Kevät keikkuen tulevi, vai?

Heippa vaan!

Torstaina me lähdettiin Vammalaan ja pääsin iskän kotiin taas hurmaamaan. Ei mun karvanlähtö ilmeisesti ollut kovin hurmaavaa, mutta aika vähäistä kuitenkin jo.

Mut löytää taatusti ruokapöydän vierestä. Penkiltä, kyllä.

Uni maittaa.

Oli vaihtelun vuoksi kiva päästä haisteleen taas vähän eri penkkoja kuin täällä Turussa. Säät suosi meitä kyllä, vaikka Vammalassa oli hirveesti enemmän lunta kuin Turussa. No, ei se menoa haitannut.

Olin vallan iskän kotona, kun äiti ei oikein tohdi viedä mua Kaapon ja Hilman luokse. Syy on mun tassu  ja pitkät liukkaat käytävät mummulassa. Vedän itseni siellä ihan piippuun, koska jostain syystä järki ei pysy mun päässä, kun nään mun lempikaverit. Meen ihan vauhkona eikä mua rajoita mikään. Äiti väittää, että se on kamalaa katsoa vierestä. No, toisessa mummulassa kyllä viihdyin, vaikka tälläin mä kurkin yläkerrasta, kun iskä ja äiti taas lähti. Äitiä surutti ihan hirveesti.

Pääsin sentään moikkaan muita kuin Kaapoa ja Hilmaa ennen kuin lähdettiin Turkuun. Samalla sain toivottaa mummulle hyvät syntymäpäivät. Se varmaan lohdutti mummua ihan hirveesti, mä luulen. 

Kun lähdettiin Turkuun, kummastelin hirveesti, kun täti tuli mukaan. No, syy selvis sunnuntaina, kun äiti vei iskän aikasin johonkin eikä iskä tullut enää takasin. Iskä on nyt kaksi viikkoa lapissa ja äiti on sellanen vässykkä, ettei se uskalla olla yksin. En ymmärrä, miksi. Sillä on kuitenkin tällanen vahtihaukku täällä! Mulla on kuitenkin ollut kiva viikko, kun ei oo tarvinnut äitin ja tätin shoppailureissuja lukuunottamatta olla yksin. Tätin kanssa on nukuttu pitkään, kun äiti lähtee millon minnekin pilatekseen aamuseitsemäksi. Alla esimerkkejä, millaisia asentoja tätin kainalosta löytyy:

Ja sitten tää unikeko muuten vaan söpsäkkänä:

Me äitin ja tätin kanssa pikkasen alettiin nosteleen niskavilloja ärtymyksestä, kun nähtiin sunnuntaina lumisade. Jumantsuikka, että otti muakin pikkupäähän, kun just oli kadut kuivunut ja harjattu eikä sepelikään enää sattunut tassuihin. Taas oli märkää ja kylmää! Yhdeltä äitin ja tätin shoppailureissulta löytyi mullekin kiva asia, jota äiti on pitkään etsinyt. Uusi ruuansäilytysastia ja tämän osuvampi se ei olisi voinut olla:

Kyllä nyt kelpaa mun säilöä nappuloita!

Nyt mä toivottelen taas hyvät viikonloput teille ja kerron ensi viikolla mun viikonlopun seikkailuista! Ne ei tuu oleen mitenkään vähän hurjia... Nauttikaa! Äiti sanoi, että äsken televisiossa luvattiin kevään tulevan. Mä ainakin haluan uskoa!