Kiireiset tassut

Heippa pitkästä aikaa!

Kylläpäs elokuu hurahtaa silmissä. Ei olla saatu äitin opparia lainkaan tehtyä, kun hirvee kiire ollut koko ajan! Mä oon muun muassa levännyt hyvin, kuntouttanut ahkerasti tassua, käynyt vähän leikkimässä ja mitä nyt kaikkea mopsimaiseen menoon kuuluu. Äiti taas on ollut välillä niin paljon töissä, että se jo ihan haittaa mun rentoutumista. Iskän kans...

Aloitetaan mun jokaisen viikon kohokohdalla: fyssarikäynti. Mä jotenkin aina aavistan, mihin ollaan aina torstaisin menossa ja matka fyssarille on ainoa automatka, jota en malta nukkua. Heti, kun pääsen klinikan ovista sisään, tiedän, että ensin käydään vaa'alla. Istun siihen nätisti, jonka jälkeen siirrytään äitin kanssa penkille istumaan. Siinä me odotellaan kiltisti, että fyssari kutsuu meidän. Sen jälkeen en meinaa pysyä karvoissani, kun jo ampasen vesialtaaseen. No, vesialtaassa en malttaisi olla neljällä tassulla, varsinkaan nyt, kun ollaan äitin kanssa niin kovasti harjoiteltu kahdella jalalla kävelyä. Treenaan ennemmin pakaroita kuin etutassuja. Yleensä se menee kuitenkin ihan hyvin herkkujen voimalla. Sitten tuun loikalla ala altaasta ja äiti kuivaa mut. Hyppään sen syliin ja nautiskelen tens-hoidosta. Se rentouttaa mut rankan treenin jälkeen. Ai juku. Joka koiran pitäis saada tää huvi.

Meillä on nyt enää kaksi kertaa jäljellä, mutta me varmaan syksymmällä jatketaan. Voi olla järkevä kuntouttaa tassua taas hetki kotioloissa, kokeilla uusia maastoja ja lenkkejä. Lihasmassaa mulle on tullut jo hyvin. En oo ihan mikään pikkupoika meinaan enää! 

Tää on mun ihan omakehittämä terapiamuoto!
Kiipeä kaikkialle, mihin pääset ja hyppää alas!

Käytiin viime viikon viikonloppuna myös mummunmummulla herkuttelemassa ja kasvattajalla leikkimässä kuuden mopsin kanssa. Kyllä mulla oli niissä mopseissa pitelemistä, huh... Olin niin poikki sen reissun jälkeen, että nukuin vaan monta päivää. Sain vähän kevennettyä lenkkiäkin tassua säästääkseni, vaikka se olikin yllättävän hyvässä kunnossa tollasen touhun jälkeen. Oli mulla kivaa, vaikka välillä jouduin jäähylle:

Söpö Reino! Äiti halus tän kuvan tänne, kun on niin herttanen.

Oon saanut myös pari lahjaa. Eniten yllätyin tätin lahjasta! Hiiri, jolla on narukädet ja sellainen nenä, että sitä voi lutkuttaa. Kyllä varmaan muillakin koirilla on tapana imeä lelujaan... Sitten sain äitiltä pandan Ikeasta. Äiti sai itse paljon enemmän lahjuksia sieltä, mutta tyydyin sitten pandaan. Se on ihan hyvän kokoinen unikaveriksi.

Me odotetaankin äitin kanssa yhtä paljon syksyä! Molemmat samasta syystä: lenkkisäät on paljon kivempia. Nyt jo onneks tulee aika aikasin viileä, ettei mulla ole hätää. Äiti palellutti jo jollain aamulenkillään sormensa, kun ei tajunnut varautua. Mä en odota innolla äitin touhua mun uudesta talvitakista, kun vanha on tälle rotevalle haukulle pieni... No, äitin iloksi.

Nyt mä toivotan teille hauskaa viikkoa ja jatkan itse torstaiaamun fyssarikäynnin odottelua!

Lomaterveisiä

Moikka kaikki ja hyvää elokuuta!

Elokuu alkoi aika vauhdikkaasti, kun lähdettiin ensin moikkaan mummunmummua, sitten Kaapoa ja Hilmaa. Sen jälkeen mentiin mökille ja palattiin sieltä vielä Kaapon ja Hilman luo. Uskotteko, että oli neljän päivän jälkeen aika lepoasennossa viikon verran kotona? Kerron tällain tiivistettynä, mitä tehtiin ja laitan paljon kuvia. Eli Kaapon ja Hilman luona mä riehuin niin, että mummun pää oli ihan pyörällä. Mökillä todettiin, että mä oon melkonen sisäkoira. En juuri viihtynyt ulkona ylimääräistä, vaikka osasyy taisi olla niin kovin lämmin. Uimaan ei uskaltautunut ja vähän pelkäsin laituriakin. Äitin sylissä siellä kyllä pärjäsi. 

Mökiltä:

Tämän viikon oon tosiaan vaan toipunut tosta rankasta reissusta. Ei ollut mehuja mihinkään enää. Onneks torstaiksi jo olin piristynyt, kun äiti vei mut taas vesialtaaseen juoksemaan! Se on kyllä semmosta hommaa, mistä mä tykkään. Fysioterapeutti oli äitin kanssa samaa mieltä, että perusliikkumisessa jalka on ennallaan kesäkuuhun nähden, mutta kun äiti kertoi, että riehuin neljä päivää eikä mun tassun varominen lisääntynyt lainkaan, fysioterapeutti oli myös aika tyytyväinen. Tein myös uuden ennätyksen: maltoin kävellä 13 minuuttia. Tens-hoidossa rentouduin oikein kunnolla.

Äiti on niin kovin huolissaan yhä vaan mun jalasta ja se intti fysioterapeutilta taas kaikkea. Sen olo vähän huojentui, kun fysioterapeutti sanoi, että patti mun jalasta ei lähde enää pois, mutta yliojennus vähenee koko ajan lihasmassan lisääntyessä. Myöskin on kuulemma epätodennäköistä, että oikea etujalka tästä toisesta jalasta johtuen kärsisi. Tietysti on rasitusvammojen uhka, mutta käytän vasenta jalkaa koko ajan enemmän. Vedessäkin meen ihan täydellisesti, silloin mitään vikaa ei edes huomaa. Noh, hiljaa hyvä tulee...

Meillä on huomenna taas siivouspäivä, äiti oli laittanut iskän mittaileen huonekaluja ja seinien mittoja. Päätelkää siitä, nyt on levättävä, kun vielä voi! Kuullaan taas!

Tämmösen tehtävän äiti keksi meille eilen!