mahtunut monenmoista maisemaa ja leikkiä ja ääntä ja kiusaa, että kyllä alkaakin vähitellen yöuni maittaan. Sohvalla tietysti:

Onnen päivä!

Sopii Onnitella! Taas juhlitaan Ontulaa, tällä kertaa nimipäivää. Tänään on siis Onni-haukun nimipäivä, lalallaalaa.

Sain tollasen rotan lahjaks! Aika tuttu juttu, kennelissä oli samanlainen mustana!

Viikonloppuna mulla tosiaan piti aika kiirettä, kun kestitsin noita mun vieraita. Äitin veli ja sen tyttöystävä oli siis täällä perjantai-illasta maanantai-iltaan niin vähän mulla oli tekemistä. Harmittaan jäi, kun yhdetkään sukat ei rikkunut! Iloinen olin paljosta huomiosta, jota sain sekä monista syleistä, joissa nukkua. Hyvin meni ja mun vieraatkin lähti tyytyväisenä kotiin. Ite tietty nukahdin, huuuh.

Näin nukuin kummitätin sylissä lauantai-iltana!

Joo, on täällä ollut vähän huoltakin, kun tein taas sen korinan eilen illalla, mitä äiti viimekskin pelästy. Nyt on sitten käännetty ja väännetty, että onko se sisäänpäin aivastus vai mikä se on. Monta näkökulmaa löytyisi. Äiti oli nyt niin huolissaan, että joudun huomenna jo tutustuun lääkärisetään. Luulin, että mulla olis aikaa aina ensi viikon perjantain rokotukseen asti, mutta nyt se onkin huomenna! Yritän iskän kanssa vakuuttaa äitille, että mitään hätää ei ole, mutta se on ihan paniikissa. Ei se nukkunut yötään kunnolla, kun se kävi aina tarkistamassa, että hengitänkö. Niin, siinä sitten munkin yöunet kärsi, kun se häiritti! Toivottavasti se nyt huomenna uskois, että mitään hätää ei ole.

Tänään äiti oli itse kipeä, joten se oli mun kanssa koko päivän. Suutuinkin sille vähän, kun se puhu yhteensä kolme tuntia puhelimessa ja leikitti mua vaan siinä SIVUSSA. On äitillä vielä opittavaa, kunnes se ymmärtää, että jos mun alkaa tekeen mieli leikkiä niin silloin laitetaan puhelin pois ja otetaan hirvilelu käteen. Ihan kiva päivä meillä lopulta oli! Iskällä oli pitkä päivä ja kun se tuli kotiin, meinas se ruveta tekeen läksyjä. Vähän turha iskänkin luulla, että se menee niin, joten annoin opetuksen ja menin sen repun päälle nukkuun:

Nyt mua jännittää, kun joudun oleen 10-12 tuntia ruuatta ennen sitä lääkäriä, jos sen täytyy katsoa mun kurkkuun. Äiti toivoo, että se olisi turhaa. Mun oma kanta asiaan on, että ruokaa pikkuhaukulle heti, nyt ja paljon!

Neljä mopsikaveria yhteen päivään

Oon viime päivät ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt kertomaan, mitä kaikkea jännää oon nähnyt. Nimittäin perjantaina käytiin kahdessa mulle ihan uudessa paikassa ja yhdessä aika tutussa. Lähdettiin aamupäivällä kohti Huittista ja siellä meitä odotti äitin mummu ruuan kanssa. Jouduin kuitenkin pettymään, koska mummu antoi mulle vaan pienen palan juustoa. Kuulin kyllä, kun äiti kielsi sitä antamasta HK:n sinistä esimerkiksi. Äiti sitten antoi mulle mun omaa murkinaa, että mun masu ei sitten menis sekaisin. Se olis kyllä kurjaa, kun täyty koko päivä autoilla. Äitin mummulla näin ensimmäisen kerran pienen ihmisen. Se ei tykännyt musta vaan piti ihmeellistä meteliä. Rääkyi niin, että tämmönen pikkukoira ihan pelästy. Äiti toivoo nyt, että en saanut mitään kammoo pikkuihmisistä. En oo kyllä vielä päättänyt, mitä mieltä niistä olisin, se riippuu ihan siitä, millanen seuraava pikkuihminen, jonka tapaan, on.

Tässä sain äitin mummulta kivoja lahjoja!

Tutustuin keittiöön...

Sitten kun oltiin juotu kahvit äitin mummulla niin jouduin taas autoon ja mietin, että mihinköhän tätä haukkua nyt kuskataan. Ette ikinä usko! Pääsin mun kasvattajan luona käymään. Tiesin heti, mikä paikka se on ja tutkin meijän pentuhuoneen. En löytänyt sieltä yhtään toista pikkuhaukkua, mutta äiti lupas, että kyllä mä ne muut vielä tapaan. Kauan en ehtinyt ikävöimään sisarusteni perään vaan tajusin leikkitäti-Lyylin! Me otettiin oikein kunnolla toisistamme mittaa ja energiaa kului. Äitihaukkua oli tietty ihana nähdä myös. Kyllä sekin mut muisti!

Tässä vähän esimerkkiä, kuinka leikitään!

 

Mä ja äitihaukku

Kasvattaja ei pettänyt mua tälläkään kertaa, sain nimittäin hyvää ruokaa! Muistin tietysti tutun ja turvallisen ruokakutsun, jota iskä on ylläpitänyt myös meillä kotona. Suorastaan vauhkoonnuin vallan ja juoksin pentuhuoneeseen, missä me aina syötiin.

Oltiin kasvattajalla ihan liian vähän aikaa, mutta kuulin, kun mun ympärillä puhuttiin, että mennään taas ensi viikon perjantaina käymään. Sillon mua odottaa kuulemma yllätys! Nyt oli kuitenkin aika jatkaa matkaa ja se jatkui kohti Vammalaa. Siellä en ole ikinä vielä käynyt, mutta ihan kodikas pikkukaupunki tällasen SUURkaupunkihaukun mielestä. Siellä meitä odotti mummulassa Kaapo ja Hilma. En jaksanut niitä juurkaan arastella ja kiipesin heti oikeastaan Kaapon reppuselkään. Se on kyllä sellainen karju, mun idoli! Vaarihaukku, onhan se jo kuusi vuotta. Hilma pelkäsi mua, ei siitä oikein ollut vielä leikkikaveriksi. Ensi viikolla aion kyllä uskotella sille, että oon liian pieni satuttaan sitä ja että oon samanlainen mopsi kuin sekin. Pappa oli halunnut mut hoitoon, joten äiti päätti, että ensi lauantaina saan olla koko päivän mummun ja pappan kanssa. Ja tietty Kaapon ja Hilman. En aio ihan koko aikaa olla kiltti.

Tässä ollaan koko katras juuston perässä!

Mummulassa oli myös mun täti, jota en ole nähnyt sitten meijän ensimmäisten päivien jälkeen. Silloin olin vielä ihan pieni enkä muista kauhean hyvin. Täti sanoi, että oon jo tosi iso! Kerrankin joku on oikeassa! Mun tädillä on sellanen ihana koiraääni, että se puhuu mun pään ihan pyörälle. Ensi viikonloppuna pääsen varmaan senkin kotiin käymään.

Koko porukka tätin siliteltävissä

Tälläin kiipeilen Kaapoa pitkin!

Pitkän päivän jälkeen lähdettiin sitten ajaan takaisin Turkuun ja olin niin sippi, että nukuin reippaasti koko matkan! Meidän mukaan tuli myös äitin veli ja sen tyttöystävä eli menoa ja meininkiä on riittänyt koko viikonlopun ihan täällä kotonakin. Siksi oonkin nukkunut tosi pitkiä yöunia ilman ylimääräisiä heräilyjä. Juoruilen tästä viikonlopusta myöhemmin lisää, kun oon nyt jo kirjottanut niin pitkästi, että pikkutassut vallan puutuu. Kivaa on ollut, huh!

Meinasin melkein unohtaa, kuinka paljon mua on taas lahjottu. Sain kaksi lahjaa äitin mummulta ja taas lahjan myös mun omalta mummulta. Kattokaapa:

PS. Torstai-iltana oli suuri hetki! Äiti antoi mulle mun ensimmäisen juuston palan. Menin siitä ihan sekaisin, niin hyvää se oli. En oo kauheasti saanut sen jälkeen, paitsi mummulla. Äiti sanoi, että juusto ei ole pikkuhaukun ruokaa. Pyh!

Kiltisti odotan juustoa

Söpöilen Kaisan sylissä

Uusi mopsikaveri

Tänään oli mun onnenpäivä! Käytiin tutustumassa Mauski-mopsiin ja sainkin uuden kaverin. En ihan varauksetta tietenkään hyväksynyt Mauskia, mutta kun aikani arastelin niin kyllä me sitten kunnon fightit saatiin aikaan. Ihan niin kuin isot koirat konsanaan, kuulkaas. Äiti väitti, että näytin hirveen pieneltä ison mopsin rinnalla. Mikä se on mulle niin sanoon, täytän huomenna kymmenen viikkoa eli alkaa tässä oleen miehen ikä itelläkin lähellä. Nii, ei ole Mauskin yhteen vuoteen enää ollenkaan niin pitkä matka kuin kymmenen viikkoa sitten.

 Aika kauan siinä leikittiin ja väsähdettiin sitten molemmat ihan. Kyllä meistä ihan selkeesti tuli kaverit, koska sain syödä Mauskin luunkin:

Nyt en loppupäivänä oo kyllä jaksanut tehdä yhtään mitään muuta kuin nukkua. Huomenna onkin sitten taas pitkä päivä edessä, kun mennään käymään Vammalassa. Lisää leikkikavereita, huuhhuh.

Maailmankuva laajenee

Tosiaan! Nyt musta on virallisesti tullut iso poika, sillä nyt oon päässyt äitin ja iskän mukaan autoileen omaan autohäkkiini. Ensimmäisellä kertaa maanantaina olin kyllä ihan peloissani, mutta mua lohdutti ajatus siitä, että oltiin menossa mun kasvattajaa katsoon. Ajettiin matka, jonka äiti sanoi kestävän jotain parikymmentä minuuttia, mutta voin kertoa äitin valehdelleen. Musta se tuntu ainakin joltain kolmelta vuodelta! Perillä odotti mun ihanaihana kasvattaja ja kasvattajaperhettä. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun mun kasvattaja puhu mulle ja sen ääni oli samanlainen kuin silloin, kun olin vielä pieni koira ja asuin niillä. Mua jäi harmittaan, kun äiti ei ollenkaan päästänyt mua syliin, mutta varmaan se johtui siitä, että oltiin isolla parkkipaikalla ja en ole vielä suostunut oikein kunnolla kulkeen hihnan kanssa. Eihän tällasta pientä haukkua voi vapaana isojen autojen sekaan päästää. Toivottavasti mennään tosi pian kasvattajakotiin vierailemaan niin pääsen sitten ihan kunnolla nuuhkiin.

Hyvä vitsi, äiti! En aio olla täällä! Ota mut syliin!

Ei vaan, viihdyn ihan hyvin... Iskä aja silleen pehmeesti!

Niin ja kerron tässä nyt sitten, että jouduin ihan pettymään äitiin. Se lupasi mulle, että ne molemmat iskän kanssa on lomalla tän viikon, mutta äiti on nyt eilenaamulla ja tänä aamuna lähtenyt johonkin superaikasin. Niin aikaisin, että tällanen pieni unta vaativa koira on vielä ihan silmät sikkuralla. Äiti sanoi, että se käy töissä, koska sitä tarvittiin sijaiseksi. Se kuulemma tykkää siitä työtä niii iii iiiin paljon, että ei halunnut kieltäytyä, kun mahdollisuus taas tuli. Pitäisköhän mun olla ihan mustasukkanen... No, ollaan sitten iskän kanssa vietetty päivät ja iskä on siitä hyvä, että sen kanssa saa nukkua ihan tosi paljon. Äiti yrittää vaan kouluttaa mua, tylsä. Ollaan iskän kanssa sitten ajeltu hakemaan äitiä töistä niin oon saanut vähän kokemusta autoilusta.

Hei arvatkaas! Oon taas saanut hirveen paljon ansaittuja lahjoja. Mun kasvattajalla oli mulle aika herkullisen näköinen luupakkaus, jossa oli hellyyttävä kortti. Se oli nimipäivälahja. Mun nimipäivä on sitten ensi tiistaina, merkatkaa kalenteriin! Oon mä sulosempi kuin sen kortin mopsi, mutta teksti sai näinkin miehekkään mopsin silmään melkein tipan. On mun kyllä Pimu-äitiä, Lyyli-leikkitätiä, kasvattajaa ja apukasvattajaa ikävä!

Tänään äiti kävi sitten kuulemma maailman nopeimman Ikea-reissun, koska mummu oli tehnyt sille ostoslistan. Äiti kertoi, että sillä ostoslistalla oli myös sellanen talja ja se talja kuului mulle! Se oli hirveen kiva lelu, vaikka äiti väittääkin, että se ei ole lelu. Sen päällä pitäis nukkua, niin vissiin! Mummulta saa kanssa koko ajan kaikkia lahjuksia. Se varmaan luulee, että lopetan mummu-sanan käyttämisen, kun se tarpeeks yrittää lahjoa. Ei tapahdu!

Tää on siis lahjus mummulta.

Tänään mun kummitäti kävi kylässä. Voin kertoa viihtyväni sen sylissä niin hyvin, että äiti on välillä ihan mustis! Kummitäti toi mulle melkosen lahjan kanssa. Oli palloa, tyynyä, narulelua, kumilelua. Tässä on kuva siitäkin:

Hmmm, nyt täytyy vielä kertoa, että huomenna mulla on aika jännä koitos edessä. Mennään äitin töiden jälkeen moikkaamaan Mauski-mopsia. Mauski on jonkun äitin kaverin mopsi, huhhuh. Tykkääköhän se musta? Purenko sen häntää? Poskia? Korvia? Nuolenko? Miten sellanen yksivuotias muhun mahtaa suhtautua! Aion vähän viedä Mauskille lahjuksia (herrrkkuja) niin saan sitten varmaan maistaa vähän sen leluja.

Äitistä on selkeästi tullut meillä se virallisempi koiranhoitaja. Se oli varannut mulle tänään rokotusajan, kun täytän parin viikon päästä 12 viikkoa. Iskä ei ikinä tekis mulle mitään tollasta! Äiti on myös kaksi päivää opettanut mulle pannassa ja taluttimessa kävelyä. Tänään sitten vihdoin tein reippaasti hihnassa asiani pihalle. Huomenna en aio enää olla ihan näin suotuisa, hehheh.

Onni vs. Äitin sukat 2-0

Ihan ensin päivitys tilanteeseen eli tänä aamuna sain jo toiset äitin sukat rikki! Ha ha ha. Äiti ei ole lainkaan niin tyytyväinen, kun se ei saa mua aina sen jaloista pois. Ajattelin lopettaa ehkä jossakin kymmenennen sukkaparin kohdalla.

Viikonloppu oli melkoista hulinaa. Meillä oli yökylässä iskän sisko ja sen tytär, sunnuntaina kävi myös mun mummu ja pappa eli iskän äiskä ja iskä. Ihan selkeästi ne kyllä musta tykkäs, että vähän suotta ehdin huolehtiin. Luulen kyllä, että ton mummun kohdalla mulla vielä vähän on tekemistä, että se ihan tosissaan vakuuttuu siitä, kuinka rakastettava oon. Vaikka vähän yritän purasta välillä! En hirveästi malttanut nukkua, kun mulla oli niin paljon leikittäjiä. Olinkin sitten ihan hirvittävän väsynyt sunnuntai-iltana, kun jäätiin äitin ja iskän kanssa kolmisin. Äitillekin tuli ihan tylsää, kun mä vaan nukuin ja se kävikin väsäilemässä kaikenlaisia lumilyhtyjä ulkona.

Tässon vähän mallia, kuinka otin lepoo!

Viihdyin myös iskän siskon sylissä!

Nyt onkin sitten se äiskän ja iskän lomaviikko. Mitähän kaikkea me oikein tehdään! Perjantaina ainakin pääsen vihdoinkin taas katsoon Kaapoo ja Hilmaa Vammalaan. Käydään myös äitin mummulla siinä matkalla ja vähän mua jännittää, että mitä herkkuja siellä oikein odottaa. Laitan kyllä sitten Kaapon ja Hilman heti vastuuseen valehtelusta, jos en saakaan mitään muuta kun samaa, mitä äiti aina antaa!

Ainiin, viime yönä äiti varmaan sekos! Illalla yskähdin tai miten sitä nyt vois kuvailla, äitin mielestä se kuulosti siltä niin kuin olisin tukehtumassa. Äiti pelästy tietysti ihan hirveesti, vaikka iskä vakuutteli sille, että mulla ei ollut mitään hätää. Äiti ei näköjään uskonut, koska se nukkui koko yön lattialla mun häkin vieressä, että se varmasti kuulee, jos se tulee uudestaan. Huoh, en varmaan uskalla opetella haukkuunkaan, jos äiti saa siitä hirveen hepulin!

Oon ihan selkeesti äitin lempparihaukku!

Nyt meen tästä tonne mun häkkyrään vähän päiväunille, kun äiti ja iskä lähtee tonne aurinkoiseen talvikeliin vähän seikkaileen. Harmittaa kyllä olla vielä näin pieni, kun ei pääse vielä mukaan kaikille kävelyreissuille. Saanpahan nukkua sitten rauhassa ja totutella vähän enemmän yksinoloon.

Mää onnellisena!

Mikä pehmolelu ei kuulu joukkoon!

Kvaak kvaak

Hei vaan kaikki karvaiset ja vähemmän karvaiset lukijani!

Tänään oli äitin ja iskän ilon päivä. Lauantain kunniaks nukuin vallan sikeästi aina yhdeksään asti aamulla. Eilen illalla nukahdin vieläpä mun isoon petiin, jonka äiti osti, koska se mätsäs meidän sohvaan. Hitsin sisustusintoilija! Aluksi vähän arastelin sitä petiä, kun se oli mulle niin suuri, mutta eilen illalla sitten tein sen kanssa vähän tuttavuutta, selätin sen ja nukuin siinä tyytyväisesti koko illan. Iskä siirsi mut sitten taas häkin pieneen pentupetiin sydänviltille. Kyllä se on vieläkin mun lempipaikka. Poron kainalossa.

Tänään äiti tuli jumpasta kotiin ja sillä oli vihdoinkin mun kakskuukautislahja! Oonkin odottanut sitä aina torstaista asti. Ensin äiti selitteli, että kun se on käynyt niin vähän kaupassa itse, että se ei ollu ehtinyt hankkiin sitä lahjaa. Katoin äitiä silleen loukkaantuneesti ja sitten se myönsi, että se oli keskiviikkona ihan unohtanut mun tuikitärkeen merkkipäivän. Ensi kuussa on sitten parempi muistaa ajallaan. Otin kyllä lelun sitten heti innolla vastaan:

Äitistä on kivaa sanoo aina kvaak kvaak!

Nyt meenkin tästä äitin syliin nukkuun siks aikaa että meidän vieraat saapuu! Huh, taas täytyy skarpata!

Rasavilli rakas

Just pääsin eilen kertoon, millanen ihmisen mieli oon. Päätin kumminkin loppupäivänä laittaa ihan ranttaliks ja kyllä oli äitillä pää pyörällä ja hermot kireellä vähän aikaa, kun en suostunut tekeen mitään muuta kuin syömään sen varpaita ja puntteja. Päätin vaan yhtäkkiä, että mulle ei kelpaa nyt yhtään mikään muu lelu ja vaikka äiti kuinka yritti niin aina saalistin vaan sen varpaita. Äiti ei saanut mua edes nukkuun, kun mulla oli mun rasavillivaihde päällä.

Vasta ihan illalla ennen kun äiskä ja iskä meni nukkuun niin päätin rauhoittua vähän. Nukuinkin sitten yöni kyllä reippaasti aamukuuteen asti ja sitten vasta totesin, että nyt on äitin vapaapäivän herätys. Nyt me on sitten koko päivä temmelletty äitin ja imurin kanssa, että alan oleen melko väsynyt. On toi siivoaminen rankkaa tälläselle pikkuhaukulle, mutta äiti oli tosi tyytyväinen saadessaan vähän siivousapua, kun ei tosta iskästä oikein oo noihin naisten hommiin.

Tosi hyvä, että mun häkissä on noita hengitysaukkoja!

Viikonloppuna meillä oiskin tarkoitus olla taas aika hulinaa, kun iskän perhettä tulee kattoon mua. Nään niitä ihan ensimmäistä kertaa, että mua vähän jännittää. Pyysin, jos äiti laittais mulle rusetin kaulaan ja näyttäisin vaan tosi komeelta. Olisin kiltti. Mutta sitten kyllä ajattelin, pyh, voi olla, että purasen varvasta tai korvaa ja saan mopsihepuleita. Äiti ja iskäkin rakastaa mua sellasena, eiköhän siis kaikki muutkin! 

Ei mua voi olla rakastamatta!

Äiti kertoi, että viikonlopun jälkeen niillä alkaa iskän kanssa hiihtoloma, joten ne on vallan vapaalla. Äiti sanoi, että me ainakin autoillaan paljon ja opetellaan taluttimessa kävelyä. Vielä oon vähän hannannu sitä vastaan ja äiti vaan sitkeesti mua kiusaa. Varmaan mun kohta täytyy semmosen remmin päässä suostua oleen.

Nyt yöunille, jotta jaksaa taas huomenna renkua!

Sohva on totisesti jo valloitettu!

Kaksi kuukautinen Ontulainen

Huh, kuulkaas! Kylläpä on päivät vierähtänyt niin, että en oo ollenkaan ehtinyt teille kertoa mun tassutteluista. Vitsit, oon ollu meinaan tosi reipas. Musta ollaan ylpeitä ihan siellä Vammalassa asti, kun osaan jo pyytää ulos pissalle. Välillä tietty tällanen pentu tekee vähän ilopissoja eikä ehdi pyytään aina ulos, mutta äiti sano, että vahingot on vielä tietty sallittuja. Yleensä saan ne vahingotkin osuun sanomalehdelle, että äitin rakkaat matot on oikeesti säilynyt. Nauroin vähän äitin tyhmyyttä, kun se ei edes vaihtanut mattoja huonompiin tai ottanut pois, mutta se tykkää niistä niin kovin, että niitten on kai oltava lattiassa silläkin uhalla, että mä sitten pissaisin ne. Se sano, että mummu pesee ne sitten kesällä joka tapauksessa...

Moi oon söpö!

Vaikka oon ollut reipas muutenkin kun koiramaisten tarpeiden teossa niin oon ollut myös kova syömään. Äiti on välillä ihan hukassa mun loputtoman ruokahaluni kanssa, vaikka se kyllä antaa mulle riittävästi ruokaa. Söisin vaan ainakin yhtä paljon kun iskä! Ei oo meinaan mitään pienen miehen annoksia ne, kun oon seuraillu, nii!

No, oon mä tietty ilkikuriakin vähän tehnyt. Iskällä ja äitillä on ollut jonkin verran tekemistä, kun oon tykännyt maistella sanomalehteä, oven karmia, saranoita, sohvan kulmaa, ruokapöydän jalkaa ja vähän sellasta, mitä nyt jokainen koiravauva maistaisi. Onneks äiti ja iskä on oppinut, että oon kyllä syömättä saranoita, jos mun kanssa leikitään. Sillon ei kyllä välttämättä vielä jää sukat rauhaan. Eilen sain ekat äitin sukat rikki, hahaa! Onni vs. Sukat 1-0!

Poro on mun tyynynä toiminut vallan!

Maanantai- ja tiistaiyönä vähän valvotin. Vaadin, että äiti tai iskä nousee siivoaan mun häkin, kun olin pissannut tai kakkannut. Eihän nekään likaisessa sängyssä nukkuis niin koinkin sen olevan mun oikeus. Sittemmin kyllä tajusin, että niin kauan kun mun peti on puhdas niin ei mun aina tarvi äitä ja iskää herättää. Nyt ollaankin kaksi viimeistä yötä nukuttu kaikki kolme niinku tukit aina aamuun asti!

Tällä viikolla meillä on käynyt noita äitin kavereita vierailemassakin, että oon saanut vähän uusia hajuja haisteltavaksi. Tykkään syödä niittenki sormet ja varpaat, vaikka äiti uhkaa, että se joutuu myymään mut pois, että sillä on varaa maksaa kaikille mun hajottamat sukat. No, tiedän, että se vitsailee, eikä mua pelota yhtään. Äiti on niin läpinäkyvä lässyttelijä, että siitä tietää, ettei se päästäis mua ikinä silmistään. Pakko sen on kuitenkin koulussakin käydä.

Yksinkin oon jo ollut pieniä aikoja. Äiti ja iskä kertoi, että ne on vaklannut mua ikkunasta aina ennen, kun on tullut sisälle. Aina oon nukkunu vaan omassa häkkyrässänni kiltisti. Ajattelin, että esittämällä rauhallista, rauhoitan myös äitin ja iskän mielen. Niin ne voi käydä rennosti kaupassa ostamassa mulle lisää herkkuja.

Nii, tässä sitä on kohta ensimmäinen viikko mennyt. Kovin hyvin oon tänne sopeutunut ja tykkään äitin ja iskän varpaista niin paljon, että en oo edes ehtinyt ikävöimään sisarushaukkuja. Odotan kyllä kovin, jos maanantaina nään mun kasvattajan... hmm. Tänään täytin kaksi kuukautta ja varmaan njoku lahja odottaa, kun äiti on niin salamyhkänen.

Ainii! Tässon lahja mun mummulta (toi naru) ja iskältä saatu ystävänpäivälahja.

Sohvan nurkka <3

Kaikkien karvaisten ystävien päivä

Tämän unisen kuvan  myötä Onni, äiti ja iskä toivottaa kaikille oikein 

suloista ystävänpäivää!

Koiruuksia koko päivälle!

Tänään oli pienen haukun pää ihan pyörällä, kun tän mun 60 neliön kodin täytti äiskän ja iskän lisäks neljä isoa ihmistä ja kaks isoa koiraa! Meillä kävi meinaan vieraita, vaikka ei ne mitään vieraita ole vaan meijän perhettä eli äitin iskä, äiti ja veli ja veljen tyttöystävä. Ne on siis mun mummu ja pappa, mutta kuulin eilen, kun äitin äiti melkein suuttu puhelimessa, kun äiti kutsu sitä mummuks! Taitaa olla mummulla joku ikäkriisi, mutta mikä muu se mulle olis. Markus, siis äitin veli, niin äiti on ristiny sen vähän niin kuin mun kummisedäks eli sen täytyy opettaa mulle kaikki pahanteot, eiks nii. Eniten odotan, kun se alkaa opettaa mua juustohirmuks. Kaapo ja Hilma tänään vähän kertoi, että ne saa aina iltajuustot. Ite en oo saanut vielä kertaakaan. Mummu oli ihan oikeessa, kun se sano äitille, että ei siitä kasva millään miestä ilman juustoo. Äiti on vähän eri mieltä, mutta onneks mulla on noita muita kaksijalkasia, jotka voi herkuttaa. Pyh, äiti!

Tätä ette muuten kyllä ikinä usko... Hilma on kaksvuotias haukku eli aika paljon isompi (ja pulleempi) kuin mä ja se pelkäs mua. En ole siis mikään ihan turha haukku, että vapiskaa naapurin isot koirat! En ymmärtäny oikein, että miks Hilma ei tykännyt, kun söin sen häntää. Mutta kyllä meistä tulee vielä hyvät leikkikaverit, siihen malliin Hilma mua tänään vahtasi. Varmaan se oli vähän mustasukkanenkin, kun tuppaan viihtyyn vähän kaikkien sylissä ja se on tietty Hilmalta pois. Äiti kertoi jo etukäteen, että Kaapo on maailman lungein haukku, minkä se tietää ja niin se kyllä oli! Oli vähän outoo, kun ei se kiinnostunut musta. Oon niin huomioon tottunut kuitenkin. Pari kertaa se mua haistoi ja meni sitten äitin paijattavaksi. Mua vähän harmittaa, kun äiti ei ottanu musta ja Kaaposta yhteiskuvaa. Olisin halunnu näyttää millanen oon nyt ja millanen mun tavoite on olla viiden vuoden päästä. Melkonen köriläs meinaan, jessus!

Mummu ja pappa toi mukanaan kinuskikakkua mun kunniaksi, mutta en ymmärrä, miksen sitten saanut sitä syödä! Sain myös uuden narulelun ja herkkupussin. Huh, joku oikeesti ajaa mun herkkuoikeuksia. Välillä musta tuntuu, että musta tulee joku terveellinen haukku. Meen kyllä mummulaan yökylään joskus, kun äiti on musta valmis luopuun ja aion syödä ihan kaikkea!

Joo, päivä oli tosi kiva ja vauhdikas. Energiaa meni niin paljon, että sekä mää että äiti mentiin päiväunille, kun vieraat lähti takaisin Vammalaan. Ne olis mun mielestä saanut olla kyllä kauemminkin! Mitä enemmän leikkikavereita ja paijaavia käsiä, sen parempi. Äiti sanoi, että kahden viikon päästä mennään käymään Vammalassa niin nähdään sitten taas Kaapon ja Hilman kanssa.

Erityismaininnan äiti halus tänne siitä, kuinka reippaasti oon tänään pissaillu vain ulos. Ainoastaan kaks kertaa oon pissannu sisälle! Kyllä oon reipas haukku. Huomenna onkin jännä päivä, kun oon koko päivän iskän kanssa kaksin. Äitillä on joku tentti, mikä on mukamas mua tärkeempi. Sen jälkeen sillä on sen omasta mielestä, mua mielenkiintosempia luentoja ja en välttämättä suvaitse sitä, että koulu menee mun edelle, murr. Iskä onneks on vapaalla, että en yksin joudu vielä oleen. Nyt on yöunien aika ja tänään aion nukkua vähän reippaammin kuin viime yönä. Viime yönä olin vähän levoton ja itkeskelin välillä, kun en nähnyt äitiä ja iskää. Suurimman osan ajasta kyllä nukuin ihan nätisti, että älkää nyt vaan luulko, että olisin joku itkevä vauveli!

Hyvää yötä kaiken karvaisille lukijoilleni!