Nyt on taas viikko vierähtänyt. Äiti oli tosiaan lomalla keskiviikosta sunnuntaihin eikä se sitten ole ollut mua täällä patistelemassa kertomaan teille kuulumisiani. Keskiviikkona vähän ihmettelin, kun äiti pakkaili ja siinä sivussa jutteli mulle, että ei näe mua pariin päivään. Äitillä oli mua ihan selvästi jo silloin ikävä ja vähän sitä itkettikin. Näytin sille vähän mun vikurin elkeitä eli söin häkkiä, raavin seinää ja purin sormia, että sen olis helpompi olla pari päivää musta erossa. Ei se varmaan auttanut, oon kuitenkin niin kovin valloittava.
Mutta meillä meni miesten kesken tosi hyvin! Iskä piti musta huolta, vaikka tein milloin millaistakin jäynää. Iskän kaveri tuli sitten lauantaina tänne meidän seuraksi ja siinä onkin aika hyvä lenkkikaveri. Kateltiin vähän painia ja kauhuleffoja. Vähän oon kyllä sitä mieltä, että äitin ja kummitätin hömppäkomediat on enemmän mun juttu. Pelottavat klovnit saa mut vähän tutisemaan enkä ole vielä tarpeeksi iso poika ymmärtään painia.
Yhtenä päivänä olin vähän turhautunut, kun iskä oli vaan koulussa. Päätin sitten laittaa oman pesäni ihan hyrskyn myrskyn. Ennen en edes tiennyt, että ton sinisen suojan alla oli vielä joku mattokin. Miksiköhän... Tällä kertaa ei ollut vesikippo kaatunut, höh!
Sunnuntaina äiti tuli kotiin ja kyllä olin jonkun verran iloinen. En vaan ymmärrä, minkä takia sillä meni niin kauan antaa mun tuliainen! Lopulta sain kuitenkin sammakon, jossa on monta tuhottavaa uloketta.
Eilen oltiin tietysti taas koulussa. Opeteltiin maahan-käskyä ja ette varmaan usko, mutta mä tajusin sen idean! Tietysti yritin aluksi kaikki muut anelukeinot, että saisin sen namin helpommin. Lopulta tajusin, että tarvii vain rojahtaa maahan niin saa karkkia. Nyt treenaillaan sitä vielä kotona ja se menee jo tosi hyvin. Ensi viikolla se menee jo kuin vettä vain, eiks niin! Äiti on musta kyllä ihan loputtoman ylpeä (ja iskäkin). Opin varmasti ihan mitä vain, kunhan äiti osaa opettaa. Mutta äiti on tosi tyytyväinen tohon kurssiin, koska siellä on ihan mahtava ohjaaja, joka opettaa äitiä, että äiti osais opettaa mua!
Vietiin myös istu-käskyä vähän pidemmälle ja siinä olin tosi hyvä. Jaksoin pitää pyllyni maassa melkein poikkeuksetta, vaikka äiti meni, kuinka kauas tahansa. Tiesin, että herkku tulee kuitenkin. Ensi kerralla seurataan ja opetetaan remmissä kävelyä.
Tänään äiti ja iskä tuli kaupasta kotiin tollasen korin kanssa. Äiti laittoi sinne KAIKKI mun lelut ja hetken luulin, että niillä ei saa enää leikkiä. Tulikin paljon hauskempi leikki, kun aloin penkoon tuolta korista juuri sitä lelua, millä olisin halunnut leikkiä. Aika siistiä!
Sitten vielä tärkein! Arvatkaapa, minkä kokoinen mötkäle jo olen... 5,5 kiloa. Äiti on sitä mieltä, että oon jo hirvittävän suuri ja jos tätä tahtia kasvan niin saavutan Kaapon koon jo puoli vuotiaana, ha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Onni kiittää kommentistasi!