Ronfleren Agite Amour: Mitä Onni sanoo?

Äiti väittää, että vikisen niin kun kani, röhkin niin kun sika ja mau'un niin kun kissa! En tajuu! Ähkin ja pähkin kuulemma kaiken lisäksi. Sitten äiti aina matkii kähkäh-hyökkäysääntäni. Oon nyt ajatellut olla ihan hiljaa ja hiipiä täällä, että äiti ei pääse nauraan mulle. Ei vaan, ihan kun osaisin olla rauhassa...

Tässä on taas koiranpäiviä vierähtänyt monta ennen kun oon ehtinyt teille päivittään mun seikkailujani. Äitillä on ollut tentti niin mun on täytynyt olla sen apuna tossa lukemisessa, joten en kauheesti ole ehtinyt kirjottaan. Nyt kerron teille kuitenkin mun jännittävästä viikonlopusta hurmurina Vammalassa! Mentiin Huittisten ja äitin mummun kautta, ettekä ikinä arvaa... sain maistaa lihahyytelöä isomummulta, joo. Äiti oli tietysti paha poliisi vieressä taas enkä saanut niin paljon kuin olisin halunnut. Isomummun kanssa tehtiin kuitenkin sopimus, että ens kerralla saan salaa enemmän... Isomummulta mentiin ihan äkkiä käymään kasvattajalla, kun mulla oli kuskeina taas tollasia hätähousuja. Olin vähän vihanen äitille, kun en saanut kauempaa leikkiä mun äitihaukun kanssa! Vaikka kyllä äitiä ihan selkeesti harmitti myös, kun se ei nähnyt Lyyliä ja Brunoa lainkaan. Ens kerralla meidän on pakko olla kauemmin tai jään sinne asuun!

Tässä vähän tunnelmia lauantailta ennen Vammala-retkeä! Aika muikeet oltavat SÄNGYSSÄ!

Mentiin sitten mummulle Vammalaan ja siellä oli taas tietysti Kaapo ja Hilma vastassa. Nyt ollaan jo melko hyviä kavereita Hilman kanssa:

Ensin meinattiin pistää mummun narsissit uuteen uskoon!

Sitten otettiin vähän toisistamme mittaa keittiön lattialla...

...jonka jälkeen pidettiin yhteinen vesihetki.

Mummulassa on kyllä aina niin kivaa, kun siellä ei ehdi oleen ollenkaan paikoillaan. Siellä on paljon enemmän viihdyttäjiä kuin täällä kotona ja pappakin antaa syödä sormia! Siellä sain ensin myös nukkua äitin vieressä sängyssä, jonka jälkeen siirryin mummun ja pappan kainaloon. Sinne sekaan mahtui tietysti hyvin myös Kaapo ja Hilma. Meillä oli sellanen siskonpeti siellä.

Kaapo oli vähän niuho mua kohtaan, mutta äiti sanokin Kaapolle, että laittaa mut ojennukseen. Kaapo laittokin. Sen mielestä juttu menee niin, että se syö ensin kaikista kipoista ja sitten vasta mä ja Hilma tullaan. Kävin sitten kuitenkin aina Kaapon jämät syömässä sen kupista, koska uskon, että Kaapon ruualla musta kasvaa yhtä iso karju. Kaapo innoistui kyllä jo välillä vähän meijän leikeistäkin ja yhä saan kiipeillä sen reppuselässä.

Hurrrja Kaapo!

Vähän kurja oli kyllä yöllä, kun multa tuli pieni oksennus. Olin varmaan saanut liikaa kaikkia herkkuja, joita mulle ei ikinä kotona anneta. Tottumattomana pieni masu menee sitten sekaisin, mutta toivottavasti äiti otti nyt opikseen ja antaa mulle enemmän herkkuja.

Kaiken lisäksi äiti huolestui ihan hirveästi, kun oon taas alkanut niiskuttaan paljon. Kasvattaja nimeskin mut NIISKUKSI! Joo, no äiti pelkää, että nenäpunkki ei lähtenytkään ja seurailee nyt tilannetta, jos mut täytyykin vielä lääkitä uudestaan. Hyvä uutinen on se, että pärskiminen on vähentynyt eikä aivastelua ole ollut.

Tässä oon pappan sylissä, siinä on kyllä hyvä olla!

Ja kummisedän sylissäkin.

Käytiin tietysti myös toisessa mummulassa ja siellä nukuin papan kanssa sohvalla niin makeasti, että äitiä, iskää ja mummua ihan huvitti. Ehdittiin oleen siellä kauheen vähän aikaa enkä ehtinyt edes mummun mattoja pissata. Ehkä perjantaina, kun me taas reissataan Vammalassa käymään, saan tehdä siellä vähän ilkikuriakin, hihi!

Mun tätin suojassa uni maittaa.


Olin etupäässä lenkkinamua kinuamassa, vaikka en päässyt edes lenkille.

Sunnuntaina ajeltiin takaisin Turkuun ja tää viikko on ihan hurahtanut tassujen edestä. Kasvan niin kovaa vauhtia, että kohta oon varmaan jo niin iso poika, että pääsen pentuhäkistä eroon. Äiti väittää, että ei vielä hetkeen, mutta jos kasvan näin nopeeta, en enää kohta mahdu sinne. Painan nyt 3,7 kiloa eli alan oleen tän kulmakunnan kovin kundi vähitellen.

Tässä vielä vähän kuvasatoa (ja sitähän muuten riittäis, mutta tila on varmaan rajallinen):