Tuhinatoope

Hauhau, täällä haukahtaa äiskän reipas poika. Alotetaan maanantaista, kun kokosin ulkona äitin ja iskän uudet pihakalusteet. Iskästä ei ollut yhtään mitään apua. Se oli vain jaloissa, mutta sain kuitenkin pöydän ja tuolit pystyyn. Äiti testasi niin ne kestikin hyvin. Siinä sivussa nuuhkin vähän maita ja mantuja tässä ympärillä. Pohdin, että miten mä sitten kesällä rakennan mulle pienen aitauksen tähän pihaan. Pyydän ehkä pappaa ja Kaapoa avuksi, en tiedä, onko tosta iskästä mihinkään... Ai niin, tietty siinä vähän urahtelin naapureille samalla, mutta huomasin olevani aika huono vahtikoira. Heti loppu epäilevä urahtelu, kun mulle aletaan lässytteleen ja juoksen jalkoihin kippurahäntä nytkyen silitettäväksi. Älkää nyt äitille kertoko tota!

Maanantai oli tosiaan meillä kaikilla vapaapäivä, mutta tiistaina olikin sitten taas menoa pienen pojan päälle. Päivällä mulla oli se toinen rokotus ja vähän, kun tässä odottelen ja annan vaikuttaa niin mulla on lyömätön suoja kaikkea pahaa vastaan. Äiti kertoi, että sitten me mennään Mauskin kanssa koirapuistoon. Olispa se jo kohta! 

The Pihan Kovin Kundi

Rokotuksessa olin melkosen reipas, mutta aika vikkelä. Lääkärisetä oli sitä mieltä, että täytyisi olla isompi pöytä pienelle koiralle, että en tipahda, kun innostun. Enkä aina niin kovasti innostunut kyllä. Muistan hyvin, että viimeksi oli mukava naislääkäri, se vähän tuituittelikin mua. Sain herkkuja koko ajan, mutta nyt sain vasta lopuksi, joten en huolinut niitä. Sopii sielläkin paikassa kyllä oppia, että mua herkutetaan niin kuin all the time tai sitten en ole mikään hirveen hyvä ystävä. Äitin ja iskän mieliksi käyttäydyin kuitenkin reippaasti ja melkein rauhallisesti annoin itseni tutkia. Kaikki oli hyvin. Tulos on muuten se, että vaikka äiti sanoo mua vauvaksi, en ole mikään vauva enää! Painan nimittäin jo 4,9 kiloa. Kaapo, varo, täältä tullaaaaaaan!

Äitin arkistot, hohhoijaa.

Tiistaina rokotuksen jälkeen lepäiltiin sitten vähän äitin kanssa. Se laitto mut taas katsomaan Gilmoren tyttöjä, joka on sen suosikki. Mun se ei ole, koska siinä ei ole lainkaan koiria. Yhdessä jaksossa oli koko sarjankin edestä, mutta siihen loppui. Nukuin sitten äitin sylissä ja keräsin voimia ennen illan koitosta, nimittäin leikkikoulua.

Leikkikoulu ei ihan pelkkää leikkiä ollut, koska oon ollut vähän kenkku kynsienleikkaamisessa. Nyt siellä oli inhottava täti (josta äiti piti ylläri vaan ihan hirveesti), joka leikkasi mun kynnet. Samalla se antoi todella huonoja neuvoja äitille, että miten mua tästä aletaan totuttaan kynsien leikkuuhun myös kotona. Onneks kuulin ohjeet niin ne ei tuu totetutumaan. Ehkä... Äiti on eri mieltä.

Leikki koulussa myös kehuttiin, että hengitän hirveän hyvin tylppäkuonoiseksi, vaikka painan 45 minuuttia tauotta. Äiti oli myös kovin ylpeä, kun oon vähän sellanen itsenäinen haukku, joka ei paljoa ujostele. Aina en kyllä ihan tykännyt, kun sellaset isot pennut tykästy muhun. Niitten suu oli vähän iso tarttuun mua niskavilloista ja olin sitten ihan kuolassa. Oli siellä onneksi mun mittelpitz-leikkikaverikin niin sain vähän tasostani seuraa. Illalla nukuin taas kerran ihan sikkurassa, kun olin niin kovasti mennyt illalla.

Vähän esimerkkiä unikuvien katselemisesta.

Keskiviikkona mulla olikin koko päivän seuraa, kun äitillä ei ollut kouluakaan. Ensin kummitäti tuli katsomaan, kuinka kovasti taas oon kasvanut. Illalla äitin toinen kaveri tuli käymään ja se aina sanoo, että pääsen sen luo leikkiin. En oo ikinä vielä päässyt...

Eilen torstaina mulla oli ihan vikuripäivä ja äiti sitten teki mulle jäynän. Se osti iskälle ison Kinderyllärimunan ja laitto sinne sisäpalleroon mun karkkeja. No, ei siinä mitään, mutta kun se sulki sen myös enkä osannut avata sitä. Hiukan meinas kuulkaa pikkupäreet sen kanssa palaa. Lopulta tuhautin ja osoitin äitille, että älä viitti, tiiän, että saan ne namit kuitenkin.

Mutta ei ole äiti aino jäynän tekijä. Katsokaas, minkä rakennelman minä sain aikaseksi yks päivä, kun äiti ja iskä oli mun mielestä liian kauan koulussa:

Ei ollut huonot pallopelit

Sitten äiti tuli kotiin ja näytin tältä:

Tänään äiti olikin töissä ja olin iskän vastuulla koko päivän. Äiti antoi mulle kotiin tullessaan perjantaipullon eikun namin siis... Se oli sellanen, mitä Kaapo ja Hilma ei ikinä huoli. En kyllä yhtään ymmärrä, miksi ei. Itsepä heitin hetulaan koko tikun! Nyt illalla ollaan vähän yritetty opiskella nimittäin maahan menemistä. En kuitenkaan jaksaisi enää opetella. Osaan jo istua ja tulla luokse melkoisen sujuvasti niin mitä muuta mun enää tarvitsee osata.

Nyt viikonlopun viettoon täällä Turussa eli tiedossa piiiiiiiitkiä aaaaaaamuja äitin ja iskän sängyssä!

En tajuu yhtään, minkä takia kaapin seinissä täytyy olla jotain mustia länttejä, joita ei saa pois...