Kympin poika!

Taas on viikko tassuteltu eteenpäin. Jukra, huomenna täytän jo 10 kuukautta eli käytännössä pyöreitä lukuja. Enää muutama kuukausi ja ykkönen on täynnä! En malta odottaa, että millaisen lahjuskasan lainkaan saan, kun kaikki mun lukijat tietty muistaa, että synnyin viikon ennen jouluaattoa. Niin se aika vaan menee. Äiti onneks pitää mua kuitenkin vieläkin vauvana! Mennään kymppikuukauden kunniaksi herkku- ja leluostoksille taas kohta.

Viime viikolla äiti lähti taas torstaina humputteleen laivalle niin mä vietin sitten taas iskän kanssa laatuaikaa. Puhuttiin kyllä iskän kanssa, että seuraava retki, joka tästä taloudesta tehdään, on isä-poika-reissu ja äiti jää välillä kotiin itkeen meidän perään! Ei meinaan mitkään tuliaisetkaan näitä ikävän kyyneleitä enää kuivaa! No, tällä kertaa sain ison hylkeen. Viimeksi sain pikkupikkuhylkeen, mutta olin silloin itekin ihan pieni, kaksi ja puoli kuukautta. Nyt oon ISO ja niin on hyljekin. 

Mä, äiti ja hylje

Mun Angry Bird - possukin on kasvanut isoksi. Siitäkin mulla oli ihan pieni heittopallolelu, nyt sain viime viikolla isomman ja pelottavan. Äiti haaveilee vieläkin isommasta possusta, siis pehmopossusta mulle, ei itelleen.

Ai ku me ollaan söpöjä!

Viikonloppu olikin sitten mun viikon kohokohta! Perjantaina mun kummisetä ja sen tyttöystävä tuli meille kylään! Ne oli ihan koko viikonlopun ja voi että, kyllä mä taas ansaitsin huomioo. Äiti teki musta myös virallisen kukkokiekuun ja päästi mut aina aamuisin herättään ne. Etenkään kummisetä ei tykännyt... Mutta mulla ja äitillä oli hauskaa!

Viikonloppuna riitti riemua myös siitä, että kummitätin tietokone hajosi. Se ei tietysti muuten oo kivaa, mutta se joutu oleen tosi paljon mun seurassa, kun se tarvi äitin tietsikkaa koulujuttuihin. Sitten kiitän vielä kummitätiä, että se oli mun seurana lauantai-illan, kun muut meni keilaan. Vaikka en ymmärräkkään, miten mä en sopinut keilojen joukkoon, niin oli mulla ainakin kunnon hoitaja kotona! Arvaatte varmaan, että kyllä uni taas maittoi viikonlopun jäljiltä...

Tänään äiti järjesti mun lepopäivälle oikein kunnon pirunkuria. Sillä oli tentit ohi ja ylimääräistä energiaa, joten se päätti siivota koko mun kodin katosta lattiaan! Niin me laitettiin uudet verhot ja pestiin kaikki peitot ja tyynynpäälliset, mitkä irti lähti. Imuroitiin, pyyhittiin, puunattiin ja vaihdettiin vähän järjestystäkin. Imurointia muuten vähän pelkään nykyään. Alkuun mä jä imuri oltiin ihan hyviä kavereita, mutta nyt oon alkanut sitä vähän arastelemaan. Äiti kyllä yrittää sitä ahkerasti mulle tutustuttaa, mutta en mä tiiä...

 
Ja pari hassua kuvaa:

Semmonen kainaloinen oon nykyään vallan!