Tottistelija

Eilen mulla oli taas tosi jännä päivä. Oli meinaan ensimmäinen arkitotteleivaisuuden koulupäivä. Oltiin illalla äitin kanssa Kaarinan koirakeskuksessa opettelemassa vähän leikkimistä ja seuraamista. Siellä oli muuten yksi ranskanbuldoggi, jota luulin ensin Kaapoksi. Kiipeilin siinä sen päällä samanlailla kuin Kaapon päällä, mutta sitten sitä kutsuttiin Tahvoksi ja tajusin, että sehän oli ihan eri näkönenkin kuin Kaapo. Ja valkonen. Mutta samanlaista ääntä se piti!

Siitä ikävästäni toivuttua katsoin ympärilleni ja siellä oli ihan ihmeellisen näköisiä koiria, mutta mun suosikiksi tuli 11 viikkoinen Elmo-jackrusseli. Se oli taas sellanen äitin tuitui-koira, että vähän aikaa sain kyllä olla ihan mustasukkanenkin.

Kurssilla oli ekakerta vähän rennompi ja oikeastaan vaan leikittiin äitin kanssa. En tajunnut heti, että silläkin oli idea. Ensin äitin piti leikkiä mun kanssa ilman lelua niin, että se saa mun täyden huomion, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. No, toihan on ihan helppo juttu mulle! Oon tietty ihan äitin pauloissa ja meitä kehuttiin. Tai siis mua kehuttiin, kuinka hyvin pystyin keskittyyn vaan äitin käsien syömiseen, vaikka ympärillä huudettiin ja haukuttiin. Seuraavaks me kokeiltiin leikkiä lelun kanssa ja sekin oli ihan pala kakkua mulle. Leikittiin vielä saalistus-leikkiä ja tajusin senkin idean tosi hyvin. Juoksin vaan namin perässä ja aina kun äiti sano NAMI, tiesin, että saa karkkia. Mulle vähän outo juttu oli toi seuraaminen. Olin tietty hihnassa ja äiti sanoi mulle, että seuraa. Seurasin ja sain karkin. Sekin meni kuitenkin hyvin.

Olin nyt tälläin ensimmäisellä kerralla ihan hirvittävän kiltti ja osasin kaiken, kun äiti vaan näytti, mitä tehdään. Saa nähdä millasta ohjelmaa on jatkossa, että jaksanko niin hirveesti sillon enää opetella. On kuulemma kaikkea ohitusharjoitusta ja muuta. Nyt äiti oli niin ylpeä musta, että se melkein itki, kun se kertoi mun suorituksistani iskälle. Huhhuh.

Viikonloppu oltiin vaan täällä Turussa ja nukuttiin pitkään äitin ja iskän sängyssä. Oon kyllä vielä yöt poissa sängystä, mutta maltan ihan hyvin olla, kun tiedän, että aamulla aina pääsen sitten sänkyyn.

Ulkoiltiin myös paljon viikonloppuna ja varsinkin sunnuntaina, kun oli niin hieno ilma. Istuskeltiin meijän patiolla ja syötiin luuta!

Huomenna on aika kurja päivä, kun äiti lähtee kummitätin kanssa ulkomaille loppuviikoksi. Ne on sunnuntaihin asti Riikassa, Latviassa. Oon kyllä ollut vähän surullinen ja aika paljon viihtynyt äitin sylissä, jos saisin sen mielen muuttuun, että ei se lähtiskään. Se on kyllä luvannut mulle matkalaukullisen tuliaisia!

PS. Neljä kuukautta tuli maanantaina pikkuhaukun elämää täyteen! Onnea minulle!