Rankat huvit

Täällä kirjoittelee nyt niin väsynyt haukku, että enpä oo näin uuvuksissa ennen ollut! Viikonloppu vietettiin tosiaan Vammalassa mummulla ja pappalla. Ensin mentiin perjantaina iskän kotiin. En malttanut rauhottua ja pissasin ensimmäistä kertaa matollekin... Uskon kyllä, että mummu ja pappa silti yhä pitää musta!

Yöksi mentiin Kaapon ja Hilman kotiin. Kyllä taas vauhtia riitti...Lauantaina mummu ja pappa kävelytti mua pitkästi. Olin tosi reipas! Hilman kanssakin me ollaan jo tosi hyvät kaverit. Hilmalla on nyt vähän kurja juttu, kun sillä on hiiva ja äiti kertoi, että se johtuu, mitä todennäköisemmin, allergiasta. Hilma ei saa enää syödä punasta lihaa eikä maitotuotteita. Kauhistuin ihan hirveesti, että enkö mäkään enää saa mummulla ja pappalla mun lemppariruokaa, jauhelihaa, mutta sain mä onneksi. Täytyy olla vaan entistä tarkempi, että Hilma ei syö MUN ruokakiposta!

Lauantaiaamun tunnelmia. Mummun viekussa on hyvä olla!

Hehhe! Mua nauratti! Hilma nukkuu tälleen mummun kädellä!

Viikonloppu vietettiin grillatessa ja lenkkeiltiin rannassa. Mummulla ja pappalla riittää aina tota vauhtia, mutta kyllä me koirat välillä nukuttiin kovin lutuisesti rinnakkainkin.

Viikonloppu meni vallan hujauksessa ja sunnuntaina lähdettiinkin jo kohti Turkua. Äitillä oli mulle kuitenkin ylläri! Mentiin katsomaan mun kasvattajaa, äitihaukkua, Lyyliä ja Brunoa. Huh, aluksi olin vähän, että mistä näitä mopseja oikein tulee, kun mummulassa nähtiin Sulo-mopsi (jos mä oon energinen, niin kyllä on sekin!!). Kyllä mä sitten innostuin taas, kun mun pikkusisko Wilma tuli myös kasvattajalle. 

Hilma, Kaapo, minä (turvassa Kaapon selässä) ja Sulo

Oli niin kiva nähdä mun kasvattajaa, jota en oo nähnyt moneen aikaan. Samoin äitihaukkua ja Lyyli-tätiä. Bruno-herra oli mulle ihan uusi tuttavuus, kun se on tullut kasvattajalle meijän kennelajan jälkeen. Se muistutti vähän Kaapoa. Muuten... menin taas suoraan meijän vanhaan pentuhuoneeseen, mutta ei siellä ollutkaan mun sisaruksia. Onneksi Wilma tuli kylään, oli kyllä kiva painia pikkusiskon kanssa, kun isosisko on jo laitettu ruotuun, heh. Mutta sitten kuviin kasvattajalla:

Lyyli-leikkitäti, minä ja Pimu-äiskä

Pentuhuoneeseen tutustumista

Bruno, minä, Lyyli ja Pimu

Mä ja mun sisko. Olin alkuun vähän nössö ja leikin äitin sylissä.

Mä ja mun mammahaukku <3

Sunnuntain olin väsynyt ja tänkin illan olisin mieluusti vietätnyt nukkuen, mutta oli taas koulua. Olin hirveen hyvä, kun harjoteltiin yksin jäämistä ja toisen koiran ohittamista. Keskityn vaan karkkeihin. Äiti oli musta ylpee. Harjoteltiin myös käsittelyä enkä hirveesti pitänyt siitä, kun se ohjaaja tuli mua mälvään. Muhun ei tarvis koskea kyllä kuin äitin... Se saa katsoa mun korvat ja nenäpoimut ja hampaat, mutta ei sekään mun kynsiä saa leikata! Nyt me aletaan kuulemma harjoitteleen tätä, että varoitus kaikille meidän ovesta sisään tulijoille: joudutte käymään mut läpi, hähähä!

Tänään, kun äiti tuli töistä, se käytti vähän insinöörin taitoja ja kyhäs mulle häkin tohon pihaan niin, että pystyin kulkeen sisällä ja pihalla vapaasti. Arvatkaapa, kuinka paljon rakkautta sain ohikulkijoilta...

Väsy painaa rankan viikonlopun jälkeen! Hyvää yötä!

PS. Löytyyköhän täältä yhtä höpsöjä ihmisiä muita kuin mun nimeltämainitsematon kummitäti... Nää kuvathan saa klikkaamalla isoiksi, jotta näette paremmin, kun ollaan niiiiiin pieniä mopseja, että pikkukuvat on vähän huonoja! Sori, kummitäti!