Kaikkien äitien oma päivä

Heippa! 

Mulla on tänään tulossa oikein kunnon kuvapläjäys, mutta sitä ennen halua toivottaa kaikille karvasille ja karvattomille äideille ihanaa äitienpäivää! Erityishuomiot menee mun äitille ja Pimu-äitille sekä mummuille ja mummunmummulle. Kyllä mun elämässä olis paljon vähemmän herkkuja ilman teitä! Pusut!

Tässä kaikille äideille valkovuokko ;)

Mulla onkin monet seikkailut kertomatta, mutta otetaan nyt kohokohdat. Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa Kaapon ja Hilman luo. Osasin olla jopa nätisti enkä merkannut mitään. Mutta vielä parempaa odotti sunnuntai-iltapäivällä. Ensin mentiin mummunmummulle herkutteleen ja siitä kasvattajalle! En oo moneen aikaan tän jalan takia nähnyt mun kasvattajaa ja äitihaukkua. Nyt sain riehua kaiken energiani pois. Ensin kasvattajan poikamopsi Bruno laittoi mua ojennukseen, mutta sitten se tajusi, ettei musta oo mitään vaaraa sen reviirillä ja kaikki meni hyvin. 

Ahneet mopsit...

Mun äitihau Pimu

No, olin koko sunnuntai-illan ja vielä maanantainkin ihan väsynyt, mutta äiti antoi mun ihan mielellään levätä. Hirveen onnellisia oltiin tassusta, sillä en ton useamman tunnin riehumisen jälkeenkään ontunut pahasti ja seuraavana päivänä en ollenkaan. 

Meillä on vaan ton kipulääkityksen kanssa pieni ongelma, kun lääkäri vaihtoi Norocarpin Tramaliin, sillä Norocarp sekoittaa mun vatsaa. No, jos kukaan on ikinä haistanut Tramalia (liuos tai tbl) niin tietää, että sitä ei voi syödä. Edes kinkun, kalkkunan tai juuston välissä. Hyiii. Nyt äiti sanoi, että se kerran vielä (sitten kun on tarve) yrittää antaa sitä mulle. En aio ottaa. Sitten täytyy keksiä jotain muuta. Onneks tarvin sitä tosi vähän nyt.

Viime viikko meni aika lepposasti. Äiti on ollut hirveän väsynyt niin oon päässyt aina aikaisin nukkumaan. En tiedä, mikä äitillä on. Varmaan se luulee, että opinnäytetyö valmistuu unissa paremmin kuin valveilla. 

Nyt ollaan pyritty lenkkeileen metsässä tai pehmeessä maastossa muutenkin. Se on tietysti tassulle parempaa. Oltiin tämänkin viikonloppu Vammalassa ja lenkkeiltiin mulle uusissa metsissä. Tässä on äitin ottamia kuvia tän päivän lenkiltä.

Sen lisäksi kerättiin mummulle äitienpäivän kunniaksi valkovuokkoja iskän ja äitin kanssa.

No, kaiken kaikkiaan aika hyvin on mennyt tassun suhteen tämäkin viikko. Odotan innolla torstaita, kun pääsen taas vesijuokseen. Vähän se sähköimpulssijuttu mua jännittää, mutta oon ajatellut ihan vain juosta fyssaria pakoon. Yleensä sillä selviää monesta pahasta. Nii. Heippa.