maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin blogi muuttaa!



Olkaa hyvät ja klikkaamalla alla olevaa linkkiä siirtykää osoitteeseen


Siellä teille kirjoittelevat Onni ja Ilo. Tarina siis jatkuu... Tervetuloa!

t. Me söpöläiset

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Onnea ja Iloa, monta sataa kiloa!

Terkkuja täältä äitin sylistä!


Pahoittelen hiljaisuutta! Paljon olis kuvia ja kuulumisia kerrottavana, mutta äiti tekee meille tällä hetkellä uutta blogia ja samalla sen kone lähti huoltoon. Sinne sitten tulee mun ja pikkusisko-Ilon kuulumisia, kun päästään kirjoitteleen. Täällä on kuitenkin kaikki hyvin! Palataan pikimmiten!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ilon pesä on rakennettu!


Oon järkyttynyt ja vihainen. Tollanen erehdyttävästi mun pentuhäkkiä muistuttava (joskin pinkimpi) häkkyrä ilmestyi mun pedin paikalle tänään. Mun peti sen sijaan on siirtynyt ton viereen. Jos luulevat, et mä olen täällä joku lapsenvahti niin mitään hyvää en ainakaan Ilolle opeta!

Arvatkaa muuten mitä tein ensimmäisenä tolle häkille? Tän mä pentuajoista muistan: kalusin tietty kaltereita! Toivottavasti siitä tulee meidän yhteinen harrastus Ilon kanssa.

Äiti myös on päättänyt, että mun ikioma blogi tulee nyt tiensä päähän ja aloitetaab Ilon kanssa yhteinen blogi... Nimellä Onnea ja Iloa. Mutta sen osoite kerrotaan kyllä teille pian!
Nautin viimeisistä rauhallisist hetkistä...

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Rentoutumista

Voi viikonloppu... Äiti ja iskä lähti kylpylään kylpemään ja kummitäti tuli tänne kotiin mun kans viettään viikonloppua. Meillä oli hirveen rentouttava viikonloppu kyllä. Me levättiin ja kateltiin telkkaria. Täytyi tietysti lenkkeillä siinä kurjassa kelissä. Äitillä ja iskällä oli varmaan hirveen kurjaa ja inhottavaa. Kylpylä, spa-hoidot ja hyvä ruoka ei tunnu miltään ilman mun märkiä pusuja ja iloisia leikkejä!

Sain Sokoksen Onni-oravan tuliaisiks!
Tuliaiseks sain tosiaan ton Onni-oravan ja siitä on nyt tullut mulle tosi rakas ystävä. Harmi vaan, että purin sen heti rikki. Oon sellanen raju rakastaja, heh. No, nyt se on Poron ja Angry birdin rinnalla aina mun kaverina yöunilla.



No, nyt ollaan sitten aika lähellä sitä päivää, että Ilo tulee kotiin. Mä en kestä, kun äiti koko ajan puhuu mulle, että "te sitä... te tätä...". Siis se ei ymmärrä, että mitään MEitä ei vielä ole eikä tuuka! Mä oon ONNI ja Ilo on sit vaan Ilo. Nyt äiti ja iskä kävi ostamassa Ilolle pentuhäkin, jossa se saa mun puolesta olla vaikka aina! Sitten ostivat pentupannan ja -hihnan. Lelujakin tietysti.


Mutta äiti kyllä on ihan pöpi. Viime yönä se näki painajaista siitä, että oltiin jo Huittisissa hakemassa Iloa kotiin, kun se muisti, ettei oltu otettu Ilon pinkkiä peittoa mukaan.  Sitten äiti heräsi ja oli hirveen huojentunut, kun se ymmärsi, että se on vaan pahaa unta. Nyt äiti vei sen peiton keittiön pöydälle, josta se varmasti muistaa sen perjantaina ottaa... Huhhuh.


No, me jatketaan täällä Ilon odottamista... Tai siis äiti jatkaa, iskä murehtii ja mä yritän unohtaa, että mun ainoana lapsena olon päivät alkaa olla luetut. Toivottavasti me vielä Ilon tulonkin jälkeen jatketaan meijän yhteistä leipomisharrastusta äitin kanssa. Meijän työnjako on sellanen, että äiti leipoo ja mä häiritsen parhaani mukaan.


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lahjomista

Äitillä oli maanantaina vapaapäivä eikä sillä ollut muuta tekemistä kuin shoppailla. Mä ja Ilo saatiin sitten uusia asioita. Ilo sai Flexin ja talutushihnan. Äiti sai Ilolle haluamansa Flexin viidennestä eläinkaupasta! Kyllä on vaatimustaso kunnossa prinsessan kohdalla, nii. Mutta nyt meillä on samanlaiset Flexit, mulla turkoosi ja Ilolla tietty vaaleanpunainen. 


Mulle äiti osti hupparin. Ensin, kun näin sen, olin vähän sillain, että mä en tommosta päälleni laita. Mutta annoin kuitenkin äitin sovittaa sitä mulle ja se oli kyllä tosi pehmee ja lämmin. Nyt, kun ulkona ei oo kauheen kylmä, voin pitää huppari ja kun takatalvi tulee, käytän taas villapaitaa. Oon kyllä ihan sinut vaatteiden kanssa, mutta toivon, ettei äiti mulle toisi mitään nallepukua esimerkiksi... Mutta nyt mä olen kyllä aika katu-uskottava!


Vapaapäivän ja muutenkin hyvän päivän kunniaksi me leivottiin iskälle suklaakakku. Oon suurena apuna äitille enkä vie lainkaan sen huomiota esimerkiks kakun pois ottamisesta uunista. Oon tosi hyvä apuleipuri, uskokaa vaan! Tässä kakku:



Tässä mun panos:


maanantai 24. helmikuuta 2014

lauantai 22. helmikuuta 2014

Ilon odotusta

Heippa vaan!

Mä alan hiljakseltaan kypsyyn tähän hommaan... Te tiedätte, että te tuutte tänne aina lukeen MUN blogia ja juttuja MUN elämästä. No, nyt äiti on päättänyt, että mun pitää täällä kuitenkin esitellä Ilon tavaroita! Äiti on käynyt ostoksilla iskältä vähän salaa, koska iskä osaa ajatella järkevästi, että tavaroiden hamstraaminen on ihan tyhmää (kaikille muille paitsi mulle). Äiti on nyt ostanut esimerkiksi pinkin vesikulhon, pinkin nallen, pinkin huovan... 




Angry Birds -viltin sisällä äiti aikoo sitten kuljettaa vauvansa kotiin. Iskää vähän jännittää, että mimmonen rasavilli sieltä tulee. Kasvattaja on vähän varoitellut, että hulluutta ja vauhtia ja vipinää riittää. Mun mielestä ihan oikee kosto äitille, kun kerran tuo tänne toisen karvatassun, mun kotiini.

Koska Ilolla on niin tyhmä nimi, sille ei tietysti löydy lukuisia pyyheklipsuja tänne kotiin niin kun mulle. Mutta äiti sovelsi ja nyt Ilollakin on kuratassupyyhekoukku eteisessä...


Vielä ostoslistalla on (kuvat linkkien takana):
Mutta kyllä äiti vielä mustakin huolehtii! Oltiin keskiviikkona siellä silmätarkastuksessa ja mun haava silmästä on täysin poissa nyt. Ei jäänyt arpea mun hölmöilyistä. Samalla katsottiin korvat ja niitä vielä putsaillaan pari kertaa viikossa, mutta koska en oo niitä rapsuttanut tai pudistellut päätäni, niin mua ei rauhotettu korvahuuhtelun takia. Mun korviinhan ei todellakaan saa kukaan katsoa niin että olisin selvinpäin! Nyt jos kovasti alan vielä krahnutella niin sitten ne täytyy puhdistaa... Nyt mua yritti hoitajakin pidellä, mutta ei siitä vaan tullut mitään.


Meillä on iskän kanssa huomenna vapaapäivä ja me vaan levätään. Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille (ja myös Ilo-siskolle sinne kenneliin)!