Tassuttelut minilomalle

No, saatiinhan se heinäkuukin loppuun... Ihan tässä ollaan mietitty, että miten nopeaa tää kesä tassujen alta vilistää. Me ollaan äitin kanssa sitä mieltä, että syksy sais tulla, koska sen opinnäytetyö poistuu päiväjärjestyksestä ja mun lenkkikelit piaranee. Ollaan taas oltu mukamas kiireisiä enkä oo ehtinyt kirjoittelemaan. No, asia korjataan.

Ihan ensiks, meillä oli suuri juhlapäivä (heh) 20.7., kun tassuleikkauksesta tuli vuosi täyteen. Surullista, että ei voida sano tassun olevan täysin kunnossa. Voin kuitenkin olla tyytyväinen, koska mua ei satu! Pikkulenkin päivässä on myös huomattavasti enemmän mun juttu, kun yksi pitkä. Lisäks mä tykkään haistella niin mahdottoman paljon ja se on paljon helpompaa, kun lenkin tahti on hidas. Noh, onhan mun tassujuttu ikävä, mutta positiivisella asenteella sekään ei haittaa. Pääasia, että kipua ei ole ja saan köllötellä äitin kainalossa mopsin lailla. Vauhtia ja virtaa riittää, joten äiti varasi mulle ensi viikosta alkaen taas viiden viikon satsin vesiallasterapiaa. Jukra, että mä tykkäänkin siitä!

Tää kirjottelemattomuus ei oo ollut ihan täysin mun laiskuutta, vaan meillä on ollut niin paljon hälinää täällä. Mummu ja pappa ja Kaapo ja Hilma oli täällä muutaman yön viime viikolla. Vähän oli mulla loikoisat ajat, eikun... Paikallani en ollut tavalliseen tapaan hetkeäkään ja etenkin Kaapon kimpussa viihdyin. Hmmm, no, mä ainakin oon tosi iloinen, että noi kävi pitkästä aikaa! Oli energia poissa aika pitkälti koko viikon, kunnes perjantaina sain uusia vieraita.

Näissä kuvissa näette, kuinka epäreilu äiti on...
Kaapo ja Hilma herkuttelee, minä en!

Perjantaina tuli mun täti ja eno ja sen tyttöystävä tänne meille. Nyt mulla on ollut monta kainaloo öisin, joista voin valita eniten itselleni sopivan. Usein kyllä päädyn lopulta aina äitin kainaloon, koska sehän se mun paikka on. On mulla ollut sitten kiva heinäkuu, vaikka äiti ja iskä onkin tehnyt paljon töitä.

Täs mä herättelen enoo!

Mua ei otettu mukaan.

Huomisesta niillä alaa pikkunen viiden päivän loma ja me vaan sitten nautitaan! Iskän kanssa lomasta ja äiti nauttii koulukirjoistaan! Ihanaa.

Terveysjuttuja sen verran, että kalju on poissa. Samoin nyppylät. Mun herkkuprosentit on taas auttamattomasti laskeneet, kun pesut ja suihkeet on loppuneet. Yritän nyt olla kehittämättä mitään uutta vaivaa vaan herkkujen takia. Oon nyt itsekseni yrittänyt opetella herkkulaatikon avaamista, kun äiti ei ole vielä opettanut kuin sulkeen sen. Just tommone...

Hauskaa loppuviikkoa! Mä sujahdan äitin kainaloon odotteleen mun lomaa...

Tää kuvaa tulevia viittä päivää!

Herkkupeppu

Heippa vaan lukijat!

On meinaan tää heinäkuu näin kiireistä aikaa, että en ehdi teille mitään rupatella. Vaikka mistä mä nyt rupattelisin... Ensin kerron, kuinka mun ja iskän laatuaika viime viikon maanantaina ja tiistaina meni. Äiti oli Helsingissä ja me iskän kanssa, no, kyllä te tiedätte... Elettiin ilman komentoa! Ei imuroitu, syötiin roskaruokaa, paistettiin luita mulle, ei pesty pyykkiä! Tällä kertaa oli niin lämmin, että untuvapeittoa ei tarvinnut tuoda sohvalle. Siitä äiti oli iloinen. Oon nyt päättänyt, että jos äiti ei kerran voi olla mun kanssa joka yötä kotona vaan aina on mentävä jonnekin, pistän sitten ranttaliksi. Mattoa en tällä kertaa popsinut suihini, sen verran äitiä armahdin. No, nyt äiti lupasi, että seuraavan kerran on yötä musta erossa joulukuun Thaimaan matkalla... Katsokaapa vaan!

Täs mä ja mun tyynyt!

Mutta mun pahaa mieltä äiti vähän korvas, kun se poikkesi taas Kuralan eläinasemalla. Saldona oli ihan älytön määrä perunatärkkelysluita, naudan kuivattua mahalaukkua, kuivattua kananfileetä, palkkioherkkuja ja Musch-lihaa! En saanut kaikkea kerralla kylläkään, mutta tiedän, missä laatikossa ne on. Ihmettelen, miksi äiti on opettanut mun vaan sulkemaan laatikoita, mutta ei avaamaan?

Herkkujen lisäksi äiti osti mun automatkoja helpottamaan tuulettimen ja siihen lisäosan, että saan varmasti kylmää ilmaa. Kysehän on siis Pro Selectin Pet Crate Fan - tuulettimesta, joka ihme ja kyllä, pitää mut viileänä, heh! Testattiin mun tuuletinta ajelemalla mummunmummulla sunnuntaina. Ai jukra, että oli mulla taas lokoisat oltavat niiden herkkusammioiden äärellä. Yhden yhtälön oon kyllä huomannut... Kun käydään herkkuvierailla niin mun iltapala on aina sen jälkeen äärettömän mitätön? Siis miten se on mahdollista? Oon kuullut, että äitin personal trainerkin on sille itelleen opettanut, että jos pitää herkkupäivän, herkut lasketaan aina muun ruuan päälle! Ei vähennetä ÄITI MUN NORMAALISTA RUUASTA, NII!

Kyllä oli taas pöytätavat kunnossa...

Muuten tää viikko onkin tässä sujahtanut ohi ihan silmissä. Äiti vietti tämän maanantain ja tiistain vapaata, että vähän mua jännittää jäädä yksin, kun neljä päivää sain loikoilla seurassa! No, oonhan mä tietty iso poika!

Mulla kasvaa karvat taas päähän. Nyt perjantaina pitäisi päättyä mun karvatupentulehduksen hoito ja kyllä nyt hyvältä näyttääkin. Ei ole enää nyppylöitä, vaikkakaan karvat ei vielä oo ihan kaikkialle tullut takaisin. No, tulipa nyt kokeiltua tällanenkin kesälook!

Hauskaa loppuviikkoa kaikille! Ottakaa tälleen lungisti:

Karvat putoilee

Heippa vaan ja hyvää heinäkuuta kaikille! On kyllä niin mopsinilmat, että en oo kauheasti ulkona viihtynyt. Siitä kyllä oon iloinen, että meidän koti on aina kylmä. Niin talvella kuin kesälläkin. Kelpaa meinaan näillä viileillä lattioilla lökötellä lämpiminä päivinä!

Äitin kanssa sujuu jo hyvin se, että otan luun vasta, kun sanotaan
ole hyvä. Tässä intesiivinen tuijotus. 

Viikko on sujunut rauhallisesti, mutta millonkas mulla ei kerrottavaa olisi. Tällä kertaa jälleen terveisiä Koira-Kissaklinikalta. Älkää pelästykö, ei tassu-pulmia sentään! Äiti ja iskä löysi mun päälaelta reilu viikko sitten kaks "paisetta", jotka ei kylläkään vaivannut mua mitenkään. Äiti analysoi ne hyttysen pistoksiksi. Ne oli pyöreitä ja punaisia, aika pieniä. No, tiedätte, että tässä vaiheessa äiti oli jo varannut lääkäriajan. Viikon sisällä mun päälaelle levisi sellasia ruvenomaisia nyppylöitä, joita tuli joka päivä lisää. Myös karvaa alkoi lähteä päälaen alueelta.Tällä kertaa oli Onni, että lääkäri oli varattu ajoissa, ettei ne ehtinyt levitä enempää. Mulla oli siis surullisenkuuluisa karvatupentulehdus. Huhhuh.

Anteeks, ettei äiti osannut ottaa parempaa kuvaa mun päälaesta!

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vakavampi. Nyt äiti pesee mun pään (josta lähtee karvat eli kohta mulla on irokeesi) niin että kaksi päivää pestään Keratoluxilla ja pidetään kolmen päivän tauko. Sitten pestään taas kahtena päivänä ja pidetään tauko. Tätä tehdään kaks viikkoa. Sen lisäks mun päähän levitetään järkyttävän hajuista Vetramilia joka päivä. Toivottavasti menee pian ohi, koska pelkään mun charmin katoavan laikukkaan päälaen myötä. Tuskin niin voi kyllä ikinä käydä... Lääkäritäti tutki multa kaikki korvat ja silmät ja ikenet ja kaikki. Oon muuten terve poika!

Näin komeekin viäl!

No, siinä oli mun tän viikon "kohokohta". Ainiin, me oltiin viime viikon viikonloppu Vammalassa. Kaapoa ja Hilmaa pääsin taas moikkaamaan, mutta kyllä mä sellanen vauhtiveikko oon, että se ei oo äitille mitenkään rentouttavaa aikaa. Kuulin, että mun kaverit olis tulossa tänne vielä heinäkuussa... Ai jukra!

Tälleen maistuu unet, untuvapeiton alla!

Tänä viikonloppuna mulla oli vieraskin. Iskän kaveri tuli mua kattoon, hirmukiva juttu. Muuten oon vaan pelaillut (just joo) älypelejä, lepäillyt ja hurmannut lenkeillä ohikulkijoita. Yks lenkkeilijä sano mua muun muassa isoksi, en röyhistänyt yhtään ylpeänä rintaa. 9,8kg! Äiti voi mennä kuuseen sen 9,3 kilonsa kanssa! 

Loppukevennyksenä mummunmummun juhannusterveiset:

(Huom! Iskän ottama kuva...)