Vuf!

Vuf vuf! Vaikka oon aika pieni vielä enkä hauku. Vähän nyt yskin kyllä, mitä mun kasvattaja ensin luuli haukuks! En oo kuitenkaan niin iso poika vielä, mulla vaan on jonkinlainen kurkunpääntulehdus. Lääkäri sano, että oon ehkä imassut äitihaukun tissistä väärään kurkkuun ja on tullut tulehdus. Toivottavasti on näin, kun en haluais tartuttaa mun sisaruksiin mitään virusta, kennelyskää, vai mistä ne puhuu.

Ette te kaikki varmaan muuten tiedä, kuka mä oon! Alan oleen vaan niin feimi, kun mun äiti kai näyttelee mun kuvia kaikille ja sitten mua on jo käynyt kattomassa aika moni, esim. mun mummu (ei sais sanoo mummu, koska se ei kai oo mummuiässä vielä, kunhan lohduttelee itseään), mun tätikin kävi ja muuten mun kummitätikin. Sitten muita ihailijoita on tietysti riittänyt, ollaan niin söpöjä. Joo, oon siis Onni-haukku. Ihan pieni mopsi vielä, sellanen 800 grammaa painava. Mutta kasvan kyllä! Äiti sano, että kun kasvan vielä neljä viikkoa niin muutan muualle. Vähän mua arastuttaa, että mihin ne mut vie. Täällä äitihaukun ja sisarusten kanssa on niin turvallista. Onko siellä edes ketään toista pikkuhaukkua, jonka päällä voi nukkua? Voi ei.

Oon näköjään hölösuu. Siis oon Onni. Synnyin 181 grammaa painavaks joululahjaksi. Olin pienin joululahja, mikä äitille kelpas! Muuten se tykkää isoista paketeista, kuulemma! 16.12.2011 kello 19:48 on ihan tarkka aika, kun jouduin äitihaukun lämpimästä masusta tänne. Tulin vieläpä jalat edellä. Niin hyvä mun oli olla masussa, että päätin heti potkia maailmaa pyllylle! Olin äitihaukun toinen vauva. Isosisko ehti viis minuttia yli tunnin ennen mua. Hätäilijä! Niin, sitten mua kuivateltiin ja nukuin vaan, imin vähän tissiä enkä tajunnut ympärillä tapahtuvasta mitään. Äiti on kertonut, että ympärillä oli hirvee häslinki. Ne synnytti lisää vauvoja! Siis mun äitihaukku synnytti, mutta ne muutkin varmaan luuli tekevänsä jotain. Mun jälkeen tuli vielä kaks siskoo ja veli.

Äiti ja iskä on tosi ilosia siitä, että ne sattu oleen synnytyksessä mukana. Se oli kuulemma ihan vahinko, kun ne vaan halus nähdä mun äitihaukun ennen kuin se synnyttää. Niistä tulikin ihan vaan kätilöitä. Tärkein meidän sisarusparven maailmaansaattaja oli tietysti meidän kasvattaja. Se on pitänyt meistä niin hyvää huolta, että äitikin pelkää, haluunko lähtee sen mukaan ollenkaan sitten helmikuussa! Siellä on kuulemma joku apina odottamassa mun pedillä. Se on varmaan joku vinkulelu, huoh.

Tossa kuvassa oon just syntynyt, se on aika likanen kuva. Äiti on vaan niin ylpee, että se näki ton hetken ja haluaa tietysti jakaa sen kaikkien kanssa. Vähän vaikuttaa siltä, että mun seikkailuista tulee julkisia. Varmaan mun kaikki itsepäisyydet jaetaan, että täytyy totutella salamavalojen räiskeeseen. Onneks äiti on hyvä opettaja, se kuvaa koko ajan! Vaikka yritän nukkuakin. Kun oon äitin sylissä niin se huutaa iskää kuvaan mua. En mä nyt sekunnissa muutu, hei!

Tässä ollaan päivän ikäisiä, siinä onmun kaikki sisarukset: Candis, Wilma, Blondi ja Huugo. Mua jänskättää tosi paljon, ketä mun leikkikaveriks tulee sitten siellä toisessa kodissa. Siellä ei oo toista koiraa, hmm. Mutta mun äitin kotonakotona, siellä mummulla, jota mummuks ei saa sanoo, on kai kaks meidänlaista. En jotenkin usko, että meitä voi olla muita. Vaikka onhan mun kasvattajallakin, mun äitihaukun lisäks Lyyli. Se on niin veikee. Joo, mutta varmaan mä sitten tapaan ne kaks muutakin, Kaapo ja Hilma ne oli. Äiti tykkää niistä ihan hirmusesti niin varmaan mäkin sitten tykkään...

Mun äiti on Pimu eli Joshaidas Dru Daniela ja iskä Armas eli Young Gamtos Isdaiga. Voitte katsoa niitten sukutauluja KoiraNetistä. Tosta ekasta kuvasta tässä postauksessa vähän näätte, että mun äiti on aika hyvännäkönen koira, että en oo mitään huonompia geenejä periny! Meidän kenneli Ronfleren on Huittisissa.

Tässä oon vielä ihan vaan mää, ensin yhden päivän ikäsenä ja sitten kymmenen päivän ikäsenä. Kattokaa vaikka ite niin äitihaukun maito on hirveen hyvää!

Äiti ja iskä ei nää mua nyt viikkoon. Tänään ja eilen ne kävi mua pusimassa, mutta varmaan niille tulee kyllä kova ikävä. Turusta ei joka päivä ehdi ajeleen tänne. Kyllä mä lupaan niitä ajatella, vaikka mun on tosi hyvä olla täällä. Välillä saan jauhelihaakin! Kerron myöhemmin lisää ja laitan itestäni uudempia kuvia. Oon jo aika iso ja näänkin jo. Mun silmät aukes uudeks vuodeks niin voin kertoo kaikille, että näin koko vuoden 2012. Nyt kun jo tassuttelenkin, aion olla tästä eteenpäin niin vikkelä, ettei multa jääkään mitään näkemättä! Haha, äiti ja iskä! Heippa!

Toi otettiin 7.1. Oon sydäntenmurskaaja, tytöt, varokaa!