Heippa vaan ja terveisiä Koira-Kissaklinikalta! Äitillä tuli tietysti jo lääkäreitä ikävä, kun ei ole ollut tarvetta EDES SOITTAA sinne tikkien poiston jälkeen. No, nyt äiti soitti taas sinne ja sai ne huolestuun niin, että ne halusi nähdä mun tassukan. Äiti oli niille tietysti kaikkea kertonut, että onnun yhä jalkaani, varon sitä ja nostelen sitä enkä juostessa ja istuessa pidä sitä oikeassa asennossa.
Äiti tuli kiireen vilkkaa töistä sitten kotiin ja kaappasi mut kainaloonsa. Vähän ihmettelin, että mihin nyt tällanen kiire lainkaan on, mutta toisaalta olin vaan tyytyväinen, kun pääsin autoileen. Surautettiin tutulle klinikalla tietty ja siellä oli vastassa mun lekuri. Äiti vähän kävelytti mua sen edessä ja lääkäri sanoi, että tassu on kyllä väärässä asennossa, kun istun, mutta hän kiinnittää huomiota siihen, miten tassu on liikkeessä. Ja sillon se on tietysti täydellisesti, koska oon vaan melkonen haukku parantumaan! Lääkäri sanoi myös, että käytän jalkaa huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. Tulos olis siis se, että äiti sai mielenrauhan ja mun tassu paranee hyvin. Me jatketaan kolmatta kuntoutusviikkoa, joka on siis reilu 20 minuutia ja sisältää mäkikävelyä. Melkosta menoa!
Tänään pääsin sitten äitin mukaan vähän humpusteleen... Kattokaas, kun täytin eilen KAHDEKSAN kuukautta niin mentiin tietysti vähän hakeen mulle lahjoja. Ai, juku, että Mustissa ja Mirrissä oli taas huomioo tarjolla. Huomion lisäksi sain kasan lempiluita, uudet valjaat ja pissatushihnan.
Hurtan valjaista mitkään ei mun sulavalinjaiselle kropalleni ollut sopivat, joten päädyttiin äitin ja myyjän kanssa Topcanisin säädettäviin Y-valjaisiin. Ne on mustat ja hirveen tyylikkäät. Ne oli siitäkin hyvät, että myös pääaukkoa saa säädettyä. Tässä itse mannekiini:
Koska äitiä jäi vähän harmittamaan, että Ristomatti Ratian valjaat ei myöskään sopinut mulle, se osti tietty sen pissatushihnan mulle! Nyt oon ensteks tyylikkäin haukku näillä kulmilla!
Sen lisäksi oli tietysti herkkupussukka, jonka valitsemisessa vähän autoin ottamalla itse alahyllyltä luita, joita halusin. Kuolasin ne ja äitin oli pakko ostaa ne, hehe!
Huomenna me lähdetään Vammalaan yhdeksi yöksi ja ollaan se yö toisessa mummulassa, missä en vielä ikinä oo ollut yötä! Jänskättää, että mitähän erikoisiltaherkkua sieltä mahtaa saada... Parempi olla hyvät, jos meinaa saada mut kainaloon toistekin! Hehe! Ei vaiska, vähän tässä on kyllä mun rapsuttajia jo ikävä. Ja leikkikavereita, totta kai me Kaapoo ja Hilmaakin käydään moikkaamassa. Äitillä on niitä niin kova ikävä, että ne sai melkein enemmän lahjusluita kun mä!!
Herkullisia unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!