City-haukku

Nimeni on Onni ja sen mukaisesti kerron teille tänään vain onnellisia asioita, aloittaen mun viime viikonlopusta. Surut ja murheet haluaisin haukkua ja pelästyttää pois...

 Edelliseen päivitykseen voisin heti lisätä, että äiti väittää mun oppineen myös tämän tavan Kaapolta:

Siis kenkien päällä nukkumisen!

Sain perjantaina vieraikseni siis kummisedän ja sen tyttöystävän. Siinä oli mulla taas tekemistä, että sain pureskeltua kaikki varpaat ja sormet. Uuden tuoksuiset kengät oli tietysti mukavaa vaihtelua äitin kengän kuljetteluihin verrattuna. Perjantaina me tietysti vähän herkuteltiin ja kateltiin elokuvaa, mutta en ihan ollut taas tyytyväinen, kun äiti vei ne lauantaina ostoksille ja syömään ilman mua. Mitä sellanen on?! Illalla kyllä pelattiin sitten vähän Monopolya, mutta en oo ihan varma oliko musta äitin pelissä enemmän haittaa vai hyötyä. Äiti ei voittanut...

Tykkään kyllä tosi paljon näistä päivistä, kun meillä on vieraita. Ei tarvi joka yötä nukkua äitin ja iskän vieressä, on muitakin kävelyttäjiä ja tietysti enemmän ihmisiä, joilta kerätä haleja ja herkkuja. Ainiin, sain äitiltä taas lahjuksen. Raatolelun, koska oon vanhat lähes tuhonnut...

 

Viikonloppu meni ennen kun ehdin vuf sanoa, mutta tiistaina olikin taas kiva ylläri. Täti tuli viettään lomapäiviään meille! Tänään olin oikea ylpeyden aihe äitille, kun me lähdettiin aamupäivällä tätin ja kummitätin kanssa Aurajoen rantaan viettään kesäpäivää. Mun takia levitettiin viltti tietysti varjoisaan paikkaan ja viihdyin kyllä niin hyvin enkä kärsinyt lämmöstä. Sain tuijottaa ihmisiä ja nauttia melkoisesti huomiosta. Meni välillä pienen koiran pää pyörälle, kun niin paljon ihailtiin.

Ensin istuskeltiin pari tuntia ja nautittiin vaan kesästä, mutta sen jälkeen mentiin tietysti lounaalle. Paikan nimi oli Tintå ja siellä otettiin koiraystävät erittäin mielellään vastaan terassille. Nyt äiti haluais hirveesti hehkuttaa, kuinka reippaasti istuskelin tuolin juuressa ja katselin syöviä ihmisiä. Tietysti huomiota ja kehuja tuli tässäkin tilanteessa vähän nolostuttavan paljon. Sen jälkeen siirryttiin toiselle terassille, jossa oli muuten sitten paitsi melko tavalla koiraystävällinen henkilökunta, myös asiakaskunta. Tää oli siis se jokirannan pop up-paikka siinä kaupungintalon kulmilla. Juu, siellä mää tervehdin kaikkia vauvasta vaariin ja istuskelin toisten asiakkaiden sylistä. Tarjoilija meinas tehdä musta kuulkaas vallan maskotin sinne!

Oltiin koko päivä reissussa ja nyt kyllä silmiä painaa... Äitinkin kaksi vapaata on kulutettu ja se menee huomenna töihin. Iskäkin tietysti menee niin mun kiusattavaksi jää enää täti...

Ainiin! Äiti ja täti löysin melkosen hienon jutun kaupasta. Totuuksia totuuksia!