Porsaita äidin oomme kaikki...

Huhhuh! Terkkuja vaan! Täällä köllötellään vatsan vieressä ja yritetään toipua rankoista juhlista. Juhlia on meinaan ollut. Ensin kuuluin vastaanottokomiteaan, kun äiti juhlisti valmistumistaan sukulaisten kanssa perjantaina. Oli siinä tekemistä, että kaikkia huomioi sitten tasapuolisesti. Perjantai-iltana pääsin mummunmummulle hoitoon viikonlopuksi, kun äiti jatkoi juhlia kavereiden kanssa. Olin yökylässä ja kaikki meni ihan hyvin.

Sitten sunnuntaina pääsin Kaapon ja Hilman kanssa viettään joulua. Tässä on meinaan hypitty paikasta toiseen. Joulurauhasta en tiedä, mutta hauskaa on ollut. Ensi vuonna toivon kyllä joulupukilta ihan oman kinkun, koska noi mun ihmisperheenjäsenet on kaikki niin pihejä, etteivät omastaan anna! En hyväksy lainkaan sitä, että mun, Kaapon ja Hilman herkuista tingitään. Saa äitikin jouluna vähän lihota, kuulemma.

No, tärkeintä on yhdessäolo... Joo, joo. Sain myös niukasti lahjoja. Sopii miettiä, että kannattaako mun edes yrittää olla ensi vuonna kiltti. Sain herkkuja, luita ja heijastinliivin. Mikä lahja se on, että äiti taas pukee mut johonkin naurettavaan rättiin ja vie ulos! Heh. No, ainakin mä hohdan sitten. Saan kaikki silitykset. Kuulin kyllä, että lisälahjuksia olisi vielä tulossa ensi vuonna, kun nyt en kuulemma tarvitse mitään.Tarvitse?!?

Mutta on tässä yksi hauska juttukin, mikä vois monelle koiralle olla ikävä juttu. Äiti ja iskä osti mulle tosiaan ne pissapöksyt viime viikolla ja nyt niitä on sitten käytetty mummulassa. Kaikki epäili, että mä en pidä niitä hetkeäkään ja merkkailen sittenkin kaikki paikat. Mutta mähän oon ymmärtänyt, että kun pidän pöksyt ja pissaan silti, se tuottaa lisätyötä kaikille muille. Hähähä, ne saa koko ajan kuurata mun pissapöksyjä. No, mutta ihan totta, pissailua ne pöksyt ei oo rajoittanut, mutta enhän ole sutannut paikkoja. Vielä mä opin...

Nyt toivottelen teille hyvät vuoden loput! Palataan taas! Syökää hyvin vielä, kun tekosyy on!