Muuttohommia ja lääkäriterveisiä

No, nyt on sattunut ja tapahtunut! Lauantaina ensin äiti ja iskä heräs aamuyöllä siihen, kun mä nuolin ja kalusin tassujani ihan taukoamatta. Äiti meni heti tietysti ihan hysteeriseksi ja soitti lääkäriin. Saatiin aika tiistaiksi ja ne epäili hiivaa, koska mä myös krahnutin kovasti korvia. Äiti putsasi mun korvat erittäin huolellisesti, pesi mun tassut rauhoittavalla shampoolla ja vielä pyyhi wet wipeseilla, joiden piti poistaa hiivaa. Siltikään se ei rauhoittunut ja lähtenyt töihin vaan soitti kummitädin mun hoitajaksi, siksi aikaa, että iskä tuli töistä. Mulla ei tietysti oo mitään sitä vastaan, että ei tarvitse olla yksin. En kuitenkaan krahnuttanut enkä nuollut tassujani enää lainkaan sitten. 

Äitin piti perua se lääkäriaikakin jo, mutta onneks ei perunut. Tiistaiaamuna nimittäin olin iskän kanssa aamulenkillä, sukelsin puskaan enkä enää sen jälkeen avannut mun vasenta silmää. Käytettiin siis lääkäriaika. Mun tassut oli siistit ja puhtaat eikä niissä ainakaan ollut hiivaa. Korvia en todellakaan antanut tutkia! Lääkäri epäili hajusta ja mustasta töhnästä, että niissä voisi olla hiivaa, joten nyt mun korvia pestään Otoactilla kahdesti päivässä. Hitto, että oon vähän kärttynen siitä. Silmässä oli 3mm x 4mm naarmu sarveiskalvossa. Ilmeisesti se ei ole syvä. Nyt mulle laitetaan Oftan Akvakol -silmätippoja viisi kertaa päivässä ja kostutustipat vielä siihen päälle. Kipulääkityksenkin sain, koska onhan tommonen silmä kipeä. Tippojen jälkeen en enää juuri oo siristellyt, mutta uskollisesti silmätippakuuri vaan pitää hoitaa ja mennä kontrolliin ensi viikolla...

Oon siis ollut vähän epäonninen tässä, mutta on tässä tapahtunut muutakin. Me muutettiin sunnuntaina ja mun meni ihan tassut solmuun, kun ensin katselin vanhassa kodissa, kun tavarat (ja jopa mun peti!) vaan katosi ja sitten menin uuteen kotiin katsomaan, kun ne tavarat vaan ilmestyi sinne. Mun pedillä on kyllä aika hyvä paikka, josta näen kaikki. Ainoa pelko tässä on, että Ilo varastaa sen... Kotiuduin uuteen kotiin pian. Nukuin ensimmäisen yön ihan äitin kainalossa, koska vähän arastelin, että mitä esim. sängyn alla vielä on. Nyt meijän koti on aikalailla valmis ja saan mun ensimmäiset vieraatkin tänään. Kyllä jännittää, että mitä mieltä ne on mun pedin uudesta paikasta...

Tässä kuvia mun panoksesta muuttoon:

Vanhassa kodissa

Uudessa kodissa

Oman pedin sisustamista.

Ja kun muutto oli valmis, niin huhhuh, että olin kyllä väsynyt:

Vaikka mä oon äitille sanonut, että tää on MUN eikä Ilon blogi niin se nyt ihan välttämättä haluaa, että mä kerron teille, kuinka se oli "hellanlettas sentään" katsomassa Ilo-"prinsessaa" keskiviikkona Huittisissa. Mä en siis ollut, mä sain onneksi olla mummunmummulla sen aikaa. Eihän sitä äitin "tuitui"-vaihdetta kestä kukaan. Ilo siis on kasvanut (pah) hyvin ja siitä tulee äitin mielestä iso tyttö. Sillä oli vähän samaa vaivaa, kun mulla, että sen silmä rähmii ja nyt siihenkin laitetaan tippoja. Muuten se syö ja voi hyvin. Äiti laskee päiviä, että Ilo tulee tänne mun kotiin. Kovasti se on jo pentuhäkin paikkaa suunnitellut. Saakin olla häkissä, ettei mun petiä vaan tarvi jakaa...

Ilo ja MUN äiti

"Herranjestas, mikä söpöliini"

Pikkusisko rentoutuu niinku mä!

No, mä olin siis mummunmummulla keskiviikkona enkä valita yhtään. Pääsin taas muistuttaan sitä seutua, että kukas se onkaan kulmien kingi. Se ei ole Ilo, sehän on tyttökin...

Loman muistelua

Alla olis vielä muutama kuva mun lomalta mummunmummulta! Lempiharrastuksia pöydällä istuminen ja pedin petaaminen. Mitä muutakaan?

Myöhemmin on tulossa mun fiiliksiä muutosta, uudesta kodista ja mun panoksesta muuttoavussa!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille tän äitin ja iskän lomakuvan myötä:

Ilo(?)-uutisia

Onkohan mun kaikki lukijat vielä näin pitkän tauon jälkeen tallella? Toivottavasti teidän kaikkien vuosi on alkanut tosi hyvin ja olis erittäin mopsirikas ja ruokaisa jatkossakin. 

Mun vuosi alkoi tosi lungisti. Olin mummunmummulla kaksi viikkoa hoidossa, kun äiti ja iskä oli Thaimaan auringon alla. En voi mitenkään ymmärtää, että ne lähtee tolla tavalla ja jättää mut kahdeks viikkoa. Niille se oli kyllä taas kovempi pala kuin mulle, koska - no, vaatimattomasti - mulla oli aika kuninkaalliset oltavat. Mulla oli niin mulle omistautuneet hoitajat, että kyllä mun kelpasi. Nukuin lämpimässä kainalossa ja vahdin liikennettä olohuoneen pöydältä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paijaajiakin löytyi. Mitä muuta mopsi lomaltaan kaipaa? Äitikin oli tosi iloinen, miten hyvin kaksi viikkoa meni. Mähän olen aika reipas koira. Olin sitten hoidossa taikka kotona, niin musta ei kyllä tarvi huolehtia. Mä en paljon äitin perään itke (vaikka kaipaan kyllä).

No, äiti ja iskä tuli Suomeen ja laittoivat mun elämän heti mullin mallin. Ensiks ne kertoi, että Ilo on syntynyt. Mä mietin, että mikä hiton Ilo? No, maanantaina me käytiin sitten kasvattajalla ja kyllä mua otti mun karvaseen ohimoon, kun tajusin, ettei siellä tällä kertaa käytykään mun takia vaan mun PIKKUSISKON. Pikkusisko. Pikkusisko. Musta tulee isoveli Ilo-prinsessalle, lässynlässyn. Tästä ei voi mitenkään päätellä mun pientä mustasukkasuutta.

Jäätiin kennelin ulkopuolelle...

Ilo syntyi siis perjantaina 10.1. klo 18:12 ja täyttääkin nyt huomenna viikon (rääpäle). Ilo oli 131 grammaa syntyessään (rääpäle). Pikkusisko kotiutuu sitten maaliskuun 8. päivän kieppeillä. Vielä mulla on siis aikaa olla yksinvaltias. Äiti ja iskä on nyt sen kerran nähnyt Ilon eikä äiti meinaa pysyä pöksyissään katsellessaan pinkkejä koiranleluja. No, siinäpäs kattelee, mutta jos unohtaa mun lelut niin...

"Äitin prinsessa"

Ei vaan, oon saanut hirveesti rakkautta tässä, oikein ylimalkasen paljon. Niin paljon, ettei nyt ihan aina jaksais ottaa vastaankaan. Äiti ja iskä yrittää varmaan jollain lailla hyvittää sitä reissuaan (tai sitä, että joudun jakaan ne tulevaisuudessa). Ja mä kyllä ihan innoissani otan leikkikaverin, kunhan se ei koske mun herkkulaatikkoon tai poroon. Olin vähän mustasukkanen siitäkin, että Ilo sai jo mummulta ekan lelun... Pinkin lohikäärmeen. Tietty, pinkki, pyh.

Toinenkin mullistus oli. Mun peti vaihtaa paikkaa, siis toiseen asuntoon. Me häärätään nyt hirveesti ja pakkaillaan hiki hatussa. Mä en millään haluai mun petipaikkaa vaihtaa, kun nyt on niin hyvä löytynyt, mutta tämmösessä ei taas karvatassun ajatuksia kuultu. 

No, tämmösiä juttuja... Katotaan nyt kuinka kauan mun blogi vielä jatkaa tassutteluaan, koska äiti vähän uhkaili, että tulee Onnin ja Ilon yhteinen blogi. Emmä sit tiä, tuleeko siitä sen rääpäleen kanssa mitään? No, siitä myöhemmin! Nyt, yöunille!

Pojat jäähyllä!