Terveisiä aamulenkiltä!

Mä ja täti reippaillaan!

Käytiin reippaalla lenkillä aamuauringossa. Nyt alan katseleen äitiä surullisesti ja syyttävästi... En ainakaan toivota hyvää matkaa! Kirjoittelen taas viikon päästä, nyt alkaa isä-poika-viikko!

Vesipeto

Juu, tänään käytiin äitin kanssa taas polskimassa! Terapiatäti sanoi, että leikatussa jalassa ei tunnu turvotusta eikä lämpöä, mikä on kuulemma hyvä juttu. Se myös kokeili mun kaikki muut lihakset eikä ollut jäykkyyttä missään. Onneks meen koko ajan niin kovaa, että mitäpä mikään ehtis jumittuun!

Tällä kertaa kävelin vedessä jo 11 minuuttia, viime kerralla 9. Nopeuskin kasvoi ja mä vaan reipastun. Siinä kohtaa, kun oli enää muutama minuutti jäljellä, aloin kyllä jo aika paljon väsähtään ja meinasin tulla levottomaks. Oli vähällä, etten sukeltanut koko poika sinne veteen! Sitten taas reipastuin ja loppuaika meni tosi hyvin.

No, äiti oli mulle sitten taas keksinyt pirunkuria. Voi, että oli loukkaantunut! Äiti oli pyytänyt niitä hoitajia leikkaamaan mun kynnet! Tällaseen en osannut edes varautua. Tiedän kyllä, että Kaapo käy manikyyrissä säännöllisesti, mutta että mäkin. Enpä olisi uskonut, että äiti luovuttaa. Vaikka se kyllä sanoi siinä mulle, että vielä se aikoo tässä kynsienleikkuussa itsekin onnistua, kunhan tassu on terve. Äiti...

Nyt oonkin ollut ihan vässykkä KoiraKissa-klinikan seikkailujen jäljiltä. En oo jaksanut edes äitin matkalaukkua tänään komentaa, vaikka eilen varsinkin olin sille tosi mustasukkanen, kun se pääsee viikoksi äitin ja tätin mukaan Turkkiin, mutta minä en! Äiti ja täti lähtee perjantaina, mä ja iskä vietetään sitten isä-poika-laatuaikaa. Ei aiota siivota, syödään vaan herkkuja, tuodaan untuvapeitto sohvalle... Ei myöskään päivitetä blogia, vaikka kuvia iskän on musta tietty otettava äitin määräyksestä. Rentouttavaa aurinkolomaa vaan äitille!

Muistiko muuten kukaan muu kun mun kasvattaja, että täytin sunnuntaina yhdeksän kuukautta? Miehinen mies.

Energiapakkaus

Terveisiä mummulasta! Kuvapainotteinen päivitys tulossa. (Ja kerron nyt heti alkuun, että tää blogi ei tottele nyt mun tassuja yhtään, joten kaikki kuvat on ihan sikin sokin ja ylimääräsiä välejä kaikkialla!)

Äiti oli valmis vähän komentaan mua, jos taas aloittaisin Hilman nylkyttämisen heti mummulaan päästyäni, mutta äitin huoli oli turha. Tää iso poika on tietysti oppinut viime kerrasta, että jos haluaa päästä mummun ja pappan kainaloon nukkuun, täytyy ainakin ensimmäinen ilta olla kunnolla. Perjantai-iltana oltiin aika myöhään vasta Vammalassa, kun äiti pääsi vasta yhdeksältä töistä. No, päivä päättyi hyvin, koska pääsin Kaapon ja Hilman sänkyyn nukkuun.

Lauantaina äiti ja iskä lähti pois. Jäin mummun ja pappan vahdittavaksi. Käytiin koko porukka lenkillä ja sen jälkeen keskityin taisteleen Hilman kanssa. Kiva, kun Hilmakin on taas terve ja jaksaa antaa mulle vähän vastusta. Mummu tosin pelkää koko ajan, että me telotaan ittemme... 

Lauantai-iltana oltiin kaikki näin vässyköitä!

Sunnuntaina käytiinkin äitin, iskän, mummun, Kaapon ja Hilman kanssa lenkillä! Oli jokaiselle arvokoiralle oma hovitaluttaja... Paitsi että ei ollut. Arvaatte varmaan niin äiti heilui kameransa kanssa. Tästä kertookin sitten kuvat lopun:

Hilma!

Lenkkikaverukset

Hilmaa kiinnosti hirveesti matonpesupaikalle jäänyt matto.

Mä vapaana! Kiitti mummulle!

Hehe, saatiin iskäkin juokseen! Vai kummin päin se meni...

Karkkijono!

Kaapo!

En suostunu veteen vaikka esimerkki oli hyvä!

Joo, eli me tosiaan tehtiin meijän perinteinen rannan lenkki, mutta tällä kertaa mäkin pääsin juokseen vapaana Kaapon ja Hilman kanssa. Äiti oli ihan sydän syrjällään tietty. Olin kuitenkin tosi reipas ja tajusin heti idean: aina, kun mummu huutaa ja menee sen luokse, saa karkin! Hehe, oli kiva leikki se. Siellä me juoksutettiin vähän iskääkin ja ihailtiin rantamaisemia. Nähtiin muuten matkalla muutama oikein isokin haukku, huh!

Mä ja Hilma ollaankin jo melko hyviä leikkikavereita, vaikka mummu meinaa, että mä vähän kiusaisin Hilmaa. Kyse on tietty vaan meijän hupsuttelusta, eiks vaan Hilmula? Ollaan ihan identtisiä, kun kinutaan ruokaa. Kaapo on niin fiksu, että se ymmärtää kyllä saavansa sitä muutenkin. Sitten me vallataan mummun jalat ihan kaikkialla.

Toivottavasti nyt vielä pääsen mummulaan, vaikka välillä oonkin vähän rasavilli. Pus, mummu ja pappa!

Välillä iskä joutu mua vähän rauhotteleen. En tykänny!

En päässyt tätin kanssa listoja laittaan. :(

Aurinko!

Tää viikko ollaankin sitten taas toivuttu viikonlopun menoista. Tänään käytiin suihkussa ja siellä olinkin kyllä tosi reipas. Leikittiin äitin kanssa vähän. Sen jälkeen harjailtiin ja siitäkös mä tykkään. Siitäkin tulee saalistusleikki. No, äiti ajatteli, että samaan syssyyn tehdään myös manikyyri. Ei tehty! Mun kynsiin ei kajota!

Syksy tuli!

Keskiviikkona käytiin iskän ja kummitätin kanssa vesiallasterapiassa. Äiti oli ihan varma, että ei siitä mitään tuu, mutta mepä vedettiin sitä oikein kunnolla nenästä! Olin sitten niin paljon reipas, ettei paljon tarvittu karkkia tai houkuttelua. Kävelin tällä kertaa jo kymmenen minuuttia. Terapiatäti sanoi, että astun jo tosi hyvin. Niin astunkin... Miten vaan saataisiin äiti uskomaan se?

Torstaina käytiinkin sitten ostoksilla. Ensin mentiin Turun Lemmikkiasemalle ostaan mulle lisää ruokaa. Äiti ja myyjä päätti jo vaihtaa mun ruuan aikuisen koiran ruokaan, kun täytän jo yhdeksän kuukautta. Nyt sitten äiti alkaa sekotteleen mun herkkupentunaksuja aikuisen koiran naksuihin. Vähän mä kyllä suutun, jos ne ei ole yhtä hyviä! Lisäksi ostettiin tietty kaikkia lisukeherkkuja pakkaseen...

Lemmikkiaseman jälkeen suunnattiin tietysti kilpailijalle syystakkiostoksille! Mentiin siis Itäharjun Mustiin&Mirriin ostaan mulle sadetta kestävä takki. Kokeiltiin ensin Rukan takkia, koska siinä olis ollut mun lyhyelle kaulalle sopivat nepparit kauluksessa. Ja huppu! Olin kuitenkin liian pulska muuten sopivaan malliin, seuraava oli jo tosi paljon liian iso. Haluan nyt korostaa, että en oikeesti ole mikään pulska! Huonosti suunniteltuja takkeja... Ärsyttää, kun äiti pääsi taas sanoon, että joudun laihdutuskuurille!

No, sitten me kokeiltiin Hurtan takkia, jossa ei ollut huppua eikä nepparikaulusta, mutta se oli kyllä muuten hyvä. Vähän liian pitkä niin, että tuli pyllylle vähän liikaa, mutta äiti näppäränä tietty vähän tuunaa sitä. Aika tyylikäs haukku mä vaan oon! Syksyn sateet, täältä tullaan!

Äiti oli taas aika ylpeä, kun en ollut moksiskaan noista takeista. Oikeastaan ne oli ihan kivoja, toisin kuin ne villapaidat... Semmosta äiti ei ikinä saa ostaa mulle!

No juu, tänään lähdetään taas Vammalaan äitin iltatöiden jälkeen!

Reissaava kiusanhenki

Täällä taas!

Ensin kerron teille, kuinka valvotin äitiä ja iskää torstai-perjantaiyönä. Mulle tuli yhtäkkiä ripuli ja kaikki koirat kyllä tietää, mitä siitä seuraa. Iskä oli mun kanssa sitten perjantaiaamun kotona ja äiti iltapäivän. Ei onneksi ollu ruikulitauti pahimmasta päästä, mutta riittävästi, että sain olkkarin maton pesulareissulle! Onneksi ripulit meni nopeasti ohi, olin varmaan syönyt vaan jotain, mitä en saisi. Lauantaina olin jo iskukunnossa nimittäin.

Viikonloppu oltiinkin pitkästä aikaa Vammalassa. Äiti teki jonkun kiertolenkin matkalla Vammalaan niin mentiin iskän kanssa perjantai-illaksi sen kotiin. Siellä näinkin iskän siskon ja sen tyttären pitkästä aikaa. Vähän mulla oli siinä tekemistä taas, kun kaikkia viihdytin.

Mä ja Himmu!

Yöksi mentiin toiseen mummulaan, huhhuh... No, Hilma oli vielä vähän kipeä siitä tähystyksestä, mutta en olis millään malttanut antaa Hilman olla rauhassa. Tästä syystä äitikin vähän muhun hermostu, kun olisin vaan halunnut Hilmaa vähän nylkyttää... Niin. Mummukaan ei tykännyt. Jouduin sitten nukkuun äitin ja iskän kanssa eikä mua päästetty mummun ja pappan sänkyyn Hilman ja Kaapon kanssa. Juu, oma vika ehkä, mutta kyllä mä olin sitten vihanen. Varsinkin äitille! Sitten tietysti koko yön itkin, revin äitiä hiuksista ja raavin. Kuka tahansa mopukka olis ajanut asiaansa tollasessa tilanteessa. Tein äitille selväksi, että seuraavan yön nukun VARMASTI mummun ja pappa kainalossa.

Näin väsynyt Hilma vielä oli!

Kaapo mummulan remontin keskellä. Otti mun reissukassin makuualustakseen!

Lauantaina (ja sunnuntainakin) pääsin mummun ja Kaapon kanssa lenkille. Kierrettiin sitten Kaapon huudeja ja se olikin hyvä opashaukku. Päivällä menin taas toiseen mummulaan, koska en vieläkään halunnut jättää Hilmaa rauhaan. Siellä sain rauhassa nukkua, kun ei koirakavereiden seurassa malta nukkua. Illalla pääsin myös ihan erityisvieraaksi tädin luokse pippaloihin. En ollut tässä kodissa ikinä vielä käynyt niin täytyi vähän tutustua paikkoihin... Ja tietty jättää hajuja! Sain tosin olla sielä vaan pari tunti alkuillasta esittäytymässä ja sitten mummu haki mut takasin Kaapon ja Hilman luo. Sitten aloinkin oleen jo sen verran väsynyt, että sai Hilmakin olla vähitellen rauhassa. Yökin meni hyvin, koska olin tyytyväinen, kun sain olla mummun sängyssä!

Tätillä vierailulla!

Pehmee matto tietysti löytyi...

Sunnuntaina pääsin taas ihan erityiseen paikkaan äitin kanssa. Käytiin äitin kummitädillä ja siellä en olekaan vielä ikinä ollut! Ensin vähän tutkin, mutta sitten löysin sieltä paikkani: sohvan. Se oli just mulle tehty. Kuvista näette, miten hyvä siinä on rötköttää... Äiti lupasi, että pääsen sen kummitätille vielä hoitoonkin!

Sitten käytiin vielä sanomassa heipat molemmissa mummuloissa ja tää turkulainen lähti kohti kotia. Voitte kuvitella, kuinka väsynyt mä olin sunnuntai-illan. Menin suoraan sänkyyn ja osoitin äitille ja iskälle, että turha luulla musta saavansa lenkkikaveria enää! Äitillä oli onneksi maanantaina vapaa ja nukuttiin ihan melkein puoliin päiviin asti. Sen jälkeen, kaikki äitin tuntevat varmaan arvaakin... Siivottiin tietysti!

Etevänä revin iskän peiton lattialle...

Huomenna mulla onkin taas se vesijuoksu. Meen sinne nyt iskän ja kummitätin kanssa, kun äitille tulikin töitä illaksi. On mun kannalta tärkeempää, että äiti menee töihin, koska se on suoraan verrannollista mun lahjojen määrää... Mmmm.

Poron kanssa mummulassa <3

Pulipuli!

Tänään lähdettiinkin äitin ja kummitätin kanssa semmoselle seikkailulle, että enpä taas kyllä yhtään tiennyt, että mihin oon tassujani laittamassa! Kirjaimellisesti. Ja kummitätille iso kiitos kuvista, vaikka vähän mä taas häpesin, kun ensimmäinen asia, mitä äiti terapeutilta kysyi, oli tietenkin, että SAAKO KUVATA!

Vesiallasterapia Koira-Kissaklinikalla.

Mut laitettiin sinne akvaarioon ja meinasin heti, että en todellakaan rupea tällaseen humputukseen. Ensin tehtiin mun mielestä vähän väärinperin, kun ensin nostettiin vesi ja sitten laitettiin matto pyöriin jalkojen alla. Eihän tällanen mopsivauva ymmärrä mitään juoksumattoa! Terapeutti meinasi jo luovuttaa, mutta äiti ei! Laskettiin vesi, laitettiin matto pyöriin ja jopas aloin astelemaan. Tajusin idean, että mun on pakko kävellä tai matto vie mut mukanaan. En vaan tajua miten en saavuttanut sitä äitin pitämää herkkua, vaikka kauheesti kävelin kohti...

Ensin kuivaharjoteltiin ja sitten se vesi taas nousi. Se nostettiin mun kyynärnivelien kohdalle, jotta se tukee ja samalla tuo vastusta leikattuun jalkaan. Kun se vesi nousi, olin taas hetken, että apua, apua, äiti auta. Sitten äiti heilutteli karkkia mun nenän edessä ja kiljui, että tuletule niin pakkohan mun oli taas lähteä kävelemään. Kävelin sitten viisi minuuttia siinä vedessä herkkujen perässä ja huhhuh, että olin väsynyt sen jälkeen! Ei äitikään tajunnut, miten paljon tuollanen voi pikkukoiraa väsyttää. Enkä yhtään näyttele paapottavaa!

Totuttautumista...

Äiti oli musta kyllä ihan hirvittävän ylpeä, kun niin reippaasti kävelin! Sainkin paljon kiitosnameja... Ei ainakaan paino pääse putoamaan, vaikka äitin mielestä nyt sais jo lihominen loppua... Ylpeänä kannan jokaista 9,3 kiloani!

Kävely sujuu jo!

Karkkia kohti!

Äiti oli kyllä tosi tyytyväinen tähän kuntoutusmuotoon. Terapeutti sanoi mun käyttävän jalkaa oikein myös vedessä. Se myös hieroi ja käänsi ja väänsi mun lihaksia. Ne ei ollut ollenkaan lämpimät eikä turvoksissa ja se oli tietty hyvä asia. Ensiviikon keskiviikkona on taas vesijuoksuaika. Nyt äiti otti semmosen ajan, että iskäkin ehtii mukaan. Saa sekin olla sitten ylpeä reippaasta Onnistaan! Ai juku!

Märkää!

Nyt on mun loppupäivä mennyt ihan untenmailla. Mahdanko jaksaa vielä aamulenkillekään huomenna... (Että vaikka tää oli ihan kiva kokemus niin kyllä mää sitä laiskottelussa ainakin hyväks käytän!) HAUKOTUS!

 

Haluan vielä kertoa, että mun tsemppipusut meni Hilmalle varmaan perille, koska äiti kertoi, että Hilma oli ollut ihan tosi reipas haukku eilen! Siltä oli yli kuusi tuntia ronkittu niitä virtsakiviä tähystämällä pois! Nyt ei tarvitse sitten leikata vatsaa auki, mutta kyllä Hilma mummun mukaan oli pikkasen kipeä. Voi, kun mä odotan, että pääsen taas puraseen Hilmaa vaikkapa poskeen...