Mummun ja pappan poika

Torstaina olin ihan hämmentynyt, kun ulko-ovi kävi mun ollessa täydessä unessa. Uskalsin nukkua sikeesti, kun katoin kellosta, että äitin tai iskän ei vielä kuulu tulla töistä. Pelästyin oikein, kun mummu tuli sisään ja jutteli mulle. Olin ihan unenpöpperössä ja kunnon vahtikoirana lähdin vähän perääntyyn. No, tajusinhan mä sitten, että mummu se siinä on! Äiti kertokin, että se tulis torstaina!

Mummun kanssa siinä tehtiin vähän pissalenkkiä ja keiteltiin kaffetta ennen kuin äiti tuli töistä. Äiti on sitten semmonen ilonpilaaja! Heti, kun se tuli töistä, se vei mummun mukanaan ja ne lähti humpsutteleen jonnekin keskustaan. Yölläkin olin vähän pahoillani, kun mummu nukkui oven takana enkä päässyt sen kainaloon. Jouduin sitten äitin ja iskän kainaloihin tyytyyn. Jos olisin ymmärtänyt, että joudun oleen kaksi yötä niitten kainaloista pois, olisin kyllä nauttinut...

Perjantaina, kun äiti oli töissä, lähdettiin iskän ja mummun kanssa Kupittaan puistoon kävelylle. Tässä meijän lähellä ei oikein ole mitään hiekkateitä tai muita, joita mun vielä pari viikkoa pitäisi kävellä. Kupittaalla oli! Siellä oli myös pelottavia siivekkäitä, joita sain onneksi aidan takaa tuijottaa vihaisesti. En tiedä ymmärsikö ne, kenen mailla ne asustaa...

Käveltiin sitten ympäri puistoa sen mun 15-20 minuuttia, joka on keskiviikkoon asti aamuin illoin ohjelmassa. Välillä pidettiin vähän vesi taukoo ja istuskeltiin penkillä. Ei maassa tietenkää, jessus...

No, äiti tuli töistä ja aika pian ne lähti sinne pääkaupunkiin. En vaan ymmärrä, miten tämmönen pikkuhaukku ei muka sopinut mukaan... Vähän aikaa yritin äitiä ja iskää syyllistää oven vieressä istumalla, mutta aika pian ymmärsin, kuinka paljon kivaa ja maukasta mulla onkaan edessä mummun ja pappan kanssa. Jäin kiltisti mummun kanssa ja ajeltiinkin sitten hakeen pappa illalla töistä tänne meille myös.

En voi tietenkään ihan kaikkea kertoa, mitä me tehtiin ja kuinka paljon syötiin, että äiti ei saa tietää. Se laittaisi mut kuitenkin dieetille heti. Vaikka hoikka poikahan mä olen, 8,7 kiloa! Kaapo-tavoitteeseen on vielä monta kiloa matkaa!

Sen verran voin meidän seikkailuista valaista, että lauantaina käytiin ihan oikeella retkellä Rymättylässä ja muualla saaristossa. Jopa presidentin kesähuvilaa vähän kurkattiin! Autoiltiin siis mummun ja pappan kanssa ja autoilustahan mä tykkään. Käppäiltiin hiukan kallioilla (en kerro, kuinka paljon, koska äiti voi stressaantua mun jalasta), pidettiin välillä juomataukoa ja nautittiin aika kivasta säästä. Tässä kuvia, joita äiti mummun valtuutti ottamaan:

ja maisemia...

Sunnuntaina äiti ja iskä tulikin jo kotiin. Olin mä kyllä aika iloinen siihen asti, kunnes mummu ja pappa lähti. En ymmärrä, miksei kaikki olisi voinut olla täällä... Odottelin sitten heti, että minkäköhän kissapedon ne valkkasi sieltä Korkeasaaresta mulle kaveriksi. Mutta ei niillä ollut mitään tikrua mukana! Kaksi pehmolelua vaan! Ihan nössön koiran juttuja sellaset, oikea tikru olis kunnon leikkikaveri.

Meillä oli myös mummun kanssa äitille pikkunen ylläri. Mummu oli mun kanssa samaa mieltä, että oon jo mies enkä mikään pentu enää eli pentupanta on auttamatta liian nolo. Mummu ostikin mulle kunnon pissatuspannan ja äitikin näki kerrasta, millanen komea mies olen!

Huomenna alkaakin taas arki ja äitin ja iskän työt. Ensi viikolla on myös suuri päivä, kun täytän kahdeksan kuukautta! Paljon suurempi päivä kuin iskän 22-vuotissynttärit sunnuntaina! Ainakin saan äitiltä isomman lahjan kuin iskä... Vai mitä äiti?!??!