Viikonlopun viettoon

Ihan ensteks! Nyt on pakko vähän lällätellä Kaapolle ja Hilmalle! Äiti ja iskä on meinaan saanut mut oppimaan maahan-käskyn. Kaapo ja Hilma ei osaa sitä, ne ei vaan kuulemma ole suostunut meneen maahan. Niinhän se opettajakin kyllä sano siellä koulussa, että kaikki koirat ei vaan suostu meneen maahan. Mietin itsekin siellä vähän aikaa, että olisinko ronkeli enkä itsekään oppisi tätä käskyä. En sitten kuitenkaan malttanut olla loistamatta! Nyt menen maahan vähän liikaakin, esimerkiksi aina, kun näen ruokakipon. Oon vähän ylisuorittaja.

Kerron vielä toisesta jutusta, minkä olen oppinut. Viimeks koulussa opeteltiin myös istu-käskyn vaikeuttamista eli mun täyty vaan istua, vaikka äiti olis hyppinyt mimmosta kärrynpyörää vaan. Nyt oon siinäkin aika paljon harjaantunut! Tänään iskä sai jo kävellä ympäri huushollia ja minä poika nostin pyllyni vasta, kun sain.

Tossa on yläpuolella vähän kuvasarjaa, kun eilen hauskuutin äitä ja iskää. Sain solmuluusta solmun irti ja vitsit, että se oli sitten vaikea saada kiinni. Yritin kaikki keinoja! Komensin sitä, mopsihepuloin, pyysin äitiä apuun, tuijotin sitä, saalistin sitä... Kaikkia keinoja kokeilin, mitä pikkuhaukku vaan voi kokeilla ja aina se vaan meni mua karkuun! Lopulta kyllästyin ja äiti heitti sen solmun roskiin, kun se pelkää, että tukehdun kaikkeen. Tyhmä.

Eilen illalla myös heräilin sohvalta vähän korvat sikkuralla ja äitillä oli tietysti heti kamera valmiina. Ihme tapaus! Ei oo joka päivä helppoa olla paparazzin armoilla ja yrittää edustaa. Tänään kuulin, kun äiti valitti iskälle, kun kamerasta on koko ajan virta loppu. Hei, onko ihme?!

Tänään olikin taas perjantai ja äiti ja iskä kävi vähän vappuostoksilla. Sain tietysti itsekin taas perinteisiä viikonloppulahjoja! Sain hirvittävän hienon virtahepotyynyn. Äiti oli sitä vartavasten lähtenyt Lidlistä hakemaan, kun se oli nähnyt lasten koristetyynyjä lehdessä. Aina välillä mä mietin, että äiti tarvis ihan oikeen vauvan! Vitsivitsi, aion olla aina äitin ainoa vauva! Lisäksi sain mun ihan ihka ekan kenkäpuruluun. Jotenkin äitiltä on aina jäänyt tollanen perinteinen koiraherkku ostamatta.

Tässä on sekä tossuluu että hassu tyyny!

Illalla äiti sai mun kannalta tosi jännittävän puhelun! Mun Turussa asuvan siskon äiti soitti! Me mennään ensi perjantaina leikkiin mun siskon kanssa. Aika hienoa, että pääsen katsomaan, kuinka se sisko on ollenkaan kasvanut. (Sitten tietty vähän kiusottelen sitä, niin kun pikkuveljen kuuluu!)

Tässä eletään muutenkin vähän jännittäviä aikoja, kun meille tulee viikonloppuna ja vappuna paljon vieraita. Mun täti tulee lauantaina ja on aina tiistaihin asti. Mun kummisetä ja sen tyttöystävä tulee sunnuntaina ja on myös tiistaihin asti. Ja sitten maanantaina juhlitaan vähän vappua mun kaikkien kavereiden kanssa täällä meillä. Grillataan ja leikitään! On taas Onni-pojalla tekemistä, kun kaikki kestitsee... Miten mä lainkaan kaikkien kanssa ehdin leikkiäkään!

Nyt oonkin jo matkalla unten maille. Toivottavasti huomenna on yhtä hieno lenkkisää kuin tänään.

Suomen ihanin koira!

Äiti nyt tälläseenkin mut laittoi sortuun...

Kaikki äänestää mua täällä Suomen ihanimmaksi koiraksi! Klikatkaa sydäntä!

Vaikka se on kyllä vale, sillä mähän olen koko maailman ihanin haukku!

K I I T O S

Koirapäivän sankari

Ihan ensimmäiseksi toivotan kaikille maailman haukkuystäville hyvää kansainvälistä koirapäivää! Sen kunniaksi sain tänään mun ihan lemppari puruluun!

Nyt on taas viikko vierähtänyt. Äiti oli tosiaan lomalla keskiviikosta sunnuntaihin eikä se sitten ole ollut mua täällä patistelemassa kertomaan teille kuulumisiani. Keskiviikkona vähän ihmettelin, kun äiti pakkaili ja siinä sivussa jutteli mulle, että ei näe mua pariin päivään. Äitillä oli mua ihan selvästi jo silloin ikävä ja vähän sitä itkettikin. Näytin sille vähän mun vikurin elkeitä eli söin häkkiä, raavin seinää ja purin sormia, että sen olis helpompi olla pari päivää musta erossa. Ei se varmaan auttanut, oon kuitenkin niin kovin valloittava.

Mutta meillä meni miesten kesken tosi hyvin! Iskä piti musta huolta, vaikka tein milloin millaistakin jäynää. Iskän kaveri tuli sitten lauantaina tänne meidän seuraksi ja siinä onkin aika hyvä lenkkikaveri. Kateltiin vähän painia ja kauhuleffoja. Vähän oon kyllä sitä mieltä, että äitin ja kummitätin hömppäkomediat on enemmän mun juttu. Pelottavat klovnit saa mut vähän tutisemaan enkä ole vielä tarpeeksi iso poika ymmärtään painia.

Yhtenä päivänä olin vähän turhautunut, kun iskä oli vaan koulussa. Päätin sitten laittaa oman pesäni ihan hyrskyn myrskyn. Ennen en edes tiennyt, että ton sinisen suojan alla oli vielä joku mattokin. Miksiköhän... Tällä kertaa ei ollut vesikippo kaatunut, höh!

Sunnuntaina äiti tuli kotiin ja kyllä olin jonkun verran iloinen. En vaan ymmärrä, minkä takia sillä meni niin kauan antaa mun tuliainen! Lopulta sain kuitenkin sammakon, jossa on monta tuhottavaa uloketta.

Eilen oltiin tietysti taas koulussa. Opeteltiin maahan-käskyä ja ette varmaan usko, mutta mä tajusin sen idean! Tietysti yritin aluksi kaikki muut anelukeinot, että saisin sen namin helpommin. Lopulta tajusin, että tarvii vain rojahtaa maahan niin saa karkkia. Nyt treenaillaan sitä vielä kotona ja se menee jo tosi hyvin. Ensi viikolla se menee jo kuin vettä vain, eiks niin! Äiti on musta kyllä ihan loputtoman ylpeä (ja iskäkin). Opin varmasti ihan mitä vain, kunhan äiti osaa opettaa. Mutta äiti on tosi tyytyväinen tohon kurssiin, koska siellä on ihan mahtava ohjaaja, joka opettaa äitiä, että äiti osais opettaa mua!

Vietiin myös istu-käskyä vähän pidemmälle ja siinä olin tosi hyvä. Jaksoin pitää pyllyni maassa melkein poikkeuksetta, vaikka äiti meni, kuinka kauas tahansa. Tiesin, että herkku tulee kuitenkin. Ensi kerralla seurataan ja opetetaan remmissä kävelyä.

Tänään äiti ja iskä tuli kaupasta kotiin tollasen korin kanssa. Äiti laittoi sinne KAIKKI mun lelut ja hetken luulin, että niillä ei saa enää leikkiä. Tulikin paljon hauskempi leikki, kun aloin penkoon tuolta korista juuri sitä lelua, millä olisin halunnut leikkiä. Aika siistiä!

Sitten vielä tärkein! Arvatkaapa, minkä kokoinen mötkäle jo olen... 5,5 kiloa. Äiti on sitä mieltä, että oon jo hirvittävän suuri ja jos tätä tahtia kasvan niin saavutan Kaapon koon jo puoli vuotiaana, ha!

Tottistelija

Eilen mulla oli taas tosi jännä päivä. Oli meinaan ensimmäinen arkitotteleivaisuuden koulupäivä. Oltiin illalla äitin kanssa Kaarinan koirakeskuksessa opettelemassa vähän leikkimistä ja seuraamista. Siellä oli muuten yksi ranskanbuldoggi, jota luulin ensin Kaapoksi. Kiipeilin siinä sen päällä samanlailla kuin Kaapon päällä, mutta sitten sitä kutsuttiin Tahvoksi ja tajusin, että sehän oli ihan eri näkönenkin kuin Kaapo. Ja valkonen. Mutta samanlaista ääntä se piti!

Siitä ikävästäni toivuttua katsoin ympärilleni ja siellä oli ihan ihmeellisen näköisiä koiria, mutta mun suosikiksi tuli 11 viikkoinen Elmo-jackrusseli. Se oli taas sellanen äitin tuitui-koira, että vähän aikaa sain kyllä olla ihan mustasukkanenkin.

Kurssilla oli ekakerta vähän rennompi ja oikeastaan vaan leikittiin äitin kanssa. En tajunnut heti, että silläkin oli idea. Ensin äitin piti leikkiä mun kanssa ilman lelua niin, että se saa mun täyden huomion, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. No, toihan on ihan helppo juttu mulle! Oon tietty ihan äitin pauloissa ja meitä kehuttiin. Tai siis mua kehuttiin, kuinka hyvin pystyin keskittyyn vaan äitin käsien syömiseen, vaikka ympärillä huudettiin ja haukuttiin. Seuraavaks me kokeiltiin leikkiä lelun kanssa ja sekin oli ihan pala kakkua mulle. Leikittiin vielä saalistus-leikkiä ja tajusin senkin idean tosi hyvin. Juoksin vaan namin perässä ja aina kun äiti sano NAMI, tiesin, että saa karkkia. Mulle vähän outo juttu oli toi seuraaminen. Olin tietty hihnassa ja äiti sanoi mulle, että seuraa. Seurasin ja sain karkin. Sekin meni kuitenkin hyvin.

Olin nyt tälläin ensimmäisellä kerralla ihan hirvittävän kiltti ja osasin kaiken, kun äiti vaan näytti, mitä tehdään. Saa nähdä millasta ohjelmaa on jatkossa, että jaksanko niin hirveesti sillon enää opetella. On kuulemma kaikkea ohitusharjoitusta ja muuta. Nyt äiti oli niin ylpeä musta, että se melkein itki, kun se kertoi mun suorituksistani iskälle. Huhhuh.

Viikonloppu oltiin vaan täällä Turussa ja nukuttiin pitkään äitin ja iskän sängyssä. Oon kyllä vielä yöt poissa sängystä, mutta maltan ihan hyvin olla, kun tiedän, että aamulla aina pääsen sitten sänkyyn.

Ulkoiltiin myös paljon viikonloppuna ja varsinkin sunnuntaina, kun oli niin hieno ilma. Istuskeltiin meijän patiolla ja syötiin luuta!

Huomenna on aika kurja päivä, kun äiti lähtee kummitätin kanssa ulkomaille loppuviikoksi. Ne on sunnuntaihin asti Riikassa, Latviassa. Oon kyllä ollut vähän surullinen ja aika paljon viihtynyt äitin sylissä, jos saisin sen mielen muuttuun, että ei se lähtiskään. Se on kyllä luvannut mulle matkalaukullisen tuliaisia!

PS. Neljä kuukautta tuli maanantaina pikkuhaukun elämää täyteen! Onnea minulle!

Tuhinatoope

Hauhau, täällä haukahtaa äiskän reipas poika. Alotetaan maanantaista, kun kokosin ulkona äitin ja iskän uudet pihakalusteet. Iskästä ei ollut yhtään mitään apua. Se oli vain jaloissa, mutta sain kuitenkin pöydän ja tuolit pystyyn. Äiti testasi niin ne kestikin hyvin. Siinä sivussa nuuhkin vähän maita ja mantuja tässä ympärillä. Pohdin, että miten mä sitten kesällä rakennan mulle pienen aitauksen tähän pihaan. Pyydän ehkä pappaa ja Kaapoa avuksi, en tiedä, onko tosta iskästä mihinkään... Ai niin, tietty siinä vähän urahtelin naapureille samalla, mutta huomasin olevani aika huono vahtikoira. Heti loppu epäilevä urahtelu, kun mulle aletaan lässytteleen ja juoksen jalkoihin kippurahäntä nytkyen silitettäväksi. Älkää nyt äitille kertoko tota!

Maanantai oli tosiaan meillä kaikilla vapaapäivä, mutta tiistaina olikin sitten taas menoa pienen pojan päälle. Päivällä mulla oli se toinen rokotus ja vähän, kun tässä odottelen ja annan vaikuttaa niin mulla on lyömätön suoja kaikkea pahaa vastaan. Äiti kertoi, että sitten me mennään Mauskin kanssa koirapuistoon. Olispa se jo kohta! 

The Pihan Kovin Kundi

Rokotuksessa olin melkosen reipas, mutta aika vikkelä. Lääkärisetä oli sitä mieltä, että täytyisi olla isompi pöytä pienelle koiralle, että en tipahda, kun innostun. Enkä aina niin kovasti innostunut kyllä. Muistan hyvin, että viimeksi oli mukava naislääkäri, se vähän tuituittelikin mua. Sain herkkuja koko ajan, mutta nyt sain vasta lopuksi, joten en huolinut niitä. Sopii sielläkin paikassa kyllä oppia, että mua herkutetaan niin kuin all the time tai sitten en ole mikään hirveen hyvä ystävä. Äitin ja iskän mieliksi käyttäydyin kuitenkin reippaasti ja melkein rauhallisesti annoin itseni tutkia. Kaikki oli hyvin. Tulos on muuten se, että vaikka äiti sanoo mua vauvaksi, en ole mikään vauva enää! Painan nimittäin jo 4,9 kiloa. Kaapo, varo, täältä tullaaaaaaan!

Äitin arkistot, hohhoijaa.

Tiistaina rokotuksen jälkeen lepäiltiin sitten vähän äitin kanssa. Se laitto mut taas katsomaan Gilmoren tyttöjä, joka on sen suosikki. Mun se ei ole, koska siinä ei ole lainkaan koiria. Yhdessä jaksossa oli koko sarjankin edestä, mutta siihen loppui. Nukuin sitten äitin sylissä ja keräsin voimia ennen illan koitosta, nimittäin leikkikoulua.

Leikkikoulu ei ihan pelkkää leikkiä ollut, koska oon ollut vähän kenkku kynsienleikkaamisessa. Nyt siellä oli inhottava täti (josta äiti piti ylläri vaan ihan hirveesti), joka leikkasi mun kynnet. Samalla se antoi todella huonoja neuvoja äitille, että miten mua tästä aletaan totuttaan kynsien leikkuuhun myös kotona. Onneks kuulin ohjeet niin ne ei tuu totetutumaan. Ehkä... Äiti on eri mieltä.

Leikki koulussa myös kehuttiin, että hengitän hirveän hyvin tylppäkuonoiseksi, vaikka painan 45 minuuttia tauotta. Äiti oli myös kovin ylpeä, kun oon vähän sellanen itsenäinen haukku, joka ei paljoa ujostele. Aina en kyllä ihan tykännyt, kun sellaset isot pennut tykästy muhun. Niitten suu oli vähän iso tarttuun mua niskavilloista ja olin sitten ihan kuolassa. Oli siellä onneksi mun mittelpitz-leikkikaverikin niin sain vähän tasostani seuraa. Illalla nukuin taas kerran ihan sikkurassa, kun olin niin kovasti mennyt illalla.

Vähän esimerkkiä unikuvien katselemisesta.

Keskiviikkona mulla olikin koko päivän seuraa, kun äitillä ei ollut kouluakaan. Ensin kummitäti tuli katsomaan, kuinka kovasti taas oon kasvanut. Illalla äitin toinen kaveri tuli käymään ja se aina sanoo, että pääsen sen luo leikkiin. En oo ikinä vielä päässyt...

Eilen torstaina mulla oli ihan vikuripäivä ja äiti sitten teki mulle jäynän. Se osti iskälle ison Kinderyllärimunan ja laitto sinne sisäpalleroon mun karkkeja. No, ei siinä mitään, mutta kun se sulki sen myös enkä osannut avata sitä. Hiukan meinas kuulkaa pikkupäreet sen kanssa palaa. Lopulta tuhautin ja osoitin äitille, että älä viitti, tiiän, että saan ne namit kuitenkin.

Mutta ei ole äiti aino jäynän tekijä. Katsokaas, minkä rakennelman minä sain aikaseksi yks päivä, kun äiti ja iskä oli mun mielestä liian kauan koulussa:

Ei ollut huonot pallopelit

Sitten äiti tuli kotiin ja näytin tältä:

Tänään äiti olikin töissä ja olin iskän vastuulla koko päivän. Äiti antoi mulle kotiin tullessaan perjantaipullon eikun namin siis... Se oli sellanen, mitä Kaapo ja Hilma ei ikinä huoli. En kyllä yhtään ymmärrä, miksi ei. Itsepä heitin hetulaan koko tikun! Nyt illalla ollaan vähän yritetty opiskella nimittäin maahan menemistä. En kuitenkaan jaksaisi enää opetella. Osaan jo istua ja tulla luokse melkoisen sujuvasti niin mitä muuta mun enää tarvitsee osata.

Nyt viikonlopun viettoon täällä Turussa eli tiedossa piiiiiiiitkiä aaaaaaamuja äitin ja iskän sängyssä!

En tajuu yhtään, minkä takia kaapin seinissä täytyy olla jotain mustia länttejä, joita ei saa pois...

Pääsiäispupu Onni

Ihan ensteks! Iskä oli tossa keskiviikko-torstaiyön laivalla ja ette varmaan ikinä arvaa, mitä se löysi mulle tuliaisiksi. Äiti on jo kauan yrittänyt etsiä mulle Angry Birds -hahmoja, joissa ei ole sisällä sitä "Paina tästä" -härpäkettä. Iskä löysi tällaset, joista vihreä possu jo vähän kärsi ulkoleikeissä.

Keskiviikkoiltana vietettiinkin sitten äitin ja kummitätin kanssa tyttöjen ja yhden pojan iltaa. Kasvisdippailtiin ja muuta ja oli mulla kova työ yrittää saalistaa niitä herkkuja olkkarin pöydältä. Äitillä oli varmaan taas mua vaarten joku ota kiinni, jos saat -leikki. En saanu mitään!  Oon kuitenkin ihan tyytyväinen, kun oon ainoa poika tässä maailmassa, joka pääsee tyttöjen iltoihin mukaan. En aina oo ihan varma, onko se pelkästään positiivista...

Nyt on tassuteltu mun ensimmäinen pääsiäinen aikalailla läpi. Se alkoi niin makeesti äitin ja iskän sängystä perjantaiaamuna. Ei melkein millään suostuttu äitin kanssa nouseen, mutta iskä tarpeeksi jankkas ja hoputti. Lopulta noustiin, koska suuntana oli tietysti mummun 45-vuotisjuhlat Vammalassa!

 

Mummulassa oli sitten mulle ihan uusia ihmisiä niinkun äitin serkkuja ja eno ja muita. Oli tietty myös äitin mummu, jota mun olikin oikein ollut ikävä. Syötiin hyvää ruokaa (täti vähän tuppaa sillain herkuttaan mua, mutta älkää nyt heti äitille kertoko) ja juostiin kovaa Hilman kanssa. Kaapo oli taas enempi kiinnostunut äitistä kuin musta.

Tässä oon äitin enon sylissä. Oli historiallinen hetki, kun rauhotuin.

Oltiin Vammalassa sunnuntaihin asti ja koko ajan mua vietiin paikasta toiseen. En kuitenkaan valita, koska toisessa paikassa ei tiedetä, kuinka paljon oon saanut herkkuja aiemmin, joten sain aika rajattomasti hyvää. Äiti on toppuuttelemassa tietenkin, ihme tapaus! Varmaan se yrittää viedän munkin herkut, kun se itse paastoaa. Niin se on vienyt iskänkin! Murr!

Perjantai oltiin mummulassa Kaapon ja Hilman kanssa, mutta melkein koko lauantain olin toisessa mummulassa. Sain jopa olla ihan kahdestaan mummun kanssa, kun iskä ja pappa vaihteli auton renkaita ja muita. Miesten juttujahan ne olisi ollut, mutta oon jo äitiltä oppinut noita naisten töitä paremmin niin viihdyin kyllä mummun kanssa silityspuuhissa. Ei meinaan tassut tahreennu!

Sunnuntaina käytiinkin sitten pääsiäislounaalla siellä iskän kotona ja näin vielä mun yhden tätin ensimmäistä kertaa. Nyt on tänä viikonloppuna sukuloitu niin paljon taas, että äiti sanoi meidän olevan seuraavat viikonloput Turussa. En kyllä ihan usko sitä, kun sillä tulee aina niin kova ikävä Kaapoa ja Hilmaa. Välillä oon vähän mustasukkanenkin ja osoitan mieltäni sitten niin, että en huomioi äitiä ollenkaan. Saa vähän laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, nii!

En tiedä, kuka toi taustan mopsi on... Mummulassa on mopsin kuvia kaikialla ja sitten vielä Kaapo ja Hilma...

Kaapon ja Hilman peti, jossa vain minä nukun. Pehmee!

Sunnuntai-iltana ajeltiin vielä äitin mummun kautta Turkuun. Siis isomummulla sain vaikka minkä näköistä herkkua taas. Äiti ihmettelee, kun mun masu ei mene ollenkaan sekasin. Oon yrittänyt sille sanoa, että se menee sekaisin vaan pahasta ruuasta eikä sellasta ole olemassakaan!

Turussa sitten vietettiin vähän leffailtaa iskän ja äitin kanssa. En hirveesti ymmärtänyt tollasen leffan päälle niin nukuin sitten iskän sylissä koko illan. Ennen sitä olin kuitenkin rankaissut mun petiä vähän, kun se oli viime viikolla kaksi päivää multa pois. Se oli pesussa! Joku tyhmä koira oli pissinyt mun pedin.

Tänään meillä ei ole ohjelmassa mitään. Nukuttiin äitin kanssa puoli yhteen! Äitille melkoinen saavutus, kun se herää aina viimeistään yhdeksältä! Katottiin sitten elokuvaa ja äsken laitettiin äitin kanssa vähän ruokaa ja syötiin luuta. Nyt aion mennä päiväunille viettämään tätä vapaapäivää! Herkullista pääsiäisen jatkoa kaikille lukijoille!

Leikkikoululainen

Voihan tassujen vilke ja vipinä! Äiti vei mut tänään kyllä melkoiseen paikkaan. Enpä olis osannut arvata, kun autoon jouduin, että äiti oli viemässä mua leikkikouluun. Surautettiin Kaarinan Koirakeskukseen ja äitin tuntien oltiin paikalla liian ajoissa. Tällä kertaa se oli tietysti mulle hyvä, sillä sain extrahuomiota ja uuden lelun, koska oli aikaa shoppailla. Sain uuden narulelun, jossa on pitkä naru eli äiti luulee, että juoksen sen punttien sijasta ton pallon perässä. Ei sekään ikinä opi...

Ensin tärkein eli uusi lelu.

Leikkikoulussa oli vaan kolme koiraa mun lisäksi. Äiti kertoi mulle ensin, että siellä olisi kaksi muutakin, mutta ne olikin poissa jostain syystä. Ensin mä vähän ihmettelin, että mitä nää kaverit mun ympärillä on. En kuitenkaan jaksanut kauheesti arastella, kun ajattelin, että aikaa ei oo paljon. Siellä oli sellanen mun ikäinen mittelspitz-hauva ja äiti jutteli mulle, että melkein kohtasin suloisuudessa voittajani. Hah, en kuitenkaan, onneks! Eihän Ontulaa suloisempaa ilmestystä ole.

Mittelspitzista ja musta tuli aika hyvät leikkikaverit eikä lopulta otettu oikein muita meijän leikkiin mukaan. Äiti vähän torui mua, kun siellä oli myös cairninterrieri joka oli hirveen kiinnostunut musta enkä sitten ehtinyt ollenkaan sen kanssa leikkimään. Ensi kerralla aion vähän laajentaa mun tuttavapiiriä siihen haukkuun asti. Olin vaan vähän ujo sen suhteen, kun se cairni oli tyttö, hih...

Menin 45 minuuttia niiiiiin kovaa, että nyt oon ihan sippi. En melkein jaksanut edes autosta sisälle kävellä ja nyt oonkin loppuillan ottanut lepoa. Ensi viikon tiistaina me mennään taas leikkimään. Aika hauskaa saada monenkarvasia koirakavereita!

Tänään olikin äitin vapaapäivä ja iskäkin meni vasta tosi myöhään kouluun eli oli oikein koiranpäivät! Mulla oli koko päivän masu, jonka päällä nukkua ja puntti, jota repiä.

Liian matala koira

Arvatkaapa vaan, missä tää vuffe on taas aikaansa viettänyt! Niimpä, Vammalassa. Mua kaivataan sinne koko ajan niin kovin, että äitin ja iskän on joka viikonloppu pakko viedä mut sinne. Pääsiäisenä vielä mennään ja sitten ollaan Turussa... ainakin yksi viikonloppu.

Ensin kerron teille kaikille kuitenkin pienen tarinan. Olipa kerran pieni haukku, 4,1 kiloa painava ja ehkä noin 15 senttimetriä säkäkorkeudeltaan. Pieni haukku asui äidin ja iskän kanssa. Äidillä ja iskällä oli matala sänky, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi matala pienen haukun siihen hypätä. Ahkerasti pieni haukku oli kuitenkin yrittänyt ja yrittänyt ja eräänä päivänä haukusta tuntui siltä, että kohta hän yltää sänkyyn ponnistamaan. Mutta voi sitä surun päivää, joka pian koitti! Matala sänky vietiin pois. Pienen haukun suureksi harmiksi tilalle tuli tuplasti korkeampi sänky, jonne pieni haukku ei yllä hyppäämään ehkä koskaan. Pienen haukun maailma mureni hänen luullessaan, että sänky on kiellettyä reviiriä ja näin se hänelle osoitettiin. Tarina päättyi pienen haukun suureen mielenosoitukselliseen räkäisyyn äitin jaloille. Kehtaavatpa!

Näin mun täytyy aina anoa sänkyyn pääsyä!

Mutta, jos nyt oon ihan rehellinen niin ei se tarina ihan noin surullisesti päättynyt. Tai päättyi se siihen räkäsyyn, josta äiti ei ollut kauhean iloinen, mutta mitäpä otti mopsin! Tarina päättyi niin, että pääsin kyllä heti jättämään hajut uuteen sänkyyn, mutta niin korkea se kyllä on, että pelkään putoavani sieltä. Ehkä siihen tulee jotkut portaat...

Sain uuden tälläsen, mitä täti toi aiemmin!

Viime viikolla oli niin hirmu keväistä, että ulkoiltiin paljon äitin ja iskän kanssa. Äiti halusi mun vähän kehaisevan mun reippautta! En meinaan arkaile oikein yhtään mitään. Välillä yllyn kyllä hieman liian uteliaaksi ja yritän päästä jopa autojen alle tarkistaan aarteet. Yleensä oon tosi pettynyt, jos kävelylenkki on mennyt niin, että kukaan ei ole tullut paijaamaan mua. Sitten osoitan mieletäni äitille kotona ja vaadin sen sataprosenttisen huomion.

Kummitätin sylissä tyytyväisenä!

Viime viikolla kulutettiin äitin kanssa myös vähän aikaa siivoten ja lukien. Tällä kertaa opiskeltiin englantia, että vuf vuf in English vaan. Ennen tykkäsin eniten pyyhiä lattioita, mutta nykyään mun lempisiivoaminen on imurointia, joo! Siis tykkään yrittää olla sitä suulaketta nopeampi! Äiti ei aina oo yhtä iloinen mun avusta... Se tietysti tietää, että oon sitä tehokkaampi siivooja ja se ei halua antaa mulle sitä kunniaa.

Tässä luen vähän social welfaresta tärkeätä tietoa

Sitten äiti halusi myös mainita (miksei se ite voi kirjottaa tätä blogia...), kun ne kävi iskän kanssa uudessa eläinkaupassa. Turun Lemmikkiasema yllätti ne niin positiivisesti hyvällä palvelulla, että sen kunniaks sain oikein uuden lelun! Se on sellanen jännä, mikä rapisee sisältä. Äiti aina pelästyy, että mitä ihmettä mää nyt syön, kun sillain rapisee. Se tulee aina valmiina toruun mua ja tajuaa tyhmyytensä, juu...

Tässä se rapinalelu on!

Perjantaina me ajeltiinkin sitten taas sinne Vammalaan. Mentiin sisälle ja etsin kaikki huoneet läpi, mutta Kaapoa ja Hilmaa ei löytynyt mistään! Olin vähän pahoillani, että ne ei ollut mua vastaanottamassa ja äiti kertokin niitten olevan mummun kanssa lenkillä. Siis koska mä oon tarpeen vanha lenkkeileen mummun kanssa! Viikonloppu hurahti nopeasti ja lauantaina mut jätettiin pelkästään Kaapon ja Hilman hoitoon, kun kaikki muut lähti ravinteliin syömään. Vähän meinasin ensin laittaa hyrskynmyrskyn, mutta lopulta Kaapon varottava silmä sai mut uskoon, että nyt olis parempi olla kunnolla. En edes lattioita pissannut!

Sunnuntain vietinkin sitten mummun ja pappan kanssa, kun äiti ja iskä oli iskän siskon syntymäpäivää juhlistamassa. Taas näitä asioita, kun pieni koira ei ymmärtänyt, minkä takia ei päässyt mukaan juhliin. Onhan se munkin täti, nii! No, jokatapauksessa mulla oli kivaa mummulassa. Tietty lauantaina oltiin toisessakin mummulassa rappukiipeilemässä ja pappan vatsan päällä nukkumassa.

Alla olevassa videossa keräsin vähän huomiota. Kaapon luu oli ärsyttävä, kun se ei totellut mua, joten laitoin sitä vähän ojennukseen. En tajua, minkä takia kaikki tuijotti mua ja nauroi! Tässä ei kyllä näy mun pyllistys...

Nyt yöunille näkemään haukun unia uusista seikkailuista! Vuff!