Ensin kerron mun kivasta viikonlopusta! Lauantaina pistettiin äitin kanssa ihan hösseliksi ja ennen yhtätoista oltiin jo siivottu koko kämppä ja käyty vielä lenkilläkin. Sen jälkeen äiti yritti lukea tenttiin ja mä revin sen puntteja. Äiti yritti viedä mun huomioo älypeleihin, mutta mun älyllä niissä ei paljon aikaa mene.
Kun iskä pääsi töistä, pakkasin tavarani autoon ja hyppäsin kuljetushäkkiin. Nukuin tyytyväisenä koko matkan (niinkuin aina), kun tiesin, että vastassa on paljon kivaa. Mentiin sitten mummulaan, iskän kotiin, ja kävin heti tietty kattomassa pappan sohvan ja mummun keittiön eikä siellä ollut ketään. Vähän mä ensin suutahdin äitille ja iskälle, että nyt mua on huijattu, mutta sitten kuulin, että ovi kävi. Huh! Sieltähän mummu ja pappa tuli ja pääsin taas niitä hurmaamaan. Oli kyllä maikoisat yöunet tässäkin mummulassa, että toivottavasti ei nyt viimeiseksi univierailuksi jääny, hei!
 |
| Kävin tietysti valitsemassa itelle mummulan parvekkeelta oman tolpan... Reviiri merkattu! |
 |
| Tollain mä aina kiipeen äitin olalle! |
Sunnuntaina mentiin sitten käymään mummulassa, missä Kaapo ja Hilmakin oli. Ehti kyllä mummua ja pappaa jo vähän tuleen ikävä, vaikka just viikonloppuna ne oli mun lastenvahtina täällä Turussa. Kaapo ja Hilma ei ollut yhtään niin paljon innoissaan mun vierailusta, kun mitä mä olin niistä... Nylkytin Kaapoa ja purin Hilmaa, mutta mitä siinä nyt on pahaa!
Näin jo Turussa, kun äiti pakkasi pussiin luita ja Smackos-herkkuja, koristeli pussin kivasti lahjanarulla ja löi kassiin. Ajattelin tietysti, että no, nyt on tätä poikaa taas Onnistanut ja on joku Onnin ensimmäisen kynsien leikkuun kuukausipäivä tai joku muu vastaava lahjottava päivä. Ei ollut! En ymmärrä! Koko sunnuntain äiti istu Hilma sylissä nojatuolissa ja näin, kun se salaa syötteli kaikkia herkkuja Hilmalle! Jumankekka, että oltiin vähän pahoillamme Kaapon kanssa. Äiti kyllä kertoi, että Hilma täyttää kolme vuotta (tai siis täytti eilen, 21.8.) ja siksi se paapoi Hilmaa niin paljon. En kyllä yhtään oikeestaan tykkää, kun rakkautta jaetaan muille kuin mulle...
 |
| Hilma! |
 |
| Kaapo-vaari! |
Sunnuntaina lähdettiin taas takaisin Turkuun ja vietettiin iskän synttäripäivän ilta sitten televisiota tuijottaen. Oli kyllä vähän hauska tilanne, kun iskä ja äiti rupes tekeen patjoille taas petiä. Mä päätin, että ei onnistu tänään ihan niin helpolla ja möyrin lakanan alle. Siellä mä sitten hepuloin ja kurkkasin välillä, ettei äiti ja iskä tukehdu nauruunsa. Oon ihana!
Maanantaina ja tiistaina äitillä oli vielä vapaata. Me ollaankin sitten vietetty vähän laatuaikaa, paitsi maanantai-iltana koin vähän kurjia... Oltiin äitin ja iskän kanssa menossa iltalenkille eikä oltu päästy kauheen kauas kotiovesta, kun naapurin cockerspanieli hyökkäsi mun kimppuun! Sieltä se juoksi muristen ja vapaana päälle ennen kuin ehdin tajuamaan ja talloi mut suoraan jalkoihinsa. Iskä sitten kiskasi mut äkkiä ylös hihnasta ja äiti kaappasi syliin. Onneksi oli valjaat... Kyllä mä niin paljon pelästyin, että kiipesin taas äitin olkapäälle turvaan ja se koira rähisi äitille niin kauan, että sen omistaja tuli paikalle ja otti sen hihnaan. Pahempaa ei onneksi käynyt, vaikka äiti pelkäsi ihan hirveesti, että miten mun tassu siinä päälleajossa meni. Enpä oo äitiä niin kiukkuseksi itse ikinä vielä saanut!
 |
| Semmosen kokemuksen jälkeen oli pakko rentoutua! |
Tänä aamuna iskä kertoi, että on äitin syntympäivä. En sitten halunnut missata siitä hetkeäkään, koska oli ensimmäinen äitin synttäripäivä, jota mä saan viettää (iskänki syntsät oli sunnuntaina!). Heti puoli seitsemältä hyppäsin äitin päälle ja pussasin sitä niiiiiiin kauan, että se oli ihan litimärkä. Sen oli pakko nousta ja sitten me vietettiin laatuaikaa siihen asti, että äiti lähti iltavuoroon.
Nyt on taas vilisteilty meneen yksi kuntoutusviikko ja tää viikko alkoikin sateella. Tällä viikolla on siis ohjelmassa 20-25 minuuttia kaksi kertaa päivässä ja joka toinen päivä ylämäkikävelyä. Maanantaihin on enää muutama päivä ja äitin jännitys saa laueta... Kyllä mua itseänikin vähän jänskättää!
 |
| Lempparityyny! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!