Tassu hyvin, kaikki hyvin.

Huh! Mulla on teille lukijoille hyviä uutisia! Jalan leikkaus on nimittäin tuottanut toivotun tuloksen ja mun jalka on parantunut oikein. Luutuminen on vielä käynnissä, mutta joku luu on noussut jonnekin oikealla tavalla ilman, että krinnaa enää minnekään. Äitikin oli niin ilosta sekaisin, että ei se ymmärtänyt mitään, mitä lääkäri sanoi. Paperissa lukee näin:

Onni kävi konrollissa. Vasemman etujalan liike on taas suoristunut ja Onni asettaa jalan paremmin taas kuin viimeksi. Kuvissa todetaan, että osteotomia (linja, jossa luuta otettu pois) on hyvin auki ja tämä varmistaa, että kyynärnivel pääsee vapaasti asettumaan ja toimimaan, kun pinne helpottunut.

Tässä on nyt röntgenkuvat ennen ja jälkeen. Jos joku on niin lääkärimielinen, että näkee eron ja tietää, mistä puhutaan, niin onhan se aika selkeä juttu. Siinä näkyy myös mun nyt vielä poikkioleva luu, joka on hyvin auki eikä oo mitään rustoa.

Ennen.

Jälkeen.

Nyt saa taas normaali koiranelämä jatkua. Mentiin takaisin sänkyyn nukkumaan, kerättiin häkki pois ja saan olla päivät vapaana. Enää ei tarvitse varo mitään ja lenkkiäkin lisätään 10 prosenttia viikossa. Sen lisäksi äiti varasi mulle ensimmäisen ajan vesiallasterapiaan. Äiti kertoi, että siinä mä kävelen matolla, joka pyörii mun alla ja samalla siinä altaassa on vettä... Äitin mielestä se on tosi hyvä juttu eli ehkä mäkään en tyrmää ideaa vielä. Lääkärin mukaan siinä saa lihasmassan kehityksen hyvin alkuun.

Agilityn lääkäri kuitenkin kielsi, koska siinä liikkeet on niin rajuja, että mun vasen etujalka ei välttämättä kestä niitä ja voi rikkoa jotain muuta. Noh, ei me äitin kanssa lannistuta vaan keksitään joku uusi superhauska harrastus! Vaikka mulle kyllä harrastuksesi riittää äitin punttien ja mattojen syöminen...

Lihasmassaa tarvitsen senkin takia, että mun tän leikatun jalan tassu on muutenkin vähän vääränlainen. Se on lääkärin mukaan saanut liian vähän rakennuspalikoita ja myös mun "ranne" on alikehittynyt. Luut on pienemmät kuin terveessä tassussa. Siitäkään lääkäri ei sinällään ollut huolissaan vaan sanoi, että lihasmassa tukee sitäkin. Leikkauksella ei kuitenkaan luuta voida lisätä. Vanhemmiten se voi kuitenkin tuottaa vaivaa. Aion kuitenkin olla samanlainen teräsvaari niin kuin Kaapo, että mua ei pikku tassuvaivat haittaa!

Äiti ja iskä on tosi onnellisia, että tää mun tassuvaiva huomattiin ajoissa. Kasvukauden jälkeen sille ei tosiaan oltais enää mitään voitu tehdä ja nivelrikko olisi todennäköisesti tullut äkkiä. Tää on tosi epämopsimainen vaiva kuulemma eikä kyynäriä kauheesti mopseilta tutkita. Mun onnekseni leikkauksesta oli apua ja nyt me saadaan taas alkaa rellestään. Ainakin mä rellestän!

Vähän huonojakin uutisia eilen kuultiin... Hilmalla on taas virtsakivet ja äiti kertoi sen joutuvan tähystykseen ensi viikolla. Vähän mä oon vihanen, jos siitä ei oo mun leikkikaveriksi seuraavana viikonloppuna. Vuorotellen vaan toivutaan! Lähetän märkiä pusuja ja puraisuja Hilmalle tsempiksi paranemiseen ja tietty itse tähystykseen. Toivottavasti se auttaa, että ei tarvi kunnolla leikata.