Neljä mopsikaveria yhteen päivään

Oon viime päivät ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt kertomaan, mitä kaikkea jännää oon nähnyt. Nimittäin perjantaina käytiin kahdessa mulle ihan uudessa paikassa ja yhdessä aika tutussa. Lähdettiin aamupäivällä kohti Huittista ja siellä meitä odotti äitin mummu ruuan kanssa. Jouduin kuitenkin pettymään, koska mummu antoi mulle vaan pienen palan juustoa. Kuulin kyllä, kun äiti kielsi sitä antamasta HK:n sinistä esimerkiksi. Äiti sitten antoi mulle mun omaa murkinaa, että mun masu ei sitten menis sekaisin. Se olis kyllä kurjaa, kun täyty koko päivä autoilla. Äitin mummulla näin ensimmäisen kerran pienen ihmisen. Se ei tykännyt musta vaan piti ihmeellistä meteliä. Rääkyi niin, että tämmönen pikkukoira ihan pelästy. Äiti toivoo nyt, että en saanut mitään kammoo pikkuihmisistä. En oo kyllä vielä päättänyt, mitä mieltä niistä olisin, se riippuu ihan siitä, millanen seuraava pikkuihminen, jonka tapaan, on.

Tässä sain äitin mummulta kivoja lahjoja!

Tutustuin keittiöön...

Sitten kun oltiin juotu kahvit äitin mummulla niin jouduin taas autoon ja mietin, että mihinköhän tätä haukkua nyt kuskataan. Ette ikinä usko! Pääsin mun kasvattajan luona käymään. Tiesin heti, mikä paikka se on ja tutkin meijän pentuhuoneen. En löytänyt sieltä yhtään toista pikkuhaukkua, mutta äiti lupas, että kyllä mä ne muut vielä tapaan. Kauan en ehtinyt ikävöimään sisarusteni perään vaan tajusin leikkitäti-Lyylin! Me otettiin oikein kunnolla toisistamme mittaa ja energiaa kului. Äitihaukkua oli tietty ihana nähdä myös. Kyllä sekin mut muisti!

Tässä vähän esimerkkiä, kuinka leikitään!

 

Mä ja äitihaukku

Kasvattaja ei pettänyt mua tälläkään kertaa, sain nimittäin hyvää ruokaa! Muistin tietysti tutun ja turvallisen ruokakutsun, jota iskä on ylläpitänyt myös meillä kotona. Suorastaan vauhkoonnuin vallan ja juoksin pentuhuoneeseen, missä me aina syötiin.

Oltiin kasvattajalla ihan liian vähän aikaa, mutta kuulin, kun mun ympärillä puhuttiin, että mennään taas ensi viikon perjantaina käymään. Sillon mua odottaa kuulemma yllätys! Nyt oli kuitenkin aika jatkaa matkaa ja se jatkui kohti Vammalaa. Siellä en ole ikinä vielä käynyt, mutta ihan kodikas pikkukaupunki tällasen SUURkaupunkihaukun mielestä. Siellä meitä odotti mummulassa Kaapo ja Hilma. En jaksanut niitä juurkaan arastella ja kiipesin heti oikeastaan Kaapon reppuselkään. Se on kyllä sellainen karju, mun idoli! Vaarihaukku, onhan se jo kuusi vuotta. Hilma pelkäsi mua, ei siitä oikein ollut vielä leikkikaveriksi. Ensi viikolla aion kyllä uskotella sille, että oon liian pieni satuttaan sitä ja että oon samanlainen mopsi kuin sekin. Pappa oli halunnut mut hoitoon, joten äiti päätti, että ensi lauantaina saan olla koko päivän mummun ja pappan kanssa. Ja tietty Kaapon ja Hilman. En aio ihan koko aikaa olla kiltti.

Tässä ollaan koko katras juuston perässä!

Mummulassa oli myös mun täti, jota en ole nähnyt sitten meijän ensimmäisten päivien jälkeen. Silloin olin vielä ihan pieni enkä muista kauhean hyvin. Täti sanoi, että oon jo tosi iso! Kerrankin joku on oikeassa! Mun tädillä on sellanen ihana koiraääni, että se puhuu mun pään ihan pyörälle. Ensi viikonloppuna pääsen varmaan senkin kotiin käymään.

Koko porukka tätin siliteltävissä

Tälläin kiipeilen Kaapoa pitkin!

Pitkän päivän jälkeen lähdettiin sitten ajaan takaisin Turkuun ja olin niin sippi, että nukuin reippaasti koko matkan! Meidän mukaan tuli myös äitin veli ja sen tyttöystävä eli menoa ja meininkiä on riittänyt koko viikonlopun ihan täällä kotonakin. Siksi oonkin nukkunut tosi pitkiä yöunia ilman ylimääräisiä heräilyjä. Juoruilen tästä viikonlopusta myöhemmin lisää, kun oon nyt jo kirjottanut niin pitkästi, että pikkutassut vallan puutuu. Kivaa on ollut, huh!

Meinasin melkein unohtaa, kuinka paljon mua on taas lahjottu. Sain kaksi lahjaa äitin mummulta ja taas lahjan myös mun omalta mummulta. Kattokaapa:

PS. Torstai-iltana oli suuri hetki! Äiti antoi mulle mun ensimmäisen juuston palan. Menin siitä ihan sekaisin, niin hyvää se oli. En oo kauheasti saanut sen jälkeen, paitsi mummulla. Äiti sanoi, että juusto ei ole pikkuhaukun ruokaa. Pyh!

Kiltisti odotan juustoa

Söpöilen Kaisan sylissä