Kuvapäivitys

Ohhoh, huominen tuli ja meni enkä pitänyt lupaustani, höh. Syytän kyllä vähän tätiäkin, jolla meni aikaa lähettää kuvat äitille! Joo, mun hoitoviikot meni hirveen hyvin. Sain viettää laatuaikaa tätin kanssa, joka antoi mulle kaiken huomionsa. Näin paljon uusia ihmisiä, joita hurmasin järjestäänsä. Se ei oo mulle mitenkään rankkaa, se tulee luonnostaan. Olin myös muutaman päivän hoidossa äitin mummulla ja ajattelin kyllä salata ne herkkumäärät äitiltä. Ihmettelen vaan, että miksen oo siellä useammin!

Tätin kanssa me tietty lenkkeiltiin paljon. Varsinkin, kun mun ontuminen oli poissa jo niin pitkään. Vähän huonot säät kyllä välillä osui, että äitillä ja iskällä oli varmaan asiat paremmin. Näistä kuvista vois luulla, että nukuin koko kaksi viikkoa, mutta tätiä lainatakseni: "Onnista on jostain syystä helpointa ottaa kuvia, kun se nukkuu..." Niin.

Kukkuu!

Ihan samoja tapoja toteutin kyllä tätilläkin: valtasin petivaatepyykkikasan, nukuin valkoisen torkkupeiton päällä ja kenkähyllyllä

Mutta kaikista kivoin tätin keksintö oli turvavyövaljaat. Sain olla tätin vieressä etupenkillä eikä mun tarvinnut olla häkissä takana niinkun äitin ja iskän kanssa. Vaikka viihdyn häkissäkin niin olihan toi nyt paljon hauskempaa. Olin nätisti omalla penkilläni ja täti oli ylpee!

Nyt mulla on uutena herkkuna lehmän sääriluuta täällä kotona. En saa nyt ainakaan, kun tätä närästystä hoidetaan, syödä niitä nahkasta tehtyjä luita. Toi sääriluu on niin paljon hyvää, että päätin oikein komentaa äitiä, kun se yritti ottaa sitä pois. MURISIN ensimmäistä kertaa elämässäni. Äiti sitten näytti mulle, että en saa sille kyllä murista. Iskälle ainakin murisen vielä! MINÄ iso paha susi!