Joo, äiti on täällä jo käynyt mun seikkailuista juoruamassa. Mulla on kyllä kaikki ihan hyvin, vaikka vähän jännityksellä odottelen sitä leikkausta. Ei sellaseen kukaan haukku varmaan mielellään menis. En myöskään ihan hirveesti tykkää noista eläinlääkäreistä, kun aina väännellään ja käännellään. Ja mitä siinä tapahtui, kun yhtäkkiä vaan simmahdin? Sitten heräsin hetken päästä äitin sylistä. Outoa.
Niin, äiti oli sitten sen röngtenkuvauksen jälkeen jälkeen ihan paniikissa, että en lainkaan virkoa ja palelen vaan kauheesti. Istuttiin keittiön lattialla. Äiti oli käärinyt mut mun omaan sydänpeittoon ja sitten olin vielä sen sylissä untuvapeiton alla... Mietin, että seuraavaksi saan jonkun lämpöhalvauksen! Ei vaan. Nukuin aika tyytyväisenä siinä väsymystäni pois. Äiti tietysti valvoi koko yön tuijottaen, että hengitänkö mä. Vähän mua harmittaa sen tuijottaminen, joten oon tehnyt yöt sille tosi helpoiks! Oon nukkunut alkuyön ja sitten aamuneljän aikaan oon käynyt tapani mukaan kiskomassa äitin hiuksista hereille. Se ei oo hirveen tyytyväinen, mutta eipä tarvii miettiä, että onko mulla kaikki hyvin! Hehe!
Puhtaan pyykin saalis! |
Kuulin myös, että isosiskolla on kaikki hyvin. Tassun operointi oli onnistunut ja hää on kai oma itsensä ihan. Mä kyllä jo odotan, että oltais molemmat taas terveitä ja leikkikunnossa, koska äiti jo lupas, että pääsen sitten taas leikkiin siskon kanssa. Nytkin mulla olis kyllä tota energiaa vaikka naapurin koirallekin jaettavaksi, kun lääkäritäti sanoi, että pissalenkkiä vaan kannattaa tehdä nyt leikkaukseenkin asti. Pikkasen pistäis menojalkaa vipattamaan... No, se vipattaa sitten kotona.
Me mennään leikkauksen jälkeen viikonlopuksi mummulaan, koska äitiä jännittää mun hoitaminen. Se on vähän sellainen paniikkipussi, joten se tarvii mummun rauhoitteleen itseään. Mummun haukkusia on kuitenkin aiemmin leikattu. Mulle käy kaikki erityishuomio, jota on tiedossa. Viikonlopun jälkeen kummisetä ja sen tyttöystävä tulee Turkuun viikoksi hoitaan mua, jotta äiti ja iskä saa olla paniikitta töissä. Kummisetä luulee, että pystyy jotenkin mun hyppelyä rajottaan... Nii vissiin!
Äitillä onkin taas tosi paha mieli tästä mun tassusta ja siitä kaikesta, mitä joudun kokeen. Se osti mulle tietysti kasan lahjuksia, joilla saan aikaani kulumaan, kun kolme kuukautta parantelen jalkaani. Sain siis uuden älypelin, pari lelua ja kasan luita. Kuulin, kun äiti sanoi iskälle, että täytyy vielä hakea lahja maanantaina, kun tää haukku täyttää seitsemän kuukautta! Ja sitten tietysti leikkauslohduttelulahjat... Ai että mä hukun mun lelukoriin vielä! Iskä yrittää toppuutella äitiä, mutta yleensä sillon puren aina iskää jalkaan.
Tässä on siis mun uusi älypeli, joka oli aika helppo. Siinä piti noita luukkuja siirrellä ja sieltä tuli nameja. Olin siinä tietty hiukan ylpeenä, kun suoritin tän haasteen niin helposti. Äiti naureskeli mulle, että ei se ihan niin helppo ole sitten, kun otetaan kaikki pelin ominaisuudet käyttöön. Tota kai voi jotenkin muutella... Pyh, tuskin niin paljon, ettenkö mä sitä osais!
Äiti on selvästi oppinut, että parhaat lelut on eniten metelöivät lelut. Toi lintulelu vinkuu sitten niin paljon, että huhhuh... Välillä se vinkuu, vaikka vaan katon sitä! Toi pikkuporo vinkuu ja helisee. Vähän on mennyt äitillä puurot ja vellit sekaisin, kun se on ostanut mulle helistimen... En oo enää mikään vauva!
Tänään käytiin illalla pienellä seikkailulla! Äitillä oli töitten jälkeen aika tylsää ja lähdettiin sitten vain ajeleen iskän ja äitin kanssa. Mua kun ei nyt tosiaan saa lenkittää, mutta äiti ei halua, että oon vaan kotona. Ajeltiin Paraisilla, katsomassa Nauvon lauttaa ja Airistolla. Ilman siis mitään sen tärkeämpää päämäärää ajeltiin vaan. Aika montaa paikkaa pääsin haistelemaan...
Matka päättyi Sepen grillille Kaarinaan... Herkuteltiin iskän kanssa makkaraperunoilla, nam! Nyt yöunille! Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!