Pääsiäishau

Viikko on hurahtanut taas. Äiti oli pääsiäisen töissä niin mä oon tehnyt tällä kertaa iskän kanssa koulutehtäviä. Insinöörikin musta siis vielä tulee.  Ei me ihan koko pääsiäistä aherrettu vaan pitkäperjantaina lähdettiin äidin töiden jälkeen mummunmummulle Huittisiin pääsiäissapuskoille. Olisin taas saanut kaikkea lampaasta kinkkuun, mutta arvaatte varmaan miten kävi, kun äiti oli mukana! No, sain kuitenkin vatsani täyteen äitin mulle valitsemia herkkuja. Eikä sen aina niin tarvi kaikista muista herkuista tietääkään.

Ainiin, täytyy kertoo vielä palmusunnuntaistakin, joka oli erityisen kiva päivä. Meillä soi ovikello koko päivän ja mä olin tietysti keräämässä lasten haleja ensimmäisenä. En tiennytkään tällaisen päivän olemassa olosta, sillä viime vuonna oltiin Vammalassa. Äitikin oli iloinen, kun sen ei tarvinnut syödä itse pääsiäiskarkkeja vaan sai tilalle vitsoja. 

Muuten tää viikko on mennyt melko tavallisesti. Oon ollut superreipas nassupesujen kanssa ja finnit alkaa lähtemään. Mä tykkään siitä varsinkin sen takia, että karkkia on paljon tiedossa, jos antaa pestä nassun hyvin.

Tämmäne siloposki!

Mulla on muuten sellainen tapa, joka on tän karvanlähtöajan myötä alkanut äitiä häiritsemään. Aina, kun se istuu pöydän vieressä tietokoneen äärellä tai kahvilla kaverinsa kanssa niin mun on päästävä syliin. Aiemmin kelpuutin viereisellä penkillä istumisen, mutta nykyään oon päättänyt mennä syliin. Ei se haitannut äitiä ennen. Nyt mun kaikki karvat leijailee äitin kahvikuppiin. Enkä oo mikään helppo tapaus, jos äiti jättää mut ulkopuoliseksi! Suutun ja ainakin keksin jonkun pahankurin.

Suru, kun syli ei auennut...

Karvoista puheen ollen, mun karvanlähtöaika alkaa vähitellen taantumaan. Äiti on helpottunut, sillä sitä peloteltiin, että saattaa kestää pari kuukauttakin. Mulla nyt on kestänyt vasta pari viikkoa ja ollaan jo voiton puolella. Nyt äiti osaa ensi vuonna tähän aikaan varautua mun karvanlähtöön kaikilla varotoimenpiteillä (=muutto mummolaan?).

Äitillä oli muuten hauskaa, kun se vihdoinkin ehti uusimman Mopsi-lehden pariin. Ensinnäkin siellä oli mun nimi, kun oli listattu vuoden 2012 rekisteröinnit. Sen lisäksi se nauroi itsensä katki lukiessaan sivun 47 tyttömopsin turunkielisen tekstin. Äiti käski munkin kirjottaa itsestäni siihen juttusarjaan, mutta kyllä mulle alkaa tää julkisuudessa paistattelu riittämään tän blogin kautta...Ihan hirveenä rullaa eteenpäin toi kävijälaskuri.

Kuva äitin itselleen ostamasta kortista. Muistuttaa äitin elämän realiteeteista, NI!

PS. Noloja äitin kännykällä otettuja kuvia. Ensi kerralla on taas parempaa laatua tiedossa!