Kuntoutuja

No niin... Ensimmäiset päivät on takana. Äiti ja iskä on suoriutunut ihan hyvin mun kuntouttamisesta. Oon melko lailla tyytyväinen, kun olkapäitä hierotaan aina ennen kävelyä. Astun myös tassulla jo suoraan. Vähän harmittaa, kun toi kymmenen minuuttia on niin lyhyt aika, mutta äiti aina lisää siihen tietysti vähän nuuskimista. Mulla on niin paljon kiinnikurottavaa tossa merkkailussa, että ei sekään aika riitä kuroon mun reviiriä takaisin. Oon menettänyt sitä liikaa kulmakunnan muille mopukoille tässä sairastelun aikana...

 

Äiti vähän pääsi täällä kyllä huolen syrjään kiinni taas, kun kymmenen minuuttia kävelen (juoksen) ihan hyvin, mutta sen jälkeen, kun käy pissalla niin aina jossain kohtaa lyön pyllyn maahan ja katon äitiä niin, että hei, pliis, kävelisiks ite tämmösellä jalalla! Sitten pääsen sylikyytiin. Kotona oon kyllä melkotavalla reipas ja vauhtia riittäis. Ihan sohvalle asti oon jo hypännyt ja äiti oli sitten niiiin paljon kiukkuinen sen jälkeen. 

Nyt me sitten keskiviikkoon asti mennään tällä kymmenminuuttisella, mutta torstaina sitten päästään jo temmeltään 15-20 minuuttia ja vähän metsäkävelyä. Odotan kyllä jo tohon lähimetsäpolulle pääsyä, tiedä sitten, miten paljon siellä on mun alueita muut koiran lainka vallannu! Äiti jo odottaakin, että koska tätä mun energiaa ei enää riitä tänne kotiin. Ollaan nimittäin pesty ikkunoita äitin kanssa, imuroitukin iskän kanssa, oon myös hieman parannellut meidän keittiön mattoa. Tuuning! Joo, yks päivä raahasin koko maton tohon äitin ja iskän patjoille ja rupesin purkaan sitä. Pääsee äiti sitten uutta tekemään... Äiti sitten tykkäs!

(Olenko mä muuten kertonut, että äiti ja iskä nukkuu patjoilla lattialla, etten mä vaan keksi mitään hyppyjuttuja tehdä keskellä yötä...)

Torstaina mulle tuleekin sitten aika kiva lenkittäjä, mummu nimittäin. Mummu tulee tänne jo torstaina ja pappa perjantaina. Ne on mun kanssa viikonlopun, kun äiti ja iskä lähtee isolle kirkolle eli Helsinkiin pitään pikkuisen kesäloman. Äiti kertoi, että se menee paijaan muita eläimiä Korkeasaareen... Parempi tuoda sitten kunnon tuliainen tai aion olla melkosen mustis!

Vähän mulla on kyllä herkulliset ajat sitten edessä. Nään jo tassujeni edessä juuuuustoa, kinkkua, makkaraa... Sitten saan tietysti mummun ja pappan jakamattoman huomion, kun Kaapo ja Hilma jää tätin luo Vammalaan.

Otettiin iskän kanssa pienet nokkaunet...

Hohhoijjakkaa, nyt me taas lähdetään vähän kävelemään! Vuf vaan ja kuulumisiin!