Muutaman viikon odotus vielä!

Äiti ja iskä kävi eilen kattomassa mua. Mun kasvattaja oli kivasti laittanut mut leikkimään, kun olin syönyt, mutta sitten äiti ja iskä tulikin myöhässä. Hyvä tietää, että niitten aikataulut ei aina pelaa niin ei munkaan tarvi sitten kaikkien unieni ja leikkieni kanssa hötkyillä. Voin ihan hyvin vähän myöhästellä yhteisistä autoreissuista ja muista. Jaksoin sitten kuitenkin vielä vähän näyttää äitille ja iskälle mun kehitystäni ja erityisen voi-ku-söpöö oli, kun kiipeilin. Välillä mä kyllä mietin, että miten tyhmä toi äiti oikein on, kun mun sisko kakkas niin se oli taas, että voivitsikunonsöpökikkare. Vitsin noloo, toivottavasti mun ei tarvi hävetä sitä kaikkialla.

Niin, tässä kiipeilen äitin jalkaa pitkin ja pedin reunoilla. 

 

Äitin ja iskän mielestä olin kasvanut ja kehittynyt ihan hirveesti. Kävelen jo tosi hyvin, viimeks vielä vähän möngersin. Me ollaan mun sisarusten kanssa myös aika kovia pureskeleen. Sormet on tosi jees puruleluja, mutta toinen huvi on tietty mennä ihmisten selän taakse, kun ne istuu lattialla ja syödä niitten vaatteita. Meillä on tosi terävät hampaat, mutta tiedetään olevamme niin supersuloisia, että saadaan pureskella ihan mitä vaan! Niin, kuulin kyllä, kun äiti sano, että en saa pureskella sormia enkä varpaita enää sitten, kun meen Turun kotiin. Se on niin hölmö, en tosiaankaan tyydy mihinkään puruleluihin!

Tässä yllä vähän esimerkkiä, melkonen predator oon, eks vaan!

Äiti kertoi, että se on yrittänyt etsiä mulle jotain hyvää pentukerhoa, mihin mentäis sitten, kun muutan Turkuun. Jotain vaihtoehtoja se oli löytänyt, niinku Kelpokoira ja Koirakoulu. Se toivois hirveesti, että olis joku tuttu ihminen, joka on kiertänyt jo kaikki koirajutut Turussa ja osais antaa vinkkejä. Ei vaan oo ja sen lisäks oon tietenkin niin erityinen Onni, että täytyy vähän panostaa, nii! Onneks mun rokotukseenkin on vielä sen verran aikaa, että ainakaan heti äiti ei voi mua viedä mihinkään kouluun. Sillä on aikaa miettiä ja mulla on aikaa vakuuttaa se, että en oo mikään koululainen!

Äiti kertoi myös, että se oli ostanut Prismasta jonkun jääkaappimagneetin prinssi Onnille, siitä puuttuu vielä kuva. Lisäks oon päässy äitin ja iskän viereen olohuoneen lipaston päälle. Voi vitsit, mitenkähän pilalle se mut paapoo...

Nyt me odotetaan jälleennäkemistä taas viikko. Ite oon tosi reipas poika ja pärjään tosi hyvin mun kasvattajalla, mutta äitistä ja iskästä oon vähän huolissani... Ne oli laskenut, että eilen oli kaks viikkoa ja kuus päivää, että tuun ilostuttaan niitten ihan kaikkia päiviä. Mennään heti kuulemma ostaan mulle villapaita, että en palele ulkona! En kyllä tiedä, onko tollaset vaatteet ihan mun juttu... Sitten vielä jotkut töppöset, nii...

Tässä vielä loppuun vähän kuvia ikävää helpottamaan!

Tässä oon tosi tyytyväisenä iskän sylissä!

Tässä me lyylin kans vähän mietitään, että kummalle toi luu kuuluu!