Vuosipäivä!

Eilen sivuutettiin suuri merkkipäivä. Olen nimittäin nyt asunut täällä kotona äitin ja iskän kanssa tasan vuoden! (No, tänään jo vuoden ja yhden päivän.) Mun kummisetäkin kommentoi, että vastako niin lyhyen aikaa. Oon tietysti niin paljon tuonut iloa kaikkien elämään, että ei sitä uskois vuodessa ehtivän niin paljon hurmata. Ihmettelen kyllä, että  mitään lahjusta en saanut. Äiti sanoi, ettei voi enää ostaa ennen kuin vanhoja leluja on lahjoitettu pois tai heitetty roskiin. Ei tullut diiliä, en luovu mistään. Oon kyllä unohtanut kertoa mun tätin lahjuksesta, jonka sain äitin ja iskän loman aikana. Voin kertoa, että lila pallopäävetolelu on ollut nyt kovaa huutia. Siitä on ihan mun yks lemppari tullut. Kiitti täti!

Perinteinen äiti-älä-jätä -katse sohvan nurkasta.

Viikonloppu oltiinkin Vammalassa ja olin iskän kotona koko viikonlopun. Siellä ei ollut koirakavereita, mutta nyt en saa leikkiäkään. Torstaina tuli viikon lepo päätökseen, mutta onnuin vielä sen verran, että äiti ja iskä päätti vielä edes riehumisen estää. Mikä on aivan väärin, tietysti, mutta mulla oli kyllä tosi hyvä hoitopaikka siellä iskällä, että aion kyllä olla siellä ihan terveenäkin. Sellainen tiedoksi nyt, kun pääsin jopa mummun ja pappan kainaloon nukkuun. Siinä taas näette mun hurmurin taidot, nii!

Mä ja mun herkku.

Viikonloppuna äiti ja iskä kävi mun kasvattajalla. Kuinka ilkeää on jättää mut sieltä pois? En päässyt äiti-Pimua katsomaan ja jälleen oli syynä tää äitin langettama riehumiskielto. Äiti ja iskä sen sijaan sai ihailla pieniä pentuja, joita oli neljä kappaletta siellä. Ne on muutaman viikon päästä luovutusikäisiä ja nyt oli äitinkin turvallista mennä siellä käymään, kun kaikille oli jo koti. Ei tullut tehtyä mitään pikkuheräteostoksia mulle pikkuveljeksi. Vaikka aika haltioissaan se oli kyllä ollut... Mulle tosin selitteli, ettei ollut niin suloisia kuin minä pienenä! Ei tiettykä ollu! Ha.

Äiti ja yks niistä pienistä.

Muuten ollaan viime viikko vietetty äitin koulutehtäviä tehden. Siinä musta on ollut iso apu. Oon kyllä niin fiksu koira, että tiedän kaiken sosiokulttuurisesta vanhustyöstä ja sen sellasesta. Tiedän kaikkea, vaikka äiti ei tunnu tietävän yhtään mitään!

Mä ahkerana.

Luova tauko.

Nyt mä meen tonne sohvalle äitin ja iskän kaikkuun, kun saatiin äitin ensimmäinen koulutehtävä päätökseen. Hirveen itsetyytyväinen olo. Mulla siis, ei äitillä. Kuulemisiin!