Terkkuja täältä mummulasta tällä kertaa! Tultiin perjantai-iltana tänne ja lähdetään äitin kanssa vasta parin päivän päästä. Iskä on jo kotona töiden takia, mutta en tiedä, mikä laiskottelija toi äiti mahtaa olla... No ei haittaa. Mä täällä kiusaan Hilmaan ja oon muutenkin aika rasittava. Oho, olipa tylysti sanottu tällaisesta hurmaavasta pikkuhaukusta, jolla ei rasavilli-ikä näy missään!
Ei vaan, nyt vähän juksasin! Oon ollut koko viikonlopun aika innokas haukku. Musta tulee tosi kummia piirteitä aina mummulassa esiin. Kotona en ikinä hauku, täällä komennan koko ajan. Lisäksi en tottele mitään, kotona sentäs jotain. Hypin ja pompin edes takaisin, jolloin äitin sydän on koko ajan syrjällään mun tassuni puolesta. En vaan millään malttaisi rauhottua, kun on niin kovin haukkuseuraa. Tosin haukkuseura alkaa oleen aika väsynyt muhun. Ne ei oo enää nuoria eikä villejä. Huh, äitilläkin alkaa oleen hermo aika kireellä mun kanssa, mutta hyvin se skarppaa, vaikka viime yönkin kokonaan vaan pauhasin ja ramppasin ees taas.
Mutta äitille tiedoksi, että en aio rauhoittua täällä ollessani. On niin paljon kaikkea jännää ympärillä, että en ehdi saamaan siitä mitään irti paikallani. Välillä, mutta vain välillä ja vähän aikaa, osaan myös relata kuten Kaapo ja Hilma:
Hauskaa viikonalkua teille kaikille! Mä jatkan äitin hermojen repimistä ja odottelen sitä lumipyryä tuolta taivaalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!