Hyppäsin äitin ja iskän kanssa taas autoon ja surautettiin Koira-Kissaklinikalle. Äiti oli tehnyt jo kotona ihan oikean diagnoosin mun jalasta, että siinä on liikehäiriö. Se ei siis ollut sellaisessa kunnossa kuin olis pitänyt. Mut rauhotettiin ja röntgenkuvattiin. Eläinlääkäri sanoi, että leikatussa tassussa tosiaan on liikehäiriö ja tassun asento on rokokoomainen. Kaikki johtuu siitä, että leikkauskohtaan on kasvanut rustoa eikä se kyynärnivel asetu niin suoraan kuin pitäisi. (Mä en itsekään ymmärrä tästä mitään, mutta näin lääkäri sanoi).
 |
| Lääkärissä! |
Nyt on niin, että sain rustokohtaan kortisonipiikin rauhottamaan tulehdusta ja vähentään turvotusta. Nyt meillä on edessä kaksi viikkoa rajoitetulla liikunnalla. Muuten saan lenkkeillä ja elää, mutta toisten koirien kanssa en saa leikkiä, edes takaisin hyppiminen on rajoitettua... Puuh. Mä melkein hermostuin äitille ja iskälle, kun taas suljettiin ovet, että en pääse hyppimään sängylle. Ei sentään siirrytty taas lattialle nukkumaan! No, nyt me parannellaan pari viikkoa ja odotetaan joulukuun 17. päivää, jolloin on taas kontrolli. Jos turvotus on laskenut ja lenkkaaminen vähentynyt niin hyvä, mutta jos ei, niin laitetaan vielä toinen kortisoni. Peukut pystyyn! Taas äitiä jännittää... Mua ei, astun nyt jo paremmin, vaikka on mennyt alle viikko vasta.
Lisäksi äiti kysyi närästyksen hoitoon ohjeita, kun yöllä herään lipomaan niin kovasti. Nyt syön sitten kahden viikon kuurin Pepcidia ja Antepsinia. Kumpikaan ei ole kovin hyvää, tai Pepcidia en ole edes huomannut syöväni... Antepsininkin nuolen luun päältä nykyään, vaikka alkuun otin ihan suoraan kiposta. Toivottavasti tää menisi nyt helpolla ohitse.
Perjantaina mut yllätti talvi! En tiennyt yhtään, että yöllä oli satanut paljon valkoista eikä äiti ja iskä kertonut mitään. Tiesin kyllä, että jotain outoa tässä nyt on, kun äiti tulee mun aamupissalenkille kameran kanssa. Yleensä sillä ei ole edes omat silmät auki, saati kamera mukana... Äiti kuvasi mun lumi-intoilusta hienon videon, mutta tekniikan ihmelapsena ei saadakaan sitä tänne. Surkeeta. No, kerron nyt, että siinä videolla ei ole mitään, mikä olisi "rajoitettua liikuntaa" vaan mun rakkauteni lunta kohtaan kuvastuu todella. Vähän niinkuin tässä kuvassa:
Näillä säillä rajoitettu liikunta koskee myös lenkkejä, koska tällasen pikkuhaukun tassut todella palelee tuolla äkkiä. Se harmittaa, koska mä niin haluaisin temmeltää lumessa päiväkausia. No, nyt tehdään monta pikkukävelyä päivässä, että saan kuitenkin kunnon liikettä parantuvalle tassulle.
Perjantaina myös mä yllätin äitin ja iskän, kun ne tuli kotiin. Kerrotakoon ensin puolustukseksi, että oon yksin ollessani erittäin siisti ja kiltti haukku, mitä nyt välillä haen äitin tai iskän kengän petiini. En syö enkä kalua muuta kuin omia lelujani. Pääsääntöisesti en siis tee pahojani. Tää on nyt vaan äitin ilkeyttä, että mun pitää kertoa, tehneeni kerran höpsöyksiä. Olin repinyt kengät kengähyllyltä alas, raijannut pedin olkkarista eteiseen ja keittiön maton olkkariin. Päätin myös rullata olohuoneen maton rullalle, koska se oli mun tiellä. Äiti ei hirveästi innostunut mun sisustuksista, mutta ei se kovin vihanenkaan ollut vaan otti tietysti valokuvia. Tässä taas esimerkki mun rajoitetusta liikunnasta...
Vähän mua harmitti toi leikkikielto, kun huomasin, että oltiin taas perjantaina lähdössä Vammalaan. En päässyt Kaapoa ja Hilmaa moikkaamaan, mutta mulla oli silti aika hauskaa. Olin toisessa mummulassa keräämässä mummun ja pappan huomioo. Aina en sielläkään muistanut olla hyppimättä... Pääasia, että sain herkkuja, hyvää ruokaa, silittelyä ja leikkiä. Lempihuvia oli mennä sängyn alle piiloon, kun kotona ei pääse!
  |
Pääsin kuitenkin moikkaamaan kaikki muita toisesta mummulasta, paitsi Kaapoa ja Hilmaa. Nyt, kun olin ainoa söpö koira porukassa, uskalsin olla paljon rauhallisempi enkä silti jäänyt vähemmälle huomiolle. Uskon, että mummu ja pappa oli mun uuteen piirteeseen ihan tyytyväisiä...
Viikonloppuna vaihtui jo joulukuuhun hei! Ihan kohta oon yksivuotias! No, joulukuun myötä alkoi tietysti mun joulukalenterikin, jota äiti viime kuussa väkersi suljetun oven takana. Siinä on sitten paljon kaikenlaista herkkua...
1. päivä: Kroko
2. päivä: Neliöluu
4. päivä: Sydänrinkulaluu
Ja nyt toivotan teille ihan tosi lumista joulukuuta ja mun syntymäpäivän... eikun siis joulun odotusta! (Mikä juttu se muuten on, että äiti tulee vähän väliä kotiin Mustin ja Mirrin kassien kanssa, mutta en ikinä saa mitään?!?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!