Heippa vaan taas pitkästä aikaa! Nyt alkaa tilanne olla se, että äitin oppari on valmis. Sillä on aika paljon vaikutuksia mun elämään, koska nyt äiti ehtii ajatella muutakin. Eli mua. Eihän sen niin kauheesti tarvi mitään muuta ajatellakaan. No, tän blogin perusteella teille näyttää varmaan siltä, että en olisi mitään tehnyt moniin aikoihin. Niin, se ei kyllä pidä paikkaansa. Kerron nyt muutamasta mun lokakuun kohokohdasta. Toinen näistä on kyllä marraskuussa.
 |
| Tässä mä autan äitiä viimeisteleen opparia. |
Pari viikkoa sitten äiti ja iskä kävi rellestämässä Tampereella. Ne meni viikonlopuksi kavereidensa luokse, joten mulla vasta olikin lystiä! Mä pääsin mummunmummulle kahdeksi yöksi. Ai että... Kuvia mulla ei tästä superviikonlopusta ole, mutta voin kertoa, että tän reippaampaa poikaa saa hakea. Saa olla äiti ylpeä. Ensimmäisen yön vähän vaeltelin, mutta mulla on tapana olla ensimmäinen yö aina levoton paikassa kuin paikassa. Toisen yön nukuinkin sitten sängynpäädyssä rauhallisesti. Kelit oli kurjat, mutta siitä huolimatta pääsin monta kertaa kävelyille ja nuuhkimaan vähän oudompia paikkoja. Mun reviiri vaan kasvaa. Ruoka maistui ja sisälläkin oli rauhallinen. No, tällänen mä oon... Toivokaa vaan kaikki, että saisitte mut hoitoon! Heh...
No, siitä viikonlopusta kuulin kyllä kurjankin asian, jonka vuoksi olin vähän aikaa äitille ja iskälle oikein vihanen. Ne oli käynyt sunnuntaina kattomassa Kaapoa ja Hilmaa ILMAN MUA. Oi voi, äiti oli vielä käynyt mummun, Kaapon ja Hilman kanssa Pirunvuoressa lenkillä. Vaikka mulla oli tosi kivaa viikonloppu, on väärin, että äiti tekee tollasin mun juttuja ilman mua. No, laitan nyt kuitenkin kuvia niiden lenkiltä, jotta ymmärrätte, että ihan syystä olin hetken aikaa poissa äitin kainalosta.
Viime viikonloppu vähän korvasi tätä mielipahaa. Kaapo ja Hilma (ja tietty mummu ja pappa) tuli meille kylään. Ne oli täällä koko viikonlopun. Vähän kurja haaverikin sattui perjantaina. Heti tietysti luulitte, että mulle, mutta ehei! Kaapo lähti niin innoissaan ulos, että teloi rappuritilään varpaansa. Verta tuli niin paljon, että äitikin jo melkein meni paniikkiin. Sitä tuli niin paljon, että oli pakko lähteä päivystykseen. Kaapolta oli haljennut kynsi ja suuri osa sitä oli irronut juureen asti. Kaapo sai siihen sitten tukon ja odoteltiin, että verentulo tyrehtyisi. Jos se ei olisi tyrehtynyt, kynsi olis tarvinnut poistaa. Se kuitenkin loppui ja sunnuntaina tassu oli jo tosi hyvä. Suojata sitä näillä kurakeleillä kuitenkin vielä täytyy.
Mua harmitti Kaapon puolesta ihan hirveesti, koska se ei sitten päässyt mummun, iskän, Hilman ja mun kanssa Ruissaloon lenkille lauantaina. Se vietti sitten laatuaikaa pappan kanssa. Olis sekin mulle kelvannut. Mutta me käytiin pitsihuviloita ihastelemassa ja oltiin Hilman kanssa molemmat tosi reippaita. Kiva viikonloppu oli ja toivottavasti ne tulee pian uudestaan.
 |
| Kaapo ei tykännyt, kun mummu lähti ilman sitä ulos. |
Äiti on myös jonkun verran shoppaillut. Se löysi nettikaupan nimeltä
Dog Gallery, josta se tilasi mulle ruokakipon, ruokailualusta ja kakkapusseja. Äiti on pitkään etsinyt uutta hotkimisenestokippoa mulle, kun alkaa kyllästyttään toi sama punainen koko ajan. Onneks äiti nyt löysi mitä komeimman poikien värisen kipon! Ja asiaankuuluvan ruokailualustan (Have a roayl meal!).
 |
| Viikonlopusta väsynyt Onni! |
