Kaksi kuukautinen Ontulainen

Huh, kuulkaas! Kylläpä on päivät vierähtänyt niin, että en oo ollenkaan ehtinyt teille kertoa mun tassutteluista. Vitsit, oon ollu meinaan tosi reipas. Musta ollaan ylpeitä ihan siellä Vammalassa asti, kun osaan jo pyytää ulos pissalle. Välillä tietty tällanen pentu tekee vähän ilopissoja eikä ehdi pyytään aina ulos, mutta äiti sano, että vahingot on vielä tietty sallittuja. Yleensä saan ne vahingotkin osuun sanomalehdelle, että äitin rakkaat matot on oikeesti säilynyt. Nauroin vähän äitin tyhmyyttä, kun se ei edes vaihtanut mattoja huonompiin tai ottanut pois, mutta se tykkää niistä niin kovin, että niitten on kai oltava lattiassa silläkin uhalla, että mä sitten pissaisin ne. Se sano, että mummu pesee ne sitten kesällä joka tapauksessa...

Moi oon söpö!

Vaikka oon ollut reipas muutenkin kun koiramaisten tarpeiden teossa niin oon ollut myös kova syömään. Äiti on välillä ihan hukassa mun loputtoman ruokahaluni kanssa, vaikka se kyllä antaa mulle riittävästi ruokaa. Söisin vaan ainakin yhtä paljon kun iskä! Ei oo meinaan mitään pienen miehen annoksia ne, kun oon seuraillu, nii!

No, oon mä tietty ilkikuriakin vähän tehnyt. Iskällä ja äitillä on ollut jonkin verran tekemistä, kun oon tykännyt maistella sanomalehteä, oven karmia, saranoita, sohvan kulmaa, ruokapöydän jalkaa ja vähän sellasta, mitä nyt jokainen koiravauva maistaisi. Onneks äiti ja iskä on oppinut, että oon kyllä syömättä saranoita, jos mun kanssa leikitään. Sillon ei kyllä välttämättä vielä jää sukat rauhaan. Eilen sain ekat äitin sukat rikki, hahaa! Onni vs. Sukat 1-0!

Poro on mun tyynynä toiminut vallan!

Maanantai- ja tiistaiyönä vähän valvotin. Vaadin, että äiti tai iskä nousee siivoaan mun häkin, kun olin pissannut tai kakkannut. Eihän nekään likaisessa sängyssä nukkuis niin koinkin sen olevan mun oikeus. Sittemmin kyllä tajusin, että niin kauan kun mun peti on puhdas niin ei mun aina tarvi äitä ja iskää herättää. Nyt ollaankin kaksi viimeistä yötä nukuttu kaikki kolme niinku tukit aina aamuun asti!

Tällä viikolla meillä on käynyt noita äitin kavereita vierailemassakin, että oon saanut vähän uusia hajuja haisteltavaksi. Tykkään syödä niittenki sormet ja varpaat, vaikka äiti uhkaa, että se joutuu myymään mut pois, että sillä on varaa maksaa kaikille mun hajottamat sukat. No, tiedän, että se vitsailee, eikä mua pelota yhtään. Äiti on niin läpinäkyvä lässyttelijä, että siitä tietää, ettei se päästäis mua ikinä silmistään. Pakko sen on kuitenkin koulussakin käydä.

Yksinkin oon jo ollut pieniä aikoja. Äiti ja iskä kertoi, että ne on vaklannut mua ikkunasta aina ennen, kun on tullut sisälle. Aina oon nukkunu vaan omassa häkkyrässänni kiltisti. Ajattelin, että esittämällä rauhallista, rauhoitan myös äitin ja iskän mielen. Niin ne voi käydä rennosti kaupassa ostamassa mulle lisää herkkuja.

Nii, tässä sitä on kohta ensimmäinen viikko mennyt. Kovin hyvin oon tänne sopeutunut ja tykkään äitin ja iskän varpaista niin paljon, että en oo edes ehtinyt ikävöimään sisarushaukkuja. Odotan kyllä kovin, jos maanantaina nään mun kasvattajan... hmm. Tänään täytin kaksi kuukautta ja varmaan njoku lahja odottaa, kun äiti on niin salamyhkänen.

Ainii! Tässon lahja mun mummulta (toi naru) ja iskältä saatu ystävänpäivälahja.

Sohvan nurkka <3