Vauhdikasta menoa

Viikonlopun vietin taas Vammalassa. Olin ensin perjantaina tätillä hoidossa, kun mua ei voinut viedä Kaapoa ja Hilmaa katsomaan, mutta äiti halusi mennä niitä haliin... Kaapolta poistettiin viime viikolla kuusi hammasta suusta. Muutama sille vielä jäi! Leikkaus oli mennyt hyvin ja Kaapo oli tosi reippaasti toennut, mutta ei saanut tietysti riehua. Kaapolla oli suussa vielä tikit eikä ne saanut revetä. Mulla oli tätin luona kyllä ihan kivaa, vaikka en päässytkään palapeliin käsiksi!

Mulla oli todellinen hoitoviikonloppu, kun lauantaina pääsin mummunmulle koko päiväksi! Äiti meni lenkkeileen likkojen kanssa Tampereelle ja iskä fiksaili autoa tai jotain. Mulla oli kiva päivä Huittisissa, vaikka herkkumäärä oli selvästi äitin määräysten vuoksi rajoitettu! 

Petaaminen on mun hommia!

Sunnuntaina pääsin vielä iskän mummulaan, jossa oli oikea lenkkimakkara-apaja! Iskä yritti herkutusta hirveästi rajottaa. Se selvästi alkaa ottaan vaikutteita äitistä - "liian suolaista", "liian lihottavaa". Sen lisäksi pääsin äkkiä moikkaamaan Kaapoa ja Hilmaa. Se meni niin riehumiseksi kuitenkin, että aika pian lähdettiin. Mentiin käymään vielä uudestaan mummunmummulla ja suunnattiin sitten Turkuun. Olin ihan tosi väsynyt viikonlopun jälkeen. Nyt ollaan reissattu kaikki viikonloput, että seuraava vietetään jo kotona! Ja sitäkin seuraava... Äiti ei kyllä vietä. Maanantaina se lähtee taas ulkomaille ja mä jään iskän kanssa kahden. Ohhoh.

Mun lempiharrastus - petivaatteiden mylläys.

Tänään meillä oli taas fysioterapia ja vesiallasterapia. Äiti tuli töistä niin kiireellä hakemaan mut, että unohti ottaa mun herkkukarkit mukaan. Sain sitten Koira-Kissaklinikalta sellaisia näytepusseja, mutta mikään niistä ei meinannut mulle kelvata. Viimeisimmät, jotka muuten oli jotain kissojen ruokaa, kelpasi mulle. Mutta mun vatsa ei tykännyt niistä ja heti terapian jälkeen juoksin kakkalle. Ne tuli kokonaisina ulos, mutta olo helppas. Hehe. 

Odotan jo kovasti juokseen pääsemistä!

Terapia itsessään meni tosi hyvin. Reippaasti lompsuttelin vedessä 11 minuuttia, jonka jälkeen en ontunut rasituksesta enkä mitään. Fysioterapeutti sanoi, että oon tosi reipas ja innokas vedessä. Teen kuulemma treenini myös erittäin tehokkaasti, mutta hei, karkkien vuoksi! Sen jälkeen oli taas sähköimpulssien vuoro, jossa lappujen laittamisesta en ollenkaan tykkää, mutta heti, kun sähköimpulssit alkaa rauhotun. Se on aika rentouttavaa.

No, tultiin terapiasta kotiin ja oltiin molemmat äitin kanssa niin väsyneitä, että nukahdettiin ihan vahingossa. Nukuttiin kolme tuntia eikä kumpikaan tainnut tajuta maailmasta mitään. Mutta kyllä tollanen väsyttää itse kutakin! Muutenkin on ollut kuluttava viikko, kun täti oli täällä kaksi päivää. Ei sillä, että täti olis mitenkään kuluttava persoona, mutta eihän sitä nyt malta vaan levätä, kun on vieraita. Juhlittiin myös kummitädin synttäreitä. Jättimuffinsinsin sijaan mä sain luun...

Mun palkka hyvin tehdystä reissusta! Mahalaukkua.

Nyt yöunille! Hauskaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Mä rentona.

PS. Kuvat ei liity nyt mun viikonloppuun mitenkään, koska äitillä oli huonosti kamera mukana. Ne on mun tän viikon toilailuja kotoa.

Kuntoutusta

Moikka!

Kerron teille nyt vähän mun torstaisesta fysioterapiakäynnistä. Nyt on vähän tylsää, kun mulla ei oikein ole teille kuvia näytettäväksi. Iskä kuvasi vaan kännykällä niin voitte arvata iskän kuvaustaidot! No, videotakin olisi mun vesiaskelista ollut, mutta en vaan ymmärrä, miten sen sais tänne blogiin.

Torstaina siis iltapäivällä suunnattiin äitin ja iskän kanssa Koira-Kissaklinikalle. Fysioterapeutti kävi ensin mun lihakset läpi eikä ollut mitään huomautettavaa. Sen jälkeen pääsin vesialtaaseen. Ensin en ihan muistanut, että mikä juttu se oli ja olin vähän ihmeissäni. Äkkiä kuitenkin muistin, että kävelen vaan eteenpäin maton mukana.

Mutta sitten nousi vesi enkä mä taas tiennyt, mitä olisin tehnyt. Juoksin sitten vaan pirusti kohti äitiä enkä siltikään päässyt syliin asti. Fysioterapeutin mielestä kävelin tosi hyvin vedessä. Mun liike oikenee heti. Kävelin yhdeksän minuuttia nyt alkuun. Ensi kerralla vähän enemmän taas.

En muistanut, kuinka hauskaa se vesiallasterapia olikaan. Nyt saan käydä siellä vielä neljästi ja äiti todella toivoo, että siitä on hyötyä. Vesiterapian lisäksi sain siis sitä tens-hoitoa eli sähköimpulsseja. Fysioterapeutilla oli hyvä ajatus, että väsyttää mut vesijuoksussa niin tääkin vekkuli olis rauhallisesti tens-lappujen kanssa. No, kyllä te mut tunnette! Fysioterapeutti oli tietysti väärässä. Mä en ollut mitenkään rauhallinen, mutta laput saatiin paikoilleen ja aina hetken maltoin istua. Kyllähän se hieromiselta tuntui...

Yllä olevassa kuvassa on se hetki, kun olin paikoillani. Ilmeestä huomaatte, että tyytyväinen en ollut. Mieluummin olisin ollut vapaana. Arvatkaapa, kuinka paljon oli koirahajuja huoneessa niin pakkohan niitä olis tutkia!

Hmm, nyt on otettu taas askel kohti tervettä jalkaa. Mun astuminen paranee päivä päivältä ja nilkutan enää nimeksi rasituksenkaan jälkeen. Äiti pitää sormet ristissä, että ei tuu mitään takapakkia. Mulla olis kovasti menohaluja, joita nyt rajoittaa nää lämpimätkin. Kaikki mopsin tuntevat tietää, mitä +25 astetta tekee meille lenkillä. Ollaan tietysti käyty sitten aikasin aamulla ja myöhään illalla. Kesäkuumia odotellessa... Hehe.

Kaikkien äitien oma päivä

Heippa! 

Mulla on tänään tulossa oikein kunnon kuvapläjäys, mutta sitä ennen halua toivottaa kaikille karvasille ja karvattomille äideille ihanaa äitienpäivää! Erityishuomiot menee mun äitille ja Pimu-äitille sekä mummuille ja mummunmummulle. Kyllä mun elämässä olis paljon vähemmän herkkuja ilman teitä! Pusut!

Tässä kaikille äideille valkovuokko ;)

Mulla onkin monet seikkailut kertomatta, mutta otetaan nyt kohokohdat. Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa Kaapon ja Hilman luo. Osasin olla jopa nätisti enkä merkannut mitään. Mutta vielä parempaa odotti sunnuntai-iltapäivällä. Ensin mentiin mummunmummulle herkutteleen ja siitä kasvattajalle! En oo moneen aikaan tän jalan takia nähnyt mun kasvattajaa ja äitihaukkua. Nyt sain riehua kaiken energiani pois. Ensin kasvattajan poikamopsi Bruno laittoi mua ojennukseen, mutta sitten se tajusi, ettei musta oo mitään vaaraa sen reviirillä ja kaikki meni hyvin. 

Ahneet mopsit...

Mun äitihau Pimu

No, olin koko sunnuntai-illan ja vielä maanantainkin ihan väsynyt, mutta äiti antoi mun ihan mielellään levätä. Hirveen onnellisia oltiin tassusta, sillä en ton useamman tunnin riehumisen jälkeenkään ontunut pahasti ja seuraavana päivänä en ollenkaan. 

Meillä on vaan ton kipulääkityksen kanssa pieni ongelma, kun lääkäri vaihtoi Norocarpin Tramaliin, sillä Norocarp sekoittaa mun vatsaa. No, jos kukaan on ikinä haistanut Tramalia (liuos tai tbl) niin tietää, että sitä ei voi syödä. Edes kinkun, kalkkunan tai juuston välissä. Hyiii. Nyt äiti sanoi, että se kerran vielä (sitten kun on tarve) yrittää antaa sitä mulle. En aio ottaa. Sitten täytyy keksiä jotain muuta. Onneks tarvin sitä tosi vähän nyt.

Viime viikko meni aika lepposasti. Äiti on ollut hirveän väsynyt niin oon päässyt aina aikaisin nukkumaan. En tiedä, mikä äitillä on. Varmaan se luulee, että opinnäytetyö valmistuu unissa paremmin kuin valveilla. 

Nyt ollaan pyritty lenkkeileen metsässä tai pehmeessä maastossa muutenkin. Se on tietysti tassulle parempaa. Oltiin tämänkin viikonloppu Vammalassa ja lenkkeiltiin mulle uusissa metsissä. Tässä on äitin ottamia kuvia tän päivän lenkiltä.

Sen lisäksi kerättiin mummulle äitienpäivän kunniaksi valkovuokkoja iskän ja äitin kanssa.

No, kaiken kaikkiaan aika hyvin on mennyt tassun suhteen tämäkin viikko. Odotan innolla torstaita, kun pääsen taas vesijuokseen. Vähän se sähköimpulssijuttu mua jännittää, mutta oon ajatellut ihan vain juosta fyssaria pakoon. Yleensä sillä selviää monesta pahasta. Nii. Heippa.

Uutisia lääkäristä

Kylläpä onkin taas mun aika kertoa teille tassutteluista. Viime viikonloppuna me saatiin mun mummu ja pappa kylään, mutta kyllä mä ihmettelin, minkä takia äiti ja iskä vie aina kaikki vieraat pois. Sitten ne tulee muovikassien kanssa takaisin? No, tällä kertaa mä sain kyllä lahjaksi mummulta ja pappalta kivan Avaruus-Aappa-pyyheen kuratassuille ja finninaaman pesuun.

Siisti nassu, eikö?

Vappu oli ja meni. Mulla oli aika kivaa, kun äiti oli kutsunut hirveesti vieraita leikittään mua. Tykkään tällasista opiskelijajuhlista kyllä. Herkkuja ja kaikkea! Äiti ja iskä (!) hoiti kaikki siivoukset ja kokkailut niin tässä oli mun panos:

Lepo ennen kaikkea.

Tässä mä jo auttelen grillailussa!

Heti torstaina mulla olikin se lääkäri, mutta tällä kertaa uutiset on suhteellisen hyviä. Mulla on siis se niiaus kävelyssä koko ajan, mutta nyt lääkäri sano, että en onnu kivusta. Astun koko tassulla nätisti maahan, mutta yliojennan olkanivelen, mikä näyttää siltä kuin ontuisin. Annoin väännellä ja käännellä leikkattua tassua joka suuntaan ilman reagointia, mikä on merkki siitä, että kipua ei ole. Nyt sitten meen kahden viikon päästä fysioterapiaan. Fysioterapeutti antaa mulle tens-hoitoa eli sähköimpulsseja, joilla saadaan lihas vahvistuun. Sen lisäksi aloitan taas vesiallasterapiassa. Näillä mun lihasten pitäis leikatussa jalassa vahvistua, jolloin myös astuminen paranee. Silloin virheasento ei myöskään rasita muita jalkoja niin paljon.

Mä oon ihan innoissani taas, kun pääsen pulikoimaan. Samoin äiti ja iskä oli aika huojentuneita, kun ne on kovasti pelännyt, että mulla on kovia kipuja. Nyt mennään taas näillä eteenpäin ja pistetään peukut pystyyn, että enää ei tarvi soitella lääkärille. Lääkäri oli myös tosi reilu, kun se antoi riehumisluvan. Lällällää, äiti! Joo, siis saan tottakai leikkiä ja remuta oman kokoisteni haukkujen kanssa, mutta mahdollinen kipu on sitten lääkittävä. Tietty. Äiti ei voi mua oikeastaan komentaa enää, kun lääkäri tietää kyllä paremmin.

Yllä mun palkinto hyvin menneestä lääkärireissusta. Iso kettu, jonka sisällä on pullo. Mä tykkään. Nyt vietetään viikonloppua! Aurinkoista sellaista teillekin kaikille!

Tällee mä aina...