Karvat putoilee

Heippa vaan ja hyvää heinäkuuta kaikille! On kyllä niin mopsinilmat, että en oo kauheasti ulkona viihtynyt. Siitä kyllä oon iloinen, että meidän koti on aina kylmä. Niin talvella kuin kesälläkin. Kelpaa meinaan näillä viileillä lattioilla lökötellä lämpiminä päivinä!

Äitin kanssa sujuu jo hyvin se, että otan luun vasta, kun sanotaan
ole hyvä. Tässä intesiivinen tuijotus. 

Viikko on sujunut rauhallisesti, mutta millonkas mulla ei kerrottavaa olisi. Tällä kertaa jälleen terveisiä Koira-Kissaklinikalta. Älkää pelästykö, ei tassu-pulmia sentään! Äiti ja iskä löysi mun päälaelta reilu viikko sitten kaks "paisetta", jotka ei kylläkään vaivannut mua mitenkään. Äiti analysoi ne hyttysen pistoksiksi. Ne oli pyöreitä ja punaisia, aika pieniä. No, tiedätte, että tässä vaiheessa äiti oli jo varannut lääkäriajan. Viikon sisällä mun päälaelle levisi sellasia ruvenomaisia nyppylöitä, joita tuli joka päivä lisää. Myös karvaa alkoi lähteä päälaen alueelta.Tällä kertaa oli Onni, että lääkäri oli varattu ajoissa, ettei ne ehtinyt levitä enempää. Mulla oli siis surullisenkuuluisa karvatupentulehdus. Huhhuh.

Anteeks, ettei äiti osannut ottaa parempaa kuvaa mun päälaesta!

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vakavampi. Nyt äiti pesee mun pään (josta lähtee karvat eli kohta mulla on irokeesi) niin että kaksi päivää pestään Keratoluxilla ja pidetään kolmen päivän tauko. Sitten pestään taas kahtena päivänä ja pidetään tauko. Tätä tehdään kaks viikkoa. Sen lisäks mun päähän levitetään järkyttävän hajuista Vetramilia joka päivä. Toivottavasti menee pian ohi, koska pelkään mun charmin katoavan laikukkaan päälaen myötä. Tuskin niin voi kyllä ikinä käydä... Lääkäritäti tutki multa kaikki korvat ja silmät ja ikenet ja kaikki. Oon muuten terve poika!

Näin komeekin viäl!

No, siinä oli mun tän viikon "kohokohta". Ainiin, me oltiin viime viikon viikonloppu Vammalassa. Kaapoa ja Hilmaa pääsin taas moikkaamaan, mutta kyllä mä sellanen vauhtiveikko oon, että se ei oo äitille mitenkään rentouttavaa aikaa. Kuulin, että mun kaverit olis tulossa tänne vielä heinäkuussa... Ai jukra!

Tälleen maistuu unet, untuvapeiton alla!

Tänä viikonloppuna mulla oli vieraskin. Iskän kaveri tuli mua kattoon, hirmukiva juttu. Muuten oon vaan pelaillut (just joo) älypelejä, lepäillyt ja hurmannut lenkeillä ohikulkijoita. Yks lenkkeilijä sano mua muun muassa isoksi, en röyhistänyt yhtään ylpeänä rintaa. 9,8kg! Äiti voi mennä kuuseen sen 9,3 kilonsa kanssa! 

Loppukevennyksenä mummunmummun juhannusterveiset:

(Huom! Iskän ottama kuva...)