Lääkärillä pt. 445667

Nyt on taas yksi lääkärikäynti takana. Ihan hyvin tuloksin, sillä mun vahva, kiiltävä ja hyvännäköinen turkki sai vain kehuja. Lääkäri otti siitä kyllä teippinäytteen, mutta totesi, että kyllä nyt on kyse vaan talviturkin vaihdosta. Äiti yritti sanoa, että muttakunmuttamutta, miksei Onni ole nyt niin pehmeä. Lääkäri vähän nauroi ja totesi, että sitä se koiran aikuistuminen tekee. Äitille on kyllä tosi kova paikka, että en oo enää vauva. 

Myös suu ja hampaat on kaikkinensa ihan kunnonssa. Sen verran oli hammaskiveä, että lääkäri just ja just pysty sanomaan niin. Pahanhajuinen hengitys on ilmeisesti peruja närästyksestä. En tykkää, että lääkäri sanoi taas, että kahdesti viikossa pitää pestä hampaat. En tykkää, että äiti uskoo kaiken, mitä sille sanotaan! 

On tässäkin lääkärikäynnissä yksi mutta ja se on tällä kertaa mun akne. Mulla on iso finnirykelmä huulessa ja se on nyt tulehtunut. Siitä löytyi runsaasti tulehdussoluja ja kokkibakteereja, ällöttävää, eikö? No, nyt hoidetaan sitten sitä. Kahdesti viikossa pesu Keratoluxilla, kahdesti päivässä putsaus Septidinillä ja kerran päivässä vielä Clorexyderm Spot Geliä päälle. 

Illalla toteutettiin pesuruljanssi ensimmäistä kertaa ja olin kiltti (koska näin koko ajan karkkipussin). Mutta koska tästäkin äitin täyty tehdä ylihysteeristä, se alkoi tietysti pelkäämään, että nyt nielin ihan hirveesti kaikkia niitä aineita. Minä se mua pitää! Joisinko jotain pesuainetta!

Tassuakin tuttu lääkäri vähän kattoi ja oli myös tyytyväinen. Vielä saa ontua, kunhan ontuminen ei pahene, ole koko ajan jatkuvaa tai muuten muutu rajusti huonompaan suuntaan. Nyt ollaan äitin kanssa aika hyvillä mielin. Oon ihan lenkkihullu nyt, kun aurinkokin paistaa! Aijjai! 

Päivän jälkeen väsytti ja kaappasin kainaloon kauan kadoksissa olleen leluni (mummulta saatu!).

Taistoon karvanlähtöä vastaan

Heippa!

Täällä mä tiputtelen yhä karvojani, mutta äiti haki uuden harjan tai mikskä tota nyt sanotaan. Sellaista ei olla tässä taloudessa ennen tarvittu, kun ei musta juuri ole karvoja lähtenyt. Harja ja imuri on yhä äitin lemppareita, vaikka nyt mun karvanlähtö on jo huomattavasti vähentynyt. Tolla uudella harjalla lähti se pohjakarva niin reippaasti.

Samalla reissulla sain mun uusia lemppariherkkuja, jotka ei laita närästään. Ihmettelin kyllä, minkä takia en saanut kaikkia heti, kun äiti kerran osti ne mulle!

Äiti kävi tänäänkin ostamassa mulle viikonloppulahjan, koska oon vaan niin suloinen. Sain pomppivan ja vinkuvan ja venyvän lelun, johon iskän kommentti oli, että koska äiti ostaa mulle uuden lelukopan. Vanha on kyllä täynnä, mutta en tarvi uutta, koska ripottelen leluja aina sopivasti sänkyyn, makuuhuoneen lattialle, jokaiseen petiini ja olohuoneen lattialle. Jos äiti joskus erehtyy kerään ne kaikki lelukoppaan, viiden minuutin päästä oon järjestänyt ne uudestaan. Oikeille paikoilleen.

Kuvassa myös mun iskemätön viikonloppuluu...

Tällä viikolla on ollut tosi hienoja lenkkisäitä, kun aurinko on paistanut ja toppatakissa on lämminkin. Äiti ja iskä on niin onnellisia mun hyvästä astumisestakin, mutta koputtelee kuitenkin puuta aina noin sanoessaan. Oon muutenkin ollut tällä viikolla hirveen hellyyttävä kaikin tavoin, vaikka siis ainahan mä oon. Mutta nyt äitin on ollut tosi vaikea lähtee kouluun tai töihin. Uskon, että vähitellen se ei lähde ollenkaan, kun harjotan tätä mun aneluilmettä.

Eilen otin kalan tassuihin. Halin kokoinen kala.

Aika tavallinen viikko on nyt takana, mutta huomista odotan... Meen hoitoon kummitätille. Alla olevat kuvat ei osoita lainkaan sitä rauhallisuutta, krhm, mitä aion kummitätillä illan aikana osoittaa... Oon kyllä ihana.

Karvapallojen valtakunta

Äiti tuli sunnuntaina kotiin ja mä päätin tervehtiä sitä oikein pöllyävänä karvakasana. Musta alkoi perjantaina lähteen niin paljon karvoja, että ei ole ennen lähtenyt. Oltiin menossa iskän kanssa Vammalaan enkä ollut yhtään pahoillani, vaikka kävin mummuloihin jättämässä karvani. Nyt on siellä tekemistä, että saa kaiken imuroitua. Mutta niin on äitillä ja iskälläkin! Äiti ei enää ees kerää imuria pois vaan imuroi vaan koko ajan.

Mulla ei siis tällaista karvanlähtöä ole vielä mun koko iän aikana ollut niin äiti tietysti huolestu ihan tajuttomasti, kun iskä lähetti sille Hollantiin viestin, että meillä on kohta kalju koira. No, musta on niiiiiiiiiin paljon lähtenyt karvaa, että kyllä olisin varmasti kalju, jos uutta ei olisi tullut tilalle.

Mietittiin kaikki vaihtoehdot. Mun ruoka esimerkiksi vaihdettiin puolitoista viikkoa sitten. Silläkin vois olla vaikutusta. Voiko pentukarva lähteä vasta vuoden iässä? Huh. Äiti epäili myös, että jos saan liian vähän rasvaa (uskois vaan, että liian vähän ruo-kaaaaaa-aaaa!) niin sekin voisi tehdä. Mulla on siis yhä kyllä mulle erittäin tavanomaisesti paksu, sileä ja terveen näköinen turkki. Mitä nyt se tippuu mun päältä.

Äitin kanssa on viettetty paljon aikaa kylpyhuoneessa harjan kanssa, mutta siitä mä tykkään. Se ei vaan auta mitään, sillä sitä karvaa lähtee siltikin koko ajan. Eihän sillä mitään väliä sinänsä ole, että äitin periaate on se, että kun on koira talossa niin se saa näkyä. Että tervetuloa vaan vieraat, laittakaa mustat housut niin saatte lähteissänne vaaleat! Mutta kumpa tää nyt vaan olisi tavallista pentukarvan tai talviturkin vaihtamista.

Hollannin tuliainen. 

Huomiosta kilpailua tietokoneen kanssa

Tässä on mun parin päivän tapahtumat tiivistettynä:

Oon siis aika ahkerasti jäänyt kakkoseksi äitin tietokoneelle ja opinnäytetyölle. Oon sitten yrittäny ottaa äitin huomion keinoilla millä hyvänsä. Välillä oon ihan onnistunutkin ja äiti on mun kans telminyt. Lisäks ollaan tietysti hyödynnetty aurinkoa lenkkeihin.

Saalis.

Mä ja äitin poikkeuksellisen puhdas sukka.

Noniin, nyt alkaa mun ja iskän isä-poika-laatuaika taas. Äiti on taas lähdössä, tällä kertaa Hollantiin. Huomenaamulla. Vähän oon pahoillani ollut äitille, mutta tiedän, että se tulee sitten sunnuntaina kotiin. Me iskän kanssa jätetään taas kaikki vähän miten sattuu. Jos se äiti siitä oppis, että ei kannata lähteä...

Hyvää yötä ja loppuviikkoa!

Perjantaihulinat

Toivottelin teille jo viimeks hyvät viikonloput, mutta ettepäs pääsekään niin helpolla. Halusin vielä laittaa mun perjantaifiiliksiä (joudutte tosin tyytymään kännykkäkuviin):

Heippa äiti, hyvää työpäivää

Perjatain iltapäivälenkki auringossa!

Mä polleena, kun ohikulkija kehas, että mulla on komee rotsi. Kuulemma katu-uskottava! Totta...

Perjantailahja äitiltä! Iskän mielestä näyttääkin ihan äitiltä...

Mun tän päivän älylliset leikit...

...joihin menee aikaa viisi sekuntia.

Nyt viikonlopun viettoon! Meilläpäs onkin yövieraita niin kyllä nyt mun kelpaa taas.

Närästyksen selätystä

Heippa karvaiset lukijani!

Nyt on aika kertoa mun jännittävästä viikonlopusta. Perjantaina lähdettiin nimittäin äitin mummulle yökylään. En oo siellä ikinä ennen nukkunut yötäni, joten kyllä mulla siinä alkuun oli vähän tekemistä, että laitoin nurkat kuntoon. Äiti ja iskä sai ainakin nukuttua yönsä hyvin, muista en sitten tiedä... Äitiä ja iskää nyt saan valvottaa kotonakin. No, mulla oli kuitenkin kiva yökyläreissu! Herkkuja, paijauksia ja sylejä oli mulle tarjolla. Pihalla kyllä oli aivan liian kylmä äitille (ite kyllä tarkenen, tällänen oikea lumiukko), että äitin lenkille saaminen oli hiukan hankalaa. 

Sain mummunmummulasta myös nimpparilahjan! Se on kalapehmolelu ja olikin aika miellyttävä lahjus. Se oli just sopivan kokoinen riepoteltava. Äitillä ja iskällä olikin hauskaa, kun tultiin kotiin, niin ensitöikseni kävin retuuttamassa sitä kalaa joka huoneessa. Näytin sille heti, kenen vesille se ollenka ui! Mutta siitä asti ollaan oltu ihan hyvät kaverit.

Matot meni rullalle kalaa kouluttaessa.

Nemo!

Jatkettiin viikonlopun viettoa sitten mummulassa iskän kotona. Olin siellä lauantainakin hoidossa, kun äiti ja iskä oli taas Kaapoa ja Hilmaa paapomassa. En hyväksy sitä, että mä en pääse leikkiin! Äiti pitää vieläkin kiinni siitä typerästä säännöstä, että kaikki epänormaali riehuminen on nyt tassun takia vielä pannassa. Mitä epänormaalia koirien välisessä leikissä muka on! Pääsin sitten sunnuntaina puoleks tunniksi moikkaamaan mun parhaita koiraystäviä ennen kuin lähdettiin Turkuun takaisin. Myönnän kyllä, että vähän sen jälkeen onnuin... Ei se liukkailla lattioilla riehuminen vielä ole mua varten.

Parempaan suuntaan kuitenkin koko ajan, hitaasti mutta varmasti parannutaan. Keväällä aion olla jo ihan iskussa, kun maantiet aukeaa ja lenkkipolut sulaa! Ha!

Mä aika kivassa paikassa... Juuston lähellä.

Tällä viikolla mulla on ollut vähän kummalliset ajat. Äiti tyhjensi mun herkkulaatikosta käytännössä kaiken pois, koska en voi närästyksen takia enää syödä kaikkea. Esimerkiksi sellasen herkkunappulat, jotka on käytännössä pelkkää viljaa, meni pois. Ei ne muutenkaan tietysti ole parhaita mahdollisia, mutta ihan hirveen hyviä kuitenkin. Sen lisäks lähti pihvitikkua ynnä muuta, mikä ei ole sataprosenttista lihaa. Myös ne nahkaluut lähti ja tästä lähtien syön vain aitoja luita (esim. ne lehmän sääriluut). Surullinen hetki se kyllä oli. Mietin, että kuka niistä nyt saa nauttia. 

Heippahei!

No, kyllä mun kyyneleet siinä vaiheessa pyyhkiyty, kun äiti ja iskä tuli ostoksilta kotiin. Iskällä oli mun ruokasäkki, mutta äitillä oli jotain herkumpaa. Ne oli käynyt Kuralan Eläinasemalla. Nyt saan maistaa muun muassa Planet Petin herkkuja (100% lihaa, ilmakuivattua kanaa jne.), kuivattuja lihapullia, perunatärkkelyksestä tehtyjä luita ja broilerin sydäntä. Toivottavasti nämä viimeisetkin närästysoireet katoaisi ja pysyisi poissa näillä herkuilla, hehe... Onneks närästys alkaa olla jo selätetty juttu.

Tuliaiset.

Neu-herkkuruuat ja broitsun sydämet.

Nyt me kokeillaan näitä aina yksitellen, jotta tietää, mikä sitä närästystä mahdollisesti aiheuttaa. Vähän surku tällaselle koiralle, joka söis kaiken heti nyt. Äiti on tollanen säännöstelijä, mutta se voi johtua vähän siitäkin, että oon taas pulskistunut. Nyt on vähän dieettiä, että pääsee kesäkuntoon. Tänään painoin 9,8kg ja se "sovittu" painohan on se noin 9,3kg. 

Ai niin! Sain myös kongin. Vielä ei olla testattu, joten siitä lisää myöhemmin. Tähän mennessä oon saanut maistaa perunatärkkelysluuta ja söin sitä ihan suu vaahdossa. Oli hyvää. 

Hyvää viikonloppua kaikille!