Äiti ikävöi.

Äitillä on kädet täynnä ajateltavaa ja se kai toivois, että tulisin jo kotiin niin sillä olis syy relata. Niin se sanoo, vaikka en aio päästää sitä helpolla. Ei vaan, tietty mun kans on hauska meuhkata ja oon tietty tosi rauhottavaa katseltavaa, kun nukun ja tuhisen. Me mopsit vaan ollaan sellasia, että kyllä huolet unohtuu! Vaikka vähän äiti on musta murehtinutkin, kun mulla sitä yskää on ollut. Ihan hölmö, kun huolehtii! Mun kasvattaja kyllä tekee sen äitin puolesta. Eilen me käytiin mun kasvattajan kanssa Sastamalassa Viksussa eläinlääkärillä. Ne tiesi saman kun aiempikin lääkäri, että kaikki on normaaleja (niinku mun pienet keuhkot, kurkku yms.) ja sitten oon tietysti oma reipas itseni eikä mulla oo kuumettakaan. Oon varmaan vahingossa siis vaan vetänyt jotain kurkkuun. Oon melkonen sissi! Ja mulla on kyllä maailman paras hoitaja täällä Huittisissa.

Äiti on kuulemma selvittänyt kaikki Turun alueen eläinlääkärit läpi ja on tosi epäileväinen, kun ei oikein tiedä, mikä olis hyvä mulle sitten jatkossa. Toivottavasti me ei kauheesti käydä sellasissa valkotakkisten paikoissa, tietkö. Äitilläkin on niistä ikäviä kokemuksia, kun niitten perheen ensimmäinen mopsi kuoli niin nuorena. Sillä oli joku munuaisjuttu ja sen kaksvuotinen elämä oli aika paljon kipeen haukun elämää, kunnes Miro oli sitten pakko päästää sinne meidän koirien taivaaseen. Niin, varmaan tommosesta jääkin vähän kurjan raksun maku suuhun. Äiti tietty huolehtii kaikista maailman rokotuksista yms. yms. yms., mutta varmaan ne joka paikassa osaa rokottaa tällasen herttasen ja kiltin haukun, haha!

Äiti ja iskä näkee mut vasta lauantaina. Tiiän, että viikko on niille tosi pitkä aika olla käymättä täällä ja äiti vaan kattelee mun kuvia. Oon nyt kasvanu paljon, että äitillä ja iskällä on sitten katteltavaa, kun ne taas tulee.

Tässä on vielä musta ja Lyylistä kuva. Lyyli on meijän leikkitäti!