Maailmankuva laajenee

Tosiaan! Nyt musta on virallisesti tullut iso poika, sillä nyt oon päässyt äitin ja iskän mukaan autoileen omaan autohäkkiini. Ensimmäisellä kertaa maanantaina olin kyllä ihan peloissani, mutta mua lohdutti ajatus siitä, että oltiin menossa mun kasvattajaa katsoon. Ajettiin matka, jonka äiti sanoi kestävän jotain parikymmentä minuuttia, mutta voin kertoa äitin valehdelleen. Musta se tuntu ainakin joltain kolmelta vuodelta! Perillä odotti mun ihanaihana kasvattaja ja kasvattajaperhettä. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun mun kasvattaja puhu mulle ja sen ääni oli samanlainen kuin silloin, kun olin vielä pieni koira ja asuin niillä. Mua jäi harmittaan, kun äiti ei ollenkaan päästänyt mua syliin, mutta varmaan se johtui siitä, että oltiin isolla parkkipaikalla ja en ole vielä suostunut oikein kunnolla kulkeen hihnan kanssa. Eihän tällasta pientä haukkua voi vapaana isojen autojen sekaan päästää. Toivottavasti mennään tosi pian kasvattajakotiin vierailemaan niin pääsen sitten ihan kunnolla nuuhkiin.

Hyvä vitsi, äiti! En aio olla täällä! Ota mut syliin!

Ei vaan, viihdyn ihan hyvin... Iskä aja silleen pehmeesti!

Niin ja kerron tässä nyt sitten, että jouduin ihan pettymään äitiin. Se lupasi mulle, että ne molemmat iskän kanssa on lomalla tän viikon, mutta äiti on nyt eilenaamulla ja tänä aamuna lähtenyt johonkin superaikasin. Niin aikaisin, että tällanen pieni unta vaativa koira on vielä ihan silmät sikkuralla. Äiti sanoi, että se käy töissä, koska sitä tarvittiin sijaiseksi. Se kuulemma tykkää siitä työtä niii iii iiiin paljon, että ei halunnut kieltäytyä, kun mahdollisuus taas tuli. Pitäisköhän mun olla ihan mustasukkanen... No, ollaan sitten iskän kanssa vietetty päivät ja iskä on siitä hyvä, että sen kanssa saa nukkua ihan tosi paljon. Äiti yrittää vaan kouluttaa mua, tylsä. Ollaan iskän kanssa sitten ajeltu hakemaan äitiä töistä niin oon saanut vähän kokemusta autoilusta.

Hei arvatkaas! Oon taas saanut hirveen paljon ansaittuja lahjoja. Mun kasvattajalla oli mulle aika herkullisen näköinen luupakkaus, jossa oli hellyyttävä kortti. Se oli nimipäivälahja. Mun nimipäivä on sitten ensi tiistaina, merkatkaa kalenteriin! Oon mä sulosempi kuin sen kortin mopsi, mutta teksti sai näinkin miehekkään mopsin silmään melkein tipan. On mun kyllä Pimu-äitiä, Lyyli-leikkitätiä, kasvattajaa ja apukasvattajaa ikävä!

Tänään äiti kävi sitten kuulemma maailman nopeimman Ikea-reissun, koska mummu oli tehnyt sille ostoslistan. Äiti kertoi, että sillä ostoslistalla oli myös sellanen talja ja se talja kuului mulle! Se oli hirveen kiva lelu, vaikka äiti väittääkin, että se ei ole lelu. Sen päällä pitäis nukkua, niin vissiin! Mummulta saa kanssa koko ajan kaikkia lahjuksia. Se varmaan luulee, että lopetan mummu-sanan käyttämisen, kun se tarpeeks yrittää lahjoa. Ei tapahdu!

Tää on siis lahjus mummulta.

Tänään mun kummitäti kävi kylässä. Voin kertoa viihtyväni sen sylissä niin hyvin, että äiti on välillä ihan mustis! Kummitäti toi mulle melkosen lahjan kanssa. Oli palloa, tyynyä, narulelua, kumilelua. Tässä on kuva siitäkin:

Hmmm, nyt täytyy vielä kertoa, että huomenna mulla on aika jännä koitos edessä. Mennään äitin töiden jälkeen moikkaamaan Mauski-mopsia. Mauski on jonkun äitin kaverin mopsi, huhhuh. Tykkääköhän se musta? Purenko sen häntää? Poskia? Korvia? Nuolenko? Miten sellanen yksivuotias muhun mahtaa suhtautua! Aion vähän viedä Mauskille lahjuksia (herrrkkuja) niin saan sitten varmaan maistaa vähän sen leluja.

Äitistä on selkeästi tullut meillä se virallisempi koiranhoitaja. Se oli varannut mulle tänään rokotusajan, kun täytän parin viikon päästä 12 viikkoa. Iskä ei ikinä tekis mulle mitään tollasta! Äiti on myös kaksi päivää opettanut mulle pannassa ja taluttimessa kävelyä. Tänään sitten vihdoin tein reippaasti hihnassa asiani pihalle. Huomenna en aio enää olla ihan näin suotuisa, hehheh.