Liian matala koira

Arvatkaapa vaan, missä tää vuffe on taas aikaansa viettänyt! Niimpä, Vammalassa. Mua kaivataan sinne koko ajan niin kovin, että äitin ja iskän on joka viikonloppu pakko viedä mut sinne. Pääsiäisenä vielä mennään ja sitten ollaan Turussa... ainakin yksi viikonloppu.

Ensin kerron teille kaikille kuitenkin pienen tarinan. Olipa kerran pieni haukku, 4,1 kiloa painava ja ehkä noin 15 senttimetriä säkäkorkeudeltaan. Pieni haukku asui äidin ja iskän kanssa. Äidillä ja iskällä oli matala sänky, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi matala pienen haukun siihen hypätä. Ahkerasti pieni haukku oli kuitenkin yrittänyt ja yrittänyt ja eräänä päivänä haukusta tuntui siltä, että kohta hän yltää sänkyyn ponnistamaan. Mutta voi sitä surun päivää, joka pian koitti! Matala sänky vietiin pois. Pienen haukun suureksi harmiksi tilalle tuli tuplasti korkeampi sänky, jonne pieni haukku ei yllä hyppäämään ehkä koskaan. Pienen haukun maailma mureni hänen luullessaan, että sänky on kiellettyä reviiriä ja näin se hänelle osoitettiin. Tarina päättyi pienen haukun suureen mielenosoitukselliseen räkäisyyn äitin jaloille. Kehtaavatpa!

Näin mun täytyy aina anoa sänkyyn pääsyä!

Mutta, jos nyt oon ihan rehellinen niin ei se tarina ihan noin surullisesti päättynyt. Tai päättyi se siihen räkäsyyn, josta äiti ei ollut kauhean iloinen, mutta mitäpä otti mopsin! Tarina päättyi niin, että pääsin kyllä heti jättämään hajut uuteen sänkyyn, mutta niin korkea se kyllä on, että pelkään putoavani sieltä. Ehkä siihen tulee jotkut portaat...

Sain uuden tälläsen, mitä täti toi aiemmin!

Viime viikolla oli niin hirmu keväistä, että ulkoiltiin paljon äitin ja iskän kanssa. Äiti halusi mun vähän kehaisevan mun reippautta! En meinaan arkaile oikein yhtään mitään. Välillä yllyn kyllä hieman liian uteliaaksi ja yritän päästä jopa autojen alle tarkistaan aarteet. Yleensä oon tosi pettynyt, jos kävelylenkki on mennyt niin, että kukaan ei ole tullut paijaamaan mua. Sitten osoitan mieletäni äitille kotona ja vaadin sen sataprosenttisen huomion.

Kummitätin sylissä tyytyväisenä!

Viime viikolla kulutettiin äitin kanssa myös vähän aikaa siivoten ja lukien. Tällä kertaa opiskeltiin englantia, että vuf vuf in English vaan. Ennen tykkäsin eniten pyyhiä lattioita, mutta nykyään mun lempisiivoaminen on imurointia, joo! Siis tykkään yrittää olla sitä suulaketta nopeampi! Äiti ei aina oo yhtä iloinen mun avusta... Se tietysti tietää, että oon sitä tehokkaampi siivooja ja se ei halua antaa mulle sitä kunniaa.

Tässä luen vähän social welfaresta tärkeätä tietoa

Sitten äiti halusi myös mainita (miksei se ite voi kirjottaa tätä blogia...), kun ne kävi iskän kanssa uudessa eläinkaupassa. Turun Lemmikkiasema yllätti ne niin positiivisesti hyvällä palvelulla, että sen kunniaks sain oikein uuden lelun! Se on sellanen jännä, mikä rapisee sisältä. Äiti aina pelästyy, että mitä ihmettä mää nyt syön, kun sillain rapisee. Se tulee aina valmiina toruun mua ja tajuaa tyhmyytensä, juu...

Tässä se rapinalelu on!

Perjantaina me ajeltiinkin sitten taas sinne Vammalaan. Mentiin sisälle ja etsin kaikki huoneet läpi, mutta Kaapoa ja Hilmaa ei löytynyt mistään! Olin vähän pahoillani, että ne ei ollut mua vastaanottamassa ja äiti kertokin niitten olevan mummun kanssa lenkillä. Siis koska mä oon tarpeen vanha lenkkeileen mummun kanssa! Viikonloppu hurahti nopeasti ja lauantaina mut jätettiin pelkästään Kaapon ja Hilman hoitoon, kun kaikki muut lähti ravinteliin syömään. Vähän meinasin ensin laittaa hyrskynmyrskyn, mutta lopulta Kaapon varottava silmä sai mut uskoon, että nyt olis parempi olla kunnolla. En edes lattioita pissannut!

Sunnuntain vietinkin sitten mummun ja pappan kanssa, kun äiti ja iskä oli iskän siskon syntymäpäivää juhlistamassa. Taas näitä asioita, kun pieni koira ei ymmärtänyt, minkä takia ei päässyt mukaan juhliin. Onhan se munkin täti, nii! No, jokatapauksessa mulla oli kivaa mummulassa. Tietty lauantaina oltiin toisessakin mummulassa rappukiipeilemässä ja pappan vatsan päällä nukkumassa.

Alla olevassa videossa keräsin vähän huomiota. Kaapon luu oli ärsyttävä, kun se ei totellut mua, joten laitoin sitä vähän ojennukseen. En tajua, minkä takia kaikki tuijotti mua ja nauroi! Tässä ei kyllä näy mun pyllistys...

Nyt yöunille näkemään haukun unia uusista seikkailuista! Vuff!