Metsähaukku

Noniin, kuulkaas! Kyllä mä siinä maanantaina aloin jo ihan rauhoittumaan ja mummukin sanoi, että opin jo ihan talon tavoille. Ei mua silleen haittaa, jos mummu muhun välillä hermostuu, koska sitten se kuitenkin aina pyytää mua kainaloonsa ja muuta. Että oikeesti se varmaan vaan yrittää osoittaa välillä olevansa kärttyinen mun villeyteen, että Kaapo ja Hilma ei tulis tällaisesta hurmurista niin hirvittävän mustasukkaiseksi.

Auttelin vähän mummulan remontissa!

Maanantaina me käytiin myös mun kasvattajalla. Siellä mä sain sitten temmeltää energiaani pois äitihaukun, Lyyli-tätin ja Viivin kanssa. Viivi oli kyllä muakin pahempi hötkyilijä! Mitähän mummu siitä sanois. Mä olin kyllä vähän hämilläni, kun niin innokasta leikkikaveria ei oo muualla, mutta kyllähän mä sitä sitten vähän ojensi... Oon kuitenkin poika.Oli aika kiva nähdä kasvattajaa ja haukkuja tollain kunnolla taas. Osoitin iloa jopa ihan merkkailemalla paikkoja! Äiti ei tykännyt...

Tätiltä saatu herkkulahja! Oli aika ihana...

Tiistaina käytiin äitin kummitätillä ja tykkäsin oikein niin paljon olla siellä, että aina, kun äiti osoitti, että lähdetään niin mä tietty käperryin sen kummitätin sylkkyyn nukkumaan. Lähde vaan äiti! Äiti lähteissä lupasi, että pääsen kyllä pian takaisin. Sopii sitten pitää lupauksensa, nii!

Keskiviikkona me lenkitettiin Kaapo ja Hilma, jonka jälkeen lähdettiin äitin mummulle. Kyllä mulla taas oli herkkuja... Vaikka äiti JÄLLEEN yritti estää mun namien saantia! En siis yhtään ymmärrä, että mitä se SILLE kuuluu, jos mummunmummu haluaa antaa mulle kerrankin jotain HYVÄÄ! En mäkään estä äitin pullansyöntiä enkä edes rajoita määriä. Mun mielestä äiti on e-pä-rei-lu. Noh, siitä me sitten lähdettiinkin kohti kotia pitkästä aikaa. En oo ikinä ollut viittä päivää poissa kotoa enkä kolmea päivää iskästä erossa, että vähän siinä alko tuleen olo, että mennäänkö tässä enää kotiin lainkaan.

No, täällä iskä meitä sitten odotti, mutta mä olin niin väsynyt, että menin suoraan omaan petiin kuorsaamaan. Oma koti on tietty aina oma koti.

Äiti soitti maanantaina eläinlääkärille ja varasi mulle tassutarkistuksen kuun loppuun. Se on ihan hirveen huolissaan, kun vieläkin nilkutan. Oon kyllä reipas ja ihan kivuttoman oloinen, mutta äiti haluaa nyt sitten leikanneen lääkärin tarkistavan mun kintun. Ei siinä sitten muu auta taas... Huoh. Ehkä äitikin sen jälkeen nukkuu yönsä.

Nyt me on alettu käymään enemmän metsälenkeillä, koska siinä tulee sitä vaihtelevaa maastoa. Toi asfaltilla kävely on kuitenkin vähän huonoa. Tässä mun seikkailukuvia:

 Nyt viikonlopun viettoon, mistä sitten ensi kerralla enemmän. MOI!